Elektroniikka ja soitinrakennus ›

niin kun kattelee noita taulukoita esim 25,5 skaalalle ensimmäinen nauha tulee satulasta 36.353 millin etäisyydelle. niin semmosta vaan olisin kysyny että millä vehkeellä noin tarkkoja lukuja mitataan?
ei ole ainakaan omalle kohdalle osunu sellasta mittaa.
 
ja onko se oikeesti edes noin tarkkaa?
 
niin joo ja semmonen viälet olenko ymmärtäny oikein et nauhaurat tulis sahata vähä pyöreeks niinku radius? jos näin on.
niin mites se sit tapahtuu

Eiköhän noi tuhannesosat ja melkein sadasosatkin pyöristää tuosta pois. Tuskin nimittäin kukaan osaa sahata noin tarkasti eikä nauhamateriaalin tolenranssikaan ihan tuota tasoa liene.

Sanovat, että 0,3:n millin heitto kuuluu vireessä.
 
Aika helposti nuo nauhaurat saa mitattua ja sahattua 0,3 millin tarkkuudella, ja tarkemminkin. Ei siihen tarvitse juuri kuin hyvälaatuista viivainta. Viivaimen tarkkuudeksi riittää millimetri. Itse pidän itseasiassa enemmän viivaimesta millin merkeillä kuin puolenmillin merkeillä - liian monet viivat vain sekoittavat. Sitten vain viivaimen ja silmän avulla nuppineuloja otelautaan tökkimään. Kannattaa tähdätä merkinnöissään 1/10 millin tarkkuuteen. Siihen ei välttämättä yllä, mutta lukujen liiallinen pyöristäminen ennen merkintää harmittaa siinä vaiheessa, kun sekä pyöristys että merkinnän ja sahauksen virheet ovat menneet kaikki samaan suuntaan otelautaa.
 
Itse olen kyllä sen verran laiska, että jos en tee yhden palan kaulaa, niin tilaan otelaudan nauhaurilla.
 
Ja nauhojen viilauksella saa pelattua vielä (nauhakoosta riippuen) pari kymmenesosamilliä sinne tai tänne. Meinaan, että jos on sattunut jonkun nauhan väärään kohtaan iskemään, eikä sitä ole huomannut ennen kuin paskat ovat jo housussa.

Järkevät asiat tuossa jo käytiinkin, joten mennään niihin toisiin...
 
Numeerisesti ohjatuilla (NC) koneilla päästään tuollaisiin tarkkuuksiin. Tällaisia käytetään isojen poikien isoissa tehtaissa hyyyvin suuren otelautavolyymin sahailuun. Meille muille riittäköön pienempikin tarkkuus, eli tuollainen 0,2 milliä. Viivottimen kanssa pääsee kohtuullisen tarkoille, joskin kymmenesosamillien arviointi vaatii kovaa uskoa omiin silmiin.
 
Kotikonstein oikeanlaisen kaarevuuden nauhauraan saa, kun ensin sahaa urat suoraan, sitten tekee otelaudan pyöristyksen ja sitten syventää nauhaurat niin että ne ovat tasasyvyiset joka kohdasta. Onnistuu yksinkertaisen syvyydenrajoittimen kanssa melko tarkasti.
 
Itse olen kyllä sen verran laiska, että jos en tee yhden palan kaulaa, niin tilaan otelaudan nauhaurilla
 
Mä taas en enää tilaile. Sopivilla työmenetelmillä tuo käy aika nopiaan. Viimeksi mä jätin merkkausvaiheen kokonaan pois ja hyvinhän tuo sujui suoraan sahalla vedellen.

Pohdiskelin samaa kysymystä kerran. Mietin että miksi työntömitat ovat aina niin lyhyitä, ei niillä mitään otelautoja saa mitattua.
 
Ainakin teoriassa toimiva ratkaisu on tehdä oma työntömitta: Tee jollain piirto-ohjelmalla yksitoista pystysuoraa viivaa tasavälein (tarpeeksi pitkät välit jotta tulee tarkkaa), laita numeroinnit alle (0-10). Tulosta kalvolle niin, että kuvan leveys on 9,9 cm. Nyt jokaisen viivan väli on 9,9 mm. Kalvo asetetaan pitkän viivaimen päälle (sellaisen mitä puutöissä käytetään) ja luetaan haluttu mitta kalvon nollaviivalta kuten työntömitalla. Eli jos halutaan mitata esim. 213,4 mm, siirretään kalvon nollaviiva viivaimelta 21 cm 3 mm kohdalle. Siirretään vielä vajaa puoli milliä niin, että kalvon neljäs viiva osuu tarkalleen kohdalla olevan viivaimen millimetriviivan linjalle. Näin kalvon nollaviiva on 1/10 mm tarkkuudella 213,4 mm päässä viivaimen nollaviivasta.
 
Tuohon kiinnitykseen kun keksii keinon, millä kalvo pysyy aina suorassa, niin pitäisi tulla tarkkaa. Kymppiviivalla voi tarkistaa, että mitta on tarkka - aina kun nollaviiva on jonkun milliviivan kohdalla, tulisi myös kymppiviivan olla. Kuvaa tehdessä pitää huomioida yhden pikselin leveys, mutta jos välit tekee tarpeeksi pitkiksi, ei tällä pitäisi olla merkitystä.
 
