Rock, pop, alternative ›

Juuri näin..joku sentään on lukenut rockin historiaa.
Itseasiassa Chuck Berry vois ottaa nimiinsä kunnian rockin "keksimisestä".Vaan sorsittiin miestä musta kun oli ja väitettiin sulokasvo valkoisen miehen Elviksen olleen ensimmäinen.Mie liputan kuiteski Chuckille!
 
Ja Elviksellä oli ajatus tulla Dean Martinin kaltaiseksi 'crooneriksi' mutta meni sitten studiossa pelleilemään ja sai kunkun tittelin. Mistä ei kyllä itse pitänyt lainkaan.

50-luvun rock-tähtiä ennen Beatlesiä oli esim. Elvis, Fats Domino, Bill Haley, Little Richard, Chuck Berry, Eddie Cochran, Buddy Holly, Jerry Lee Lewis.
Ihan hyviä esikuvia Beatleseillekin.
 
Aivan! Beatlesien versio mm. "Rock And Roll Music"-kipaleesta on hyvä esimerkki siitä, kuinka Mersey-joen moppipäiltä taittui rokki ihan oikeasti ja tyylinmukaisen sumeilemattomalla asenteella. Ja vaikka itse tykkään miehestä enemmän tarkkasilmäisenä lyriikoiden tekijänä ja toteuttajana, on Lennon minusta yksi kaikkien aikojen kovimpia rokkivokalisteja. - Kannattaa kuunnella, jos ei usko muuten :) -

The Beatlesien tuotannon laatu on mielipidekysymys, josta on aika turha kiistellä. Sen sijaan heidän merkityksensä pop-musiikille on sen verran mittava, että sitä on vaikea kieltää.
 
Oma mielipiteeni on se, että The Beatles on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä popyhtyeistä ja heidän musiikilliset aikaansaannoksensa ovat loistavat.

Juuri näin..joku sentään on lukenut rockin historiaa.
Itseasiassa Chuck Berry vois ottaa nimiinsä kunnian rockin "keksimisestä".Vaan sorsittiin miestä musta kun oli ja väitettiin sulokasvo valkoisen miehen Elviksen olleen ensimmäinen.Mie liputan kuiteski Chuckille!
 
Kyllä se rokki on paljon vanhempaa perua... Kuuntelepa joitain 20-luvun deltabluesjuttuja ja baptistikirkkojen laulugospelia, meininki on ihan sama kuin Chuckilla tai Jerry Leellä... Nappaa kitarakuviot ja laulufraseeraukset - kuvittele taustalle rummut. Voilá, siinä sulle rokkia!

Kyllä se rokki on paljon vanhempaa perua... Kuuntelepa joitain 20-luvun deltabluesjuttuja ja baptistikirkkojen laulugospelia, meininki on ihan sama kuin Chuckilla tai Jerry Leellä... Nappaa kitarakuviot ja laulufraseeraukset - kuvittele taustalle rummut. Voilá, siinä sulle rokkia!
 
Niin, eihän mikään tyhjästä synny. Totta kai kaikkien uusien innovaatioiden taustalta löytyy aina varhaisempia kehitysasteita. Voisipa varmaan jostain varhaisemmasta mustasta laulumusiikistakin todeta, että kuvittelepas tähän vähän toisenlainen rytmiikka, niin siinä onkin sulle jo gospelia tms.

Juuri näin..joku sentään on lukenut rockin historiaa.
Itseasiassa Chuck Berry vois ottaa nimiinsä kunnian rockin "keksimisestä".Vaan sorsittiin miestä musta kun oli ja väitettiin sulokasvo valkoisen miehen Elviksen olleen ensimmäinen.Mie liputan kuiteski Chuckille!
 
Tuskin kunniaa rockin "keksimisestä" voi kenellekään yhdelle tai edes muutamalle muusikolle tai bändille antaa. Kyllä Chuck Berryn voi sanoa olleen aikanaan ehkäpä kovin rokkari maailmassa, mutta kyllä hän on musiikkiinsa aika suuren osan ammentanut bluesista ja gospelista, esim. pohjautuuhan suurin osa hänen musasta blues-kaavaan, joka ei todellakaan ole Berryn keksimä.
Kysymys on ennemmin kehittelystä kuin keksimisestä, siis omasta mielestäni Chuck Berry vei rokin uudelle tasolle, johon kuului mm. tarttuvat kitarariffit ja tekstit, jotka käsittelivät erityisesti nuorten maailmaa. Ihan samalla tavoin Beatles toi rokkiin ennen kuulemattomia elementtejä, joista etenkin alkuaikoina mieletön yhteissoiton svengi ja mahtava stemmalaulanta erotti sen muista bändeistä. Mitä Beatles myöhemmin teki onkin sitten kokonaan oma lukunsa, mutta tästä se kai lähti liikkeelle. Kun kuuntelee C.Berryn Roll over Beethoven ja sen perään Beatlesin version samasta kappaleesta niin ymmärtää mistä on kysymys..

