Rummut: rumpukamat ›

Hieno otsikko, vai mitä? :-)
 
Minulle kävi tässä hassu tapahtuma. Musiikki oli sujunut jotenkin tahmeasti viimeaikoina ja kyllästyneenä päätin huvikseni vaihtaa moposettini erillisessä telineessä olevan etutomin asentoa vähän pystymmäksi. Muistaakseni siksi että tykkäsin toisen kämpillä olleen setin asettelusta tai jotain.
 
No, Pearlin upean ultralaadukkaat telineet eivät jaksaneet pitää tomia pystymmässä vaan tomi romahti hetikohta suunnilleen virvelin tasolle. Kiroillen jätin rummun siihen ainakin yksien treenien ajaksi, jotta päästäisiin soittamaan.
 
Ja ihme ja kumma. Siitä lähtien setti on tuntunut paljon mukavammalta ja soitto potkinut kuin nuori varsa. Outoa. Nyt en enää uskalla koskea lähes soittokelvottomassa asennossa olevaan tomiin..

Saman laista ilmiötä olen myös huomannut.
 
Alkuun päästiin sillä kun riipastiin toinen etu tomi veks. Siinä joutu miettimään aika paljon asioita uudestaan mikä oli erittäin haastavaa ja piristävää vähän jo v...asteelle menneelle palikoinnille. Tämän jälkeen on lisätty toinen pytty lattialle ja taas uudet haasteet odottivat. Tosin nää nyt on aika isoja muutoksia mutta sama efekti tapahtui kun olen lisänny yhden crashin lisää settiin, tai kerran kun ostin 16" tilalle 18" uuden "pirteämpisaundisen" pellin.
 
Se on jännä juttu että mistä se johtuu tämä ilmiö mistä puhut mr b, kun juuri mainitsemasi pienikin muutos saa aikaan tollasen reaktion.
Oliskohan se jotain sellasta että alitajunnassa käy mylläkkä, että pirulauta, nää vehkeet ei olekkaan enää kuin ennen ja tällöin se stimuloi normaali tajuntaa tuoden välillä jopa mahottomia juttuja esille. Pariin otteeseen on tullu todettua että hei, mitä pirua mä äsken oikeen soitin. Ja kuulosti hyvältä.
 
Nää on tällasia pikku juttuja jotka auttaa ja motivoi jatkamaan. Mulla tää purkautu sellasen pienen soittokriisin aiheuttamana, mikä oli sekin hyvä asia, näin jälkeenpäin.
 
Mut parasta on se kun pääsee vetäseen kaverin setillä... Awot!

Vastaava ilmiö kävi mullekin, kun hetkellinen hulluuspuuska iski ja heitin 10" ja 14" tomarit nurkkaan pölyyntymään. Jäljellä on 12" ja 16"...
 
Ei ainakaan latistanu fillejä, päinvastoin. pystyy vetämään kaikki samat ja vähän päälle, tulee ihan erilaista ideaa päähän...
 
Ps: On muuten mun eka kirjoitus tänne...

Ps: On muuten mun eka kirjoitus tänne...
 
Tervetuloa omituisten otusten kerhoon. : )

Mut parasta on se kun pääsee vetäseen kaverin setillä... Awot!
 
Siinon joku taika kyllä. Ihan eri meininki heti.
 
Olen kyllä huomannut saman noiden sijoittelujen kanssa. Nykyään tulee väänneltyä settiä useinkin, että pysyy se hyvä efekti päällä. Tomit on välillä matalalla ja suoraan, välillä korkealla ja kallellaan, ja kaikkea siltä väliltä. Virveliä kallistelen, penkkiä säädän ylös alas. Tomien ja peltien paikka ja määrä vaihtelee.
 
Aika nopeasti luutuu tiettyihin juttuihin, jos setti on aina sama. Kerran kuussa suunnilleen jotain lisää tai pois tai erilailla, niin jo kulkee taas.

On muuten mielenkiintoinen aihe, itse pohtinut ihan samoja asioita nyt viimeaikoina. Hullaannuin jopa, ja ostin kokonaan uuden setin. Täysin erilaisen kuin ennen. 13"x11" etutomi, 16"x16" lattia, ja 18"x16" lattiatomi. Verrattuna toiseen settiin jossa on kolme etutomia ja yksi lattiatomi muutos on aika suuri. Nyt sitten hakemaan inspiraatiota uudesta settikoostumuksesta...;)
 
Mut parasta on se kun pääsee vetäseen kaverin setillä... Awot!
 