EDIT: Korjaus. 9,9 mm on se väli.

Kunnollisella 500-600mm viivaimella tämä onnistuu ihan tarpeeksi hyvin. Kunnollinen tarkoittaa tässä tapauksessa vaikka jämäkkää metallista viivainta, missä on vielä millimitat hyvin näkyvissa.
 
Kyllä kun sitä milliä alkaa viivaimesta tuijottamaan, muuttaa se itse asiassa aika pitkäksi mitaksi. Itse olen nuppineulalla "pistänyt" nauhojen oikeat paikat, kyllä millinkin sisällä on monta paikkaa johon neulan pään saa iskettyä.
 
Sahatessa sitten neulan koko vain keskelle sahan terien "haroitusta". Tai kaikki neulat kolot sahanterän toiseen reunaan tms. kunhan vaan metodi pysyy samana.
Tuon neulanpiston näkee paremmin jos teippaa otelaudan vaikka maalarinteipillä pistojen kohdilta ja piston jälkeen värjää kohdan vaikka punaisella tussilla.

... Itse olen nuppineulalla "pistänyt" nauhojen oikeat paikat, kyllä millinkin sisällä on monta paikkaa johon neulan pään saa iskettyä...
 
Aivan näin. Ei se mittaaminen minusta ole mikään ongelma.
Merkaamisessa taas saattaa tulla suuriakin heittoja jos yrittää piirtää kynällä tai vastaavalla. Merkkaaminen onnistuu paljon paremmin esim. tuollaisella X-ACTO tyyppisellä vetsellä.
Sitten on toinen asia että pitää myös käyttää vähän logikkaa. Kahdennentoista nauhan paikkahan on täsmälleen asteikon puolessavälissä ja niin edelleen. Geometriastahan tuossa on kyse eikä välttämättä jostain neljännestä desimaalista.

Itse yritin tulostusmenetelmää eli a1:lle ja sitä templatea sitten sovittelemaan otelaudan päälle etc. Vaan onneksi tein tarkistusmittauksia oli meinaan paperi venynyt jossain vaiheessa. Testasin samaa pari kertaa enkä suosittele.

Itse yritin tulostusmenetelmää eli a1:lle ja sitä templatea sitten sovittelemaan otelaudan päälle etc. Vaan onneksi tein tarkistusmittauksia oli meinaan paperi venynyt jossain vaiheessa. Testasin samaa pari kertaa enkä suosittele.
 
Paperi tosiaan venyy toiseen suuntaan reilustikin, riippuu miten kuidut on on orientoituneet kun on massa ammuttu...
 
Mittailin tuossa A1:n venymistä, LP:n rungon pituus kasvoi 2mm kopiokoneen läpi ajettuna.

eli puol sokeena on turha vissiin odottaa mitään tarkkaa lopputulosta:)
taitaa mennä otelauta tilauksee

kyllä millinkin sisällä on monta paikkaa johon neulan pään saa iskettyä
 
Itse käytin vielä apuna sellaista jalallista suurennuslasia, niin kyllä monta paikkaa tosiaan löytyi millin sisään...

Numeerisesti ohjatuilla (NC) koneilla päästään tuollaisiin tarkkuuksiin. Tällaisia käytetään isojen poikien isoissa tehtaissa hyyyvin suuren otelautavolyymin sahailuun.
 
Isojen poikien verstaissa taidetaan kaikki urat sahata kerralla.
Nevalainenkin näyttää menetelmää käyttävän:
http://www.flyingfinnguitars.com/fworkshop.htm
Oikeanpuoleisin kuva keskimmäisellä kuvarivillä.
 
Toisaalta; NC-konetta (tai vastaavaa) apunakäyttäen tuo työkalu on sitten tehty.

Ite oon kitaranrakennuskurssilla jota vetää jyväskyläläinen soitinrakentaja A-P Paasonen. Hänen mielestään paras tapa oli vain laittaa teräsviivain puristimilla pöytään kiinni ja siitä sitten harpin kärjellä aina piste oikeaan kohtaa, niin tarkasti kuin sillä viivaimella ja silmällä sai, sitten vaa sahaamaan.

Miten olis jos jossain amiksessa tms. mestassa teettäisi NC-koneella jigin vaikka ohuesta alumiinista tai pleksistä?

jigin tekemiseen kannatta nähdä vaivaa vaikka olisikin tekemässä vain yhtä otelautaa. omakuvassa minun viritykseni

jigin tekemiseen kannatta nähdä vaivaa vaikka olisikin tekemässä vain yhtä otelautaa. omakuvassa minun viritykseni
 
Tuo on jo avaruustekniikkaa...
Toimiiko se sähköllä? ;)

Jotenkin aika vaikea kuvitella saavansa todella tarkkaa jigiä tehtyä aivan kotikonstein. Metallisorvilla olisi melko helppo saada nauhojen jako kohdalleen. En vain teidä kuinka pitkää tankoa noilla on mahdollista työstää, kun omat kokemukset rajoittuvat yläasteella sorvattuun messinkiseen pikariin. Mutta näin siis ainakin teoriassa.

http://www.buildyourguitar.com/resources/fretcalc/index.htm
 
ja toinen:
 
http://www.buildyourguitar.com/resources/fbcalc/index.htm