Reunion ei ollut lähelläkään. Lukekaapa vaikka The Beatles After The Break Up -kirja. Lennon ja Macca tapailivat kyllä, mutta sitten Lennon -tuo harmoonisen maailman mursu– kyllästyi Maccan vierailuun. Sen vuoksi Macca kävi Suomessa yksin viime kesänä (poijjaat soittelivat yllättävän rosoisesti, hyvä hyvä!). Tai kyllä kai siihen vaikutti Chapmankin. Ja ne FabFour -suosikit: Rubber Soul ja Revolver. Kiekot, joilla liverpoolilaiset heput olivat juuri laajentamassa ilmaisuaan, studio alkoi muuttua instrumentiksi, kukkia avautui sinne tänne, mutta ei vielä liian rönsyilevästi. Ja mitä uutta populäärimusiikissa on tehty Tomorrow Never Knows -biisin jälkeen?

Nostetaanpa ylös taas tämä ketju. Itsekin olen kuunnellut pirusti piitlesejä viimeaikoina ja mielestäni parhaat lätyt ovat alkupään lätyt please please me, a hard day's night ja with the beatles. Vanhemmista nostaisin ylös abbey roadin. Tuohon väittelyyn "onko beatles hyvä vai huono" en jaksa lähteä mukaan.
 
Äsken kuuntelin just Please mr. postmanin, ja voi piru että on kova biisi!

Nostetaanpa ylös taas tämä ketju. Itsekin olen kuunnellut pirusti piitlesejä viimeaikoina ja mielestäni parhaat lätyt ovat alkupään lätyt please please me, a hard day's night ja with the beatles. Vanhemmista nostaisin ylös abbey roadin. Tuohon väittelyyn "onko beatles hyvä vai huono" en jaksa lähteä mukaan.
 
Äsken kuuntelin just Please mr. postmanin, ja voi piru että on kova biisi!
 
Miusta eri kovia juuri nuo "kevyemmät" biisit. Aina parjattu Obladiikin. Tehkääpä perässä hyvä positiivinen ralli, sortumatta olemaan korni. Harva sen osaa, mollissamääkimisen huomattavasti useampi.

Nostetaanpa ylös taas tämä ketju. Itsekin olen kuunnellut pirusti piitlesejä viimeaikoina ja mielestäni parhaat lätyt ovat alkupään lätyt please please me, a hard day's night ja with the beatles. Vanhemmista nostaisin ylös abbey roadin. Tuohon väittelyyn "onko beatles hyvä vai huono" en jaksa lähteä mukaan.
 
Äsken kuuntelin just Please mr. postmanin, ja voi piru että on kova biisi!
 
Alkuperäinen Marvelettes on myös hyvä. Ostin muuten kerran divarista sellaisen levyn, johon on koottu alkuperäiset esitykset useimmista Beatlesin versioimista biiseistä. Aivan älyttömän hyvä kokoelma!

Aina parjattu Obladiikin. Tehkääpä perässä hyvä positiivinen ralli, sortumatta olemaan korni.
 
Joo, ymmärrän kyllä miksi jotkut vihaavat sitä biisiä. Mielestäni kuitenkin hieno kappale. Kiva bassokuvio.

Itselläkin ollut kovassa kuuntelussa kun olen Maccan elämänkertaa lueskellut. Tykkään kaikista levyistä, mutta eniten tuosta 60-luvun myöhemmästä puolikkaasta.

Miusta eri kovia juuri nuo "kevyemmät" biisit. Aina parjattu Obladiikin. Tehkääpä perässä hyvä positiivinen ralli, sortumatta olemaan korni. Harva sen osaa, mollissamääkimisen huomattavasti useampi.
 
