Bänditoiminta ›

En muista, onko tästä ollut aiemmin juttua.. here goes.
 
Elikkä, mitä kaikkea voi/tulee ottaa huomioon, kun bändi rakentaa omaa settiään (settejään)?
 
Perinteisesti kai aina neuvotaan laittamaan väliin hitaampaa/nopeampaa, kevyempää/raskaampaa biisiä bändin yleisestä linjasta riippuen.
 
Mitenkä sitten aloitukset ja lopetukset? Jos bändillä on omasta mielestään "hittejä", kannattaako ne sijoittaa alkuun vai loppuun? Alussa nämä tietysti voivat saada yleisön kerralla mukaan, mutta toisaalta lopussa ne saattavat jättää jengille hyvän maun keikasta..?
 
Kuinka pitkää settiä? Klubeilla kai 45 minuuttia on aika hyvä kesto kerrallaan? Kannattaa muistaa, ettei lupaa vetää esim kahta 45 minsan setiä, jos tietää jo valmiiksi, ettei omat rahkeet riitä.. Liian pitkät setit voivat olla raastavia yleisön kannalta, varsinkin pienissä mestoissa.
 
Entäs coverit? Jos näyttää siltä, että oma materiaali ei putoa, onko suotavaa jatkaa sillä linjalla loppuun asti vai "nöyrtyä" vetämään bändin suosikkeja covereina?
 
Nonni, tuleeko juttua? Konkarit voisivat kertoa omia kokemuksiaan..

Perinteisesti kai aina neuvotaan laittamaan väliin hitaampaa/nopeampaa, kevyempää/raskaampaa biisiä bändin yleisestä linjasta riippuen.
 
Nopeammat rallit alkuun ja loppuun, siten että alussa saadaan väki mukaan, keskellä soitetaan niitä parempia kappaleita "artistin valintoja"siis, ja lopussa taas hittikimara ja nopeita vetoja.
 
Kuinka pitkää settiä? Klubeilla kai 45 minuuttia on aika hyvä kesto kerrallaan? Kannattaa muistaa, ettei lupaa vetää esim kahta 45 minsan setiä, jos tietää jo valmiiksi, ettei omat rahkeet riitä.. Liian pitkät setit voivat olla raastavia yleisön kannalta, varsinkin pienissä mestoissa.
 
Esiintyjien määrästä ja paikasta riippuen kolme varttia viiva tunti korkeintaan on jees kattaus.
 
Entäs coverit? Jos näyttää siltä, että oma materiaali ei putoa, onko suotavaa jatkaa sillä linjalla loppuun asti vai "nöyrtyä" vetämään bändin suosikkeja covereina?
 
Ei missään nimessä asennekoverointia.
Encorena voidaan käyttää jotain tunnettua hittiä, mielellään kokonaan oman skenen ulkopuolelta esim. Jazz/progebändi voisi vetää carcassin no love lostin, grungebändi madonnaa tai O-Zonea, Metallibändi ABBAa tms, jotta saadaan sellaista tiettyä huumoria ja yhää asennetta mukaan, mutta se on vain tällainen ääritapaus... kerta riittää, vitsistä menee maku jos sitä veivaa liian pitkään.
 
Mua lähinnä ihmetyttää että miksi sä kysyt tällaista?
 
Luulisi sun tietävän, vai onko tää jotain FAQi-matskua sun mielestä?

 
Perinteisesti kai aina neuvotaan laittamaan väliin hitaampaa/nopeampaa, kevyempää/raskaampaa biisiä bändin yleisestä linjasta riippuen.
 
Kontrasti on tärkeää. Tykimmät ja rokimmat biisit uppoavat paremmin otsalohkoon, jos välissä päästetään kuulija luulemaan, että nyt pääsee helpommalla.
 
Mitenkä sitten aloitukset ja lopetukset? Jos bändillä on omasta mielestään "hittejä", kannattaako ne sijoittaa alkuun vai loppuun? Alussa nämä tietysti voivat saada yleisön kerralla mukaan, mutta toisaalta lopussa ne saattavat jättää jengille hyvän maun keikasta..?
 
Pitää tehdä ainakin kaksi ässäbiisiä ja sijoittaa ne setin eri päihin. Niiden suhteen sitten tarkastellaan biisin rakennetta, minkälainen intro on jne. Jos on pitkä intro, se voi latistaa tunnelmaa setin loppupäässä, vaikka loppubiisi olisi kuinka menevää materiaalia. Keikka on hienoa aloittaa pitkällä introlla, joka pistää yleisön miettimään, mitä ihmettä onkaan tulossa. Väki pitää siis saada ekan parin biisin aikana mukaan, pitää kelkassa, antaa löysiä ja sitten pistää parastaan lopussa.
 