Ihan totta, tämä on muuten mystistä.=) Heti kun pääsee toisen setillä vetelemään, niin inspiraatiota puskee niin pirusti.
 
Ps: On muuten mun eka kirjoitus tänne...
 
Tervetuloa! Älä peljästy...;)

Ihmeellisesti se vaan vaikuttaa, tossa pari viikkoa sitten kun laitoin toisen setin kotiin.
Settiin basari, yksi etutomi, yksi lattiatomi ja peltiosastosta vain haikka.
 
Jo vain kun lähti kaikkee kummaa ja mukavalla fiiliksellä..

Hmm...itse olen sitten ilmeisesti kovin outo tapaus.
 
Koska enimmäkseen olen soittanut koulun setillä ja tullut sen kanssa sinuiksi, päästessäni toisen setin taakse soitto tuntuu jotenkin takkuavan. Saattaa tosin johtua myös siitä, että en ole omaa settiä koskana omistanut ja olen muutenkin vasta "aloittelija".
 
Tarkoitan tällä siis sitä, että en ole pahemmin millään muilla rummuilla soittanut, kuin koulun omilla, jolloin vieraat setit tuntuvat oudoilta, kun tuntuma on täysin erilainen. Tietysti asia saattaa muuttua jos/kun saan oman setin jossain vaiheessa jolloin se saattaa alkaa tuntua "tylsältä", ja tässä tapauksessahan toiset rummut tai omien uudelleen järjestely tuo kaivattua vaihtelua.
 
Itselläni tätä rutiinia ei ole koulun setin kanssa, eli se ei tylsäksi tule, kun sillä kuitenkaan koko ajan voi soittaa, jota tapahtuisi oman kokoonpanon kanssa.

Mä en ainakaan tykänny, kun tossa vähän aikaa sitten keikalla jouduin käyttämään toisen bändin rumpuja. Rideä sai soittaa käsi suorana kun sille oli vain suora ständi ja etutomia sai kanssa kurotella. Lähempänä ei voinut istua ylettääkseen etutomiin, koska jalat olisivat olleet reilusti alle 90 asteen kulmassa. Joutui sitten vähän improvisoimaan osia setin aikana.

Itsekään en pidä toisten seteillä soittamisesta, oma on aina oma. 10" tomia tulee välillä otettua settiin mukaan ja välillä pois. Kyllä sillä vaan ihmeellinen vaikutus on soittoon, vaihtoi kumminpäin vaan niin hetken aikaa soittamisessa on jotenkin skarpimpi ote. Henkimaailman hommia...

Voi sitä tuskaa, kun joutuu setin kasaamaan uudestaan! Tässä juuri päällystin rummut uudestaan ja totta kai kaikki piti ottaa irti. Nyt on parit treenit haettu niitä oikeita vanhoja asetteluja jotka silloin tuntuivat niin mukavilta.

Pariin otteeseen on tullu todettua että hei, mitä pirua mä äsken oikeen soitin. Ja kuulosti hyvältä.
 
Tuttu tunne. Välillä tulee siitä kun soittelee kuvitellun biisin mukana jota säveltää samalla kun etenee, ja tulee soiteltua settiä aivan täysin fiiliksestä eikä ajattele mitään etukäteen. Välillä taas tulee jos on todella pieni tai erillainen setti käytössä jolloin joutuu luonnostaan simplifoimaan soittoaan sen ajaksi että tottuu uusiin ehtoihin. Muutenkin nykyään kiinnostais yhä enemmän toisen setin osto, joka olis todella pieni jazz-setti jossa vain ne tärkeimmät osat olis käytettävissä. Settien jatkuvalla vaihdolla saisi sitten aikaan vaikka mitään hienoa. Hyvä aihe, mukava tietää että muutkin miettivät näitä asioita päivät pitkät.

On siinä jotain taikaa. Itse joku aika sitten reeniksellä kyllästyin "asioiden" sijaintiin ja siinä alkoi sitten setti ja sohva lenteleen pitkin kämppää.
 