Kysehän on siitä, että nykyvinkkelistä kuunneltuna Ob-La-Di on kulunut, koska niin moni on kopioinut tuon biisin idean, jonka Macca oli kopioinut joltain jo vuonna 1968... Ymmärtänette pointin.
 
Itse muuten en voi sietää kyseistä kappaletta, eikä Beatlesia ole muutenkaan tullut kuuneltua toviin. Bändin musiikillinen aarrearkku on kuitenkin pohjaton, enkä ole tästä kuuntelemattomuudesta lainkaan hämilläni. Ennen pitkää sieltä taas jokin hieno pieni juttu löytyy, joka innostaa taas kaivamaan levyt uudelleen esiin.

Kysehän on siitä, että nykyvinkkelistä kuunneltuna Ob-La-Di on kulunut, koska niin moni on kopioinut tuon biisin idean, jonka Macca oli kopioinut joltain jo vuonna 1968... Ymmärtänette pointin.
 
Itseasiassa en ymmärrä pointtia. Biisi X muuttuu jotenkin huonommaksi, koska joku on tehnyt biisi Y:n? Muuttuuko DaVincin Mona Lisakin huonommaksi jos maalarit saavat päähänsä nyt tehdä hirveät määrät vastaavia virnuilijoita?

Mielilevyni Beatleseiltä ovat Rubber Soul ja Abbey Road.Häpeäkseni täytyy tunnustaa etten vielä omista yhtään Beatles cd:tä.Kasettina ja vinyylinä kylläkin.
 
Tuohon Chuck Berry ja Little Richard keskusteluun sellainen huomio tai oikeammin muistikuva (muistan lukeneeni) ,että eikös nämä mustat 50 -luvun "rock" -artistit itse pitäneet musiikkiaan rhythm and bluesina pikemminkin kuin rock'n'rollina?

Tuohon Chuck Berry ja Little Richard keskusteluun sellainen huomio tai oikeammin muistikuva (muistan lukeneeni) ,että eikös nämä mustat 50 -luvun "rock" -artistit itse pitäneet musiikkiaan rhythm and bluesina pikemminkin kuin rock'n'rollina?
 
Termi rock and roll oli valkoisen radio-dj:n Alan Freedin keksimä termi nopealle rhytm & bluesille. Oikeastihan rock on nopeaa bluesia, vaikka kyllähän tuo ketkuta ja veivaa tai vieläkin tuhmemmat merkitykset omaava rock & roll-termi pätee moneen jo -30/-40-luvun esitykseen.

Mielilevyni Beatleseiltä ovat Rubber Soul ja Abbey Road.Häpeäkseni täytyy tunnustaa etten vielä omista yhtään Beatles cd:tä.Kasettina ja vinyylinä kylläkin.
 
Älä perkele häpeile tommosta! Kyllä mä cd:ni vinyyleihin vaihtaisin.

All I need is Help eli kaikki muut levyt liverpoolilaisnelikolta löytyy LP:nä, mutta ei Help-kiekko (nimenomaan sitä Parlophone-yhtiön). Say the word!

Itseasiassa en ymmärrä pointtia. Biisi X muuttuu jotenkin huonommaksi, koska joku on tehnyt biisi Y:n? Muuttuuko DaVincin Mona Lisakin huonommaksi jos maalarit saavat päähänsä nyt tehdä hirveät määrät vastaavia virnuilijoita?
 
Ei muutu huonommaksi jos kohta ei paremmaksikaan. Hainkin sitä, että tuollainen ska-humpan esiaste, joka Ob-La-Di:kin oli ei olisi tänä päivänä julkaistuna mitenkään originaali tai "uraa uurtava" koska niin monet ovat sen jo tehneet Beatlesin jälkeen. Ei se tietenkään vähennä alkuperäisen arvoa mitenkään.
 
Jos tehdään vaikka sellainen hypoteesi, että joku olisi vasta nyt "keksinyt" C-Am-F-G -kierron ja soittaisi tänä iltana uuden biisinsä jossain kapakin nurkassa, niin moniko meistä höristäisi silloin korviaan että "onpa mainio juju tuossa kappaleessa, yritänpä itse samanlaista!"? Tuskin monikaan, koska tuo on meille kaikille jo tuttu. Eri asia tietysti olisi jos kuulisimme sen ensimmäisen kerran. Tätä tarkoitin tuossa aiemmassa viestissäni.