Kuinka pitkää settiä? Klubeilla kai 45 minuuttia on aika hyvä kesto kerrallaan? Kannattaa muistaa, ettei lupaa vetää esim kahta 45 minsan setiä, jos tietää jo valmiiksi, ettei omat rahkeet riitä.. Liian pitkät setit voivat olla raastavia yleisön kannalta, varsinkin pienissä mestoissa.
 
Kyllä. Harvalla demotason (tai levyttäneelläkään) bändillä on oikeasti hyvää ja _yhteensopivaa_ tavaraa yli 45 minuutiksi. Puoli tuntia mietittynä ja ilman täytebiisejä on mielestäni aina parempi kuin kolme varttia, johon sisältyy näitä "tätä on treenattu kerran ja tiedämme itsekin, että tämä ei toimi" -biisejä. Ei siellä tarvitse miettiä, saako yleisö ajallisesti vastinetta rahoilleen vaan sitä, saavatko he mietityn ja alusta loppuun saakka toimivan paketin musiikkia. Sama pätee myös levyihin IMHO.
 
Entäs coverit? Jos näyttää siltä, että oma materiaali ei putoa, onko suotavaa jatkaa sillä linjalla loppuun asti vai "nöyrtyä" vetämään bändin suosikkeja covereina?
 
Linja pitää päättää etukäteen. Mahdolliset coverit pitää osata upottaa settiin oikeille kohdille etukäteen eikä lähteä sille linjalle, että jos yleisössä on omaa materiaalia kohtaan nyrpeä meno, niin vedetään jokin tuttu biisi kosiskelun vuoksi. Ja coverin suhteen pitää pystyä tarjoamaan jotakin bändin omaan linjaan kuuluvaa ja omalla tatsilla vedettyä.
 
Coverbändit erikseen, ne ovat ihan eri mentaliteetilla lavalla kuin omaa materiaalia veivaavat bändit.
 
Tällaisia ajatuksia kumpusi amatöörin ajatusmaailmasta pikamietinnöllä, hyvä aihe!
 
Draaman kaarihan pätee rokkikeikkaankin ja hyväksi havaittuja juttuja, joita aloitteleva (ja kokeneempikin) bändi ei välttämättä itse keksi, on varmasti tukuttain.
 
Ei mikään turhanpäiväinen asia tuo settilistan laatiminen ja sen treenaminen etenkin. Ei riitä, että lista tehdään paperille. Se pitää vetää treeneissä läpi "ollaan leikisti keikalla" -tyyliin. Sitten sen toimivuuden/toimimattomuuden vasta huomaa.

Mua lähinnä ihmetyttää että miksi sä kysyt tällaista?
 
Luulisi sun tietävän, vai onko tää jotain FAQi-matskua sun mielestä?
 
Ei kai tässä mikään kysymys ollutkaan kyseessä vaan keskustelun herättämistä.
 
Kyllähän noita perusjuttuja on olemassa, mutta uudet näkökulmat ovat aina kivoja ja mielenkiintoisia.

Kuinka pitkää settiä? Klubeilla kai 45 minuuttia on aika hyvä kesto kerrallaan? Kannattaa muistaa, ettei lupaa vetää esim kahta 45 minsan setiä, jos tietää jo valmiiksi, ettei omat rahkeet riitä.. Liian pitkät setit voivat olla raastavia yleisön
 
Kun bändi on oikeasti suosittu, ja biisit oikeasti hyviä, niin sellainen 45 minuuttia ei tunnu missään, ja 2x45 on ihan jees rokkipaikassakin. Kuitenkin, aloittelijoilla on aina liian pitkiä settejä, se on satavarmaa. Alkavalle punkbändille sellainen 10 omaa biisiä on ihan riittävä setti, ja kestää 25-30 minuuttia mikä on just sopivasti. Alkavalle metallibändille riittää 7 biisiä. Näitten bändien ei kuitenkaan kannata mennä keikalle yksin, vaan varautua parin kolmen bändin yhteisiltamiin.
 
Yleisö pitää aina jättää nälkäiseksi. Eikä koskaan saa näyttää kaikkea minkä osaa - erityisesti koskee kitaristeja ja rumpaleja, jotka haluavat "ohimennen" näyttää vaikeimmat temppunsa biisien välissä. Kun bändi ei soita, kukaan ei soita!
 