Aloitin setin kasaamisen perusideasta jonka luin muistaakseni jonkun aika tuoreen MD:n jostain haastattelusta, olisikohan ollut Louie Bellsonin haastis. Kuitenkin siinä mainittiin kolmen pisteen ergonomiasta, miten lähestyä setin asettelua sillain että jakkaran keskipiste ja päkijät pedaaleilla muodostaa suurin piirtein kolmion kulmakohdat, sit katse suoraan etiäpäin ja snare siihen väliin. Totesin että aikaisemmin oma rintamasuunta oli ollut pienintä tomia kohti (setissä 12", 13" & 16") ja entinen asento oli jossain määrin vinksahtanut. Nyt rintamasuunta oli 12":n vasemmalta puolelta vähän ohi. Oon pieni mies ja sovitus oli ennestäänkin ahdas mutta onnistuin ahtaamaan vielä vähän enemmän. Yks juttu minkä kanssa oon aina taistellut on 13" tomin osuminen basarin virityspesään. Tolla Bellsonin sovituksella sain jo 12":nkin osuun virveliin, piti ottaa muistilukot molemmista tomeista pois mutta nyt mahtuu, just ja just. Myös tuplien asettelu aiheutti hieman tungosta mietintämyssyyn.
 
Tolla kolmen pisteen kikalla siis ainakin mulla setti vähän tiivistyi entisestään, mutta samalla parani ergonomia isolla loikalla ja tatsikin parani jonkun verran. Ja niin! Nostin myös penkkiä aika roimasti ja siirryin istumaan sen etuosaan, jolloin painopiste asettui enemmän päkijöille eikä enää osu niin pahasti vasuri reiteen.
 
Tais kyllä olla enemmänkin omituisia fyysisiä kuin psykologisia vaikutuksia tässä jutussa mutta toivottavasti auttoi jotakuta.

Outoa tosiaan. Siirsin pari päivää sitten rideä vasemmalle ja chinan sen oikealle puolelle ja svengi on mahdoton! En kyllä uskalla koskea noihin enää ollenkaan paitsi kapuloilla. Samalla soitin pitkästä aikaa himassa korvatulpat päässä kun ennen olen käyttänyt kuulosuojaimia. Ai että kun kuulostikin setti heti paljon paremmalta, olinkin jo unohtanut. Pitää alkaa käyttää pelkkiä korvatulppia, niin tulee muutakin kuin tunkkaista ääntä omiin korviin.

Mullakin tuli suuria vaikutuksia soittoon pienellä muutoksia, käänsin basaria jonkin verran myötäpäivään niin heti soitto helpottui! Nyt on järkevämpi polkemiskulma eikä toinen etutomi karkaa kauas vaan tomit tulee kauniisti kaarelle mun ympärille.
Käänsin siis basarin niinkuin mulla olis 2 basaria vaikka onkin vain 1 tuplapedaalilla. (samanlainen ratkaisu kuin Mike Portnoyllä LiquidTensionExperiment-setissä jossa kuten kaikki tiedämme on vain 1 basari kuin normaalisti MP soittaa 2 basarilla, nykyään kolmella ;) :D)
(munkin eka viesti tänne)

Mullakin tuli suuria vaikutuksia soittoon pienellä muutoksia, käänsin basaria jonkin verran myötäpäivään niin heti soitto helpottui! Nyt on järkevämpi polkemiskulma eikä toinen etutomi karkaa kauas vaan tomit tulee kauniisti kaarelle mun ympärille.
Käänsin siis basarin niinkuin mulla olis 2 basaria vaikka onkin vain 1 tuplapedaalilla.
 
Taitaa olla vähän samalla tavalla kuin minulla, lisäksi siirsin hieman sitä "slave"-pedaalia ja johan poljento helpottui. Ja samantapaisia kokemuksia on muitakin, muutaman sentin siirtymä saattaa parantaa tuntumaa reilustikin.

Kyllä se aina piristää kun jotain vaihtaa. Itte on tullut hinattua koko settiä koko ajan ylöspäin nyt vaan loppu penkistä vara perkl.
 
Vähän off-topic mutta mistä aloitatte setin kasaamisen? Itse laitan ensin penkin->virvelin->tuplapedaalit->basari->tomit jnejne

Olen minäkin huomannut huomattavia vaikutuksia setin asettelun muuttamisessa, usein riittää se, että ottaa yhden pellin pois tai laittaa yhden lisää, joskus pitää muokata koko setti uuteen uskoon.
 
Vähän off-topic mutta mistä aloitatte setin kasaamisen?
Mulla kasausjärjestys menee:
Basari ja pedaali -> Haitsuständi -> Penkki (Sitten istun ja asettelen basarin ja haitsun pedaalit sopivasti) -> Virveli -> Tomit -> Pellit sun muut

Mulla kasausjärjestys menee:
Basari ja pedaali -> Haitsuständi -> Penkki (Sitten istun