Mitenkä sitten aloitukset ja lopetukset? Jos bändillä on omasta mielestään "hittejä", kannattaako ne sijoittaa alkuun vai loppuun?
 
Setti kannattaa aloittaa ripeällä palalla, että ihmiset saavat riittävän ärsykkeen nousta pöydästä/nojailemasta ja tulla edemmäs. Alkuspiikit ja muut hidasteet kannattaa jättää siihen, kun yleisö on saatu lämmitettyä.
 
Toinen vaihtoehto on aloittaa setti "tyhjästä", pakottaa yleisö hiljenemään ja kuuntelemaan, mitä lavalla tapahtuu. Riskialttiimpi tapa, mutta onnistuessaan hieno. Edellyttää ennakkohypeä, että yleisöä kiinnostaa kuka lavalla on.
 
Hitit loppuun tai jos niitä on paljon, tasaisesti ympäri settiä. Sitten kun hitit ovat tulleet yleisölle tutuksi, niillä voi myös kalastella encorea, eli jättää ne pois setistä ja vetää encoreksi setin mittainen hittisikermä, jos pokka pitää ja huvittaa tehdä niin.
 
Perinteisesti kai aina neuvotaan laittamaan väliin hitaampaa/nopeampaa, kevyempää/raskaampaa biisiä bändin yleisestä linjasta riippuen.
 
Setissä pitää olla kaksi sisäistä rakennetta; toinen, jossa hiljaa ja kovaa, hitaasti ja nopeasti menevät biisit aaltoilevat, toinen, jossa showta kehitetään loppuhuipennusta kohti. Kun vielä katsotaan, ettei peräkkäin tule samanlaisia biisejä samassa sävellajissa, homma on bueno.
 
Entäs coverit? Jos näyttää siltä, että oma materiaali ei putoa, onko suotavaa jatkaa sillä linjalla loppuun asti vai "nöyrtyä" vetämään bändin suosikkeja covereina?
 
Coverit ovat monen loistavan bändin motivaation pelastus, kun yleisö ei vain lämpene niille bändin omille hiteille, ja oma menestys antaa odottaa vaikka kaikki periaatteessa on kunnossa. Saapahan edes yleisöön liikettä. Saattaa maistua katkeralle, mutta niin se vain on. Cover-keikkoja heitetään, koska niillä yleisö laulaa ja tanssii mukana tavalla, jota harva saa omilla biiseillä kokea. Sitäpaitsi niistä voi saada liksaa.
:-)
 
And hey! Let's be careful out there!

Ei kai tässä mikään kysymys ollutkaan kyseessä vaan keskustelun herättämistä.
 
Kyllähän noita perusjuttuja on olemassa, mutta uudet näkökulmat ovat aina kivoja ja mielenkiintoisia.
 
No juu, kyllähän mä näitä olen miettinyt, mutta josko ei kaikille ihan niin tuttua...
 
Samaan osastoon lisäisin vielä spiikit - varsinkin lavalle noustessa olisi kovasti kiva kuulla bändin nimi... usein tuntuu olevan kovin hankalaa keksiä mitään sanottavaa biisien välissä. Toisilta se onnistuu luonnostaan. Jos tuntuu hankalalta, tätäkin puolta voi harjoitella... tehdä vaikka käsikirjoituksen...

Ekana nopea biisi, sitten nopeampia. Maksimissaan kymmenen biisiä settiin, ei sen enempää jaksa soittaa. Ja pääsee nopeemmin takasin himaan.
 
Jos nyt joku slovari on pakko olla, niin se sitten kolmanneksi viimeiseksi. Encoreita ei soiteta vaikka niitä pyydettäisiin.

...Mitenkä sitten aloitukset ja lopetukset? Jos bändillä on omasta mielestään "hittejä", kannattaako ne sijoittaa alkuun vai loppuun? Alussa nämä tietysti voivat saada yleisön kerralla mukaan, mutta toisaalta lopussa ne saattavat jättää jengille hyvän maun keikasta....
 
Ainakin yks "tappo" biisi alkuun joka toimii sataprosenttisen varmasti.
Loppuun tietenkin kannattaa jättää hyvää kamaa ja viimeisen biisin jälkeen pitää jäädä tunne ihmisillä että eikai tämä vielä loppunut...

Aika vähän nykyään tulee vastaan alkunauhoja taikka muita introja... onko ne jo menneen talven lumia (muut kuin Carmina Burana:))

Aika vähän nykyään tulee vastaan alkunauhoja taikka muita introja... onko ne jo menneen talven lumia (muut kuin Carmina Burana:))
 
No kun ei jaksa. Kyllä noita spesiaalikeikoilla aina tulee tehtyä, esim jossain levynjulkkarissa, tai kun pääsee ekaa kertaa johonkin mistä on haaveillut. Mutta sitten se Myrskylintujen tunnari unohtuu Ouluun, ja Planeetat-sarjan päälle kaatuu kaljaa, kaiken lisäksi miksaajan MD:tä tarvitaan keikan äänittämiseen, eikä sillä mitään ehdi soittaa.
 
Mulla oli jossain hieno alkunauha-CD, johon olin äänittänyt jonkin yhdistyksen illanvietossa puhujaa, joka toivotti kaikki tervetulleiksi. Valtava ääntensorina PA:sta sekoittuu keikkapaikan omaan hälyyn, sitten puhuu kaveri joka joutuu korottamaan äänensä tullakseen kuulluksi - ja sitten se melu katkeaa kuin veitsellä juuri kun bändi aloittaa.

Mitenkä muuten suhtaudutte siihen, että välillä vaihtaa biisin pari vaikka akustiseksi?
 
Muistan varsinkin nuorempana, miten harmitti, jos suosikki artisti vetikin livellä just vaikka akustisena jonkun lempi biisin... nyt olen päässyt siitä kyllä yli.

Tässäpä omaa mallia miten olen tehnyt:
 
Intro (valinta: kaksi eri biisiä mitä voimme soittaa fiiliksen mukaan, molemmat keskitempoista jylhää menoa)
Helkutan nopea biisi
Toinen nopea biisi
 
-- Väliaikaa --
 
Raskas ja hieman hitaampi biisi
ns. Hitti 1, keskitempoinen gruuvaava biisi
Hel-ve-tin nopea biisi
 
-- Väliaikaa --
 
Raskas ja gruuvaava biisi
Hidas Doom-biisi, jonka kakkososa alkaa fiiliksen perusteella ja on helvetin nopea
ns. Balladi, keskitempoinen melodisempi
Hieman reippaampi junttabiisi
 
-- Väliaikaa --
 
Progebiisi
Armottoman nopea thrash/lanausbiisi
Nopea mättöproge
 
-- Väliaika ja bändin esittely (?) + viimeisen kappaleen ilmoitus --
 
Progemättögrindjazz-biisi
 
-- Yleisöstä riippuen encore --
 
Valinta kolmesta biisistä, riippuen minkätyylisestä yleisö tuntui pitävän;
1) Rotten Sound-cover, Chainsaw Is God
2) Hidas emobiisi
3) Keskitempoinen d-beat-meno

Aika vähän nykyään tulee vastaan alkunauhoja taikka muita introja... onko ne jo menneen talven lumia (muut kuin Carmina Burana:))
 
alkunauhat on kyllä hieno juttu. yhdelläkin kiertueella pyörin mukana, ja aina kun sabrinan boys boys boys pärähti soimaan ni ties että kohta jytisee...

aloittelijoilla on aina liian pitkiä settejä, se on satavarmaa. Alkavalle metallibändille riittää 7 biisiä.
 
Kappas, kuinka ollakaan, meidän aloittelevan metallibändin, Sonicmindin, keikat ovat olleet juuri tuon seitsemän biisin mittaisia. No ookoo, meillä on ehkä kokemusta (muista bändeistä siis) sen verran, ettei tarvetta ylimääräiseen lavalla oleiluun ole.
 
Totuus on se, ettei minkään bändin kannata vetää liian pitkää keikkaa. Varsinkin uuden bändin herättämä mielenkiinto on hyvin lyhytaikaista, maksimissaan sen 30-40 minuuttia. Turha siis ärsyttää yleisöä, eihän kukaan toivo bändinsä aiheuttavan v'tutusta?

Mulla oli jossain hieno alkunauha-CD, johon olin äänittänyt jonkin yhdistyksen illanvietossa puhujaa, joka toivotti kaikki tervetulleiksi. Valtava ääntensorina PA:sta sekoittuu keikkapaikan omaan hälyyn, sitten puhuu kaveri joka joutuu korottamaan äänensä tullakseen kuulluksi - ja sitten se melu katkeaa kuin veitsellä juuri kun bändi aloittaa.
 
Tästä tulikin mieleen, että voisi olla hyvä alkunauha sellainen, johon äänittäisi valittuja otteita The Beatles-yhtyeen Hollywood Bowl-levyltä niistä kohdin kun bändi ei soita. Luulis sähköistävän tunnelman, sano.

aloittelijoilla on aina liian pitkiä settejä, se on satavarmaa. Alkavalle metallibändille riittää 7 biisiä.
 
6 minuutin keikka ei olisi oikein rahalle vastinetta ;) Grindia väännetään, nykyinen setti noin 16 kappaletta ja hieman päälle 20 minuuttia.

Totuus on se, ettei minkään bändin kannata vetää liian pitkää keikkaa. Varsinkin uuden bändin herättämä mielenkiinto on hyvin lyhytaikaista, maksimissaan sen 30-40 minuuttia. Turha siis ärsyttää yleisöä, eihän kukaan toivo bändinsä aiheuttavan v'tutusta?
 
Aivan. Monesta oudosta bändistä on muutaman biisin jälkeen vielä ihan hyvä fiilis, mutta sitten kun ne vetävätkin jotain 10 biisiä niin rupeaa vain vituttamaan. Jos soitatte 3-4 minuutin kappaleita niin älkää soittako 8 biisiä enempää. Silloin keikka kestää kaikkine välisäätämisineen noin puoli tuntia. Alkuun ja loppuun jokin rivakampi kappale, muuten sitten vuorottelua biisidynamiikkojen kanssa. Jos teillä on jo jokin julkaisu pihalla niin jaotelkaa aiemmin julkaistuja biisejä ja uusia tasaisesti.

No ensin jotain mukavia jazzstankkuja yksi setti, se olisi hyvä aloittaa aika huomaamattomasti, lopuksi voi jo ehkä tilanteen salliessa soittaa pari boogiepalaa. Toinen setti sitten elokuvabiisejä ja viihdepaloja, tämän voisi aloittaa jo rohkeammin, vaikka Shirley Bassey pastissilla. Kolmannessa setissä voisi olla vaikka rock balladeja ja iskelmää.
 
Ps. Materiaalia saisi olla vähintään 2 ja puoli tuntia.

40-1h setti:
 
1.Intro; vaikuttava ja julistava lyhyt rykäisy, esmes, jos jossain kappaleessa on hyvä intro, mutta muuten kappale on paska, voi keikan alkuun vetää sen intron.
 
2.Tykitys. Oli se sitten rässiä tai rokkia, kova tempo, jotta keikka pyörähtää hyvin käyntiin.
 
3.Paahto. Varma perusveto, joka saattaa olla monille yleisön edustajille ainakin puolituttu.
 
4.Tykitys. Lisää löylyä, sano.
 
5.Tykitys (sisäänupotettuna rauhallinen maalailu) Lisää löylyä siis edelleen, hiki virtaa naiset huutaa :P
 
6.Hemppa. Ei ihan slovari vaan sellainen puolittainen hempeily kappale, joka saa aikaan hyvän tunnelman, mutta meiniki ei lässähdä.
 
7.Hitti. Heti hempan perään orkesterin 2. kovin hitti. Yleisö intoontuu.
 
8.Tykitys. Urku auki, nyt mennään!
 
9.Slovari. Rauhottuminen, ennen lopullista niittiä. Hyväksi niin yleisölle, kuin soittajille.
 
10.Armoton tykitys/hitti. Nopea ja "kiihkeä" hitti tai muuten vaan järjettömän kova veto, jolla yleisö riehaantuu slovarin jälkeisestä autuudesta.
 
11.Hitti/Tykitys/Julistus. Joku noista vaihtoehdoista, tuossa järjestyksessä suosittelen ma. Se kuuluisin hitti kenties loppuun ja sitten kovaa pois lavalta.
 
12.Encore: Tykitys. Vielä kerran pojat, meininki 10 ja yleisö on pähkinöinä.
 
13.Encore: Tykitys/nopea hitti. Mahdollinen hitti, kuitenkin tempoa pitää olla niin maan perkeleesti. Soittajat antavat kaikkensa ja lopulta tuupertuvat kuolleina lavan pintaan väsymyksestä.
 
Tarpeen tullen keikkaa voi pitkittää vetämällä ns. paahtoja väleihin. Niin ja hittejä, jos on :D
 
Ei tietysti toimi kaikille bändeille (off-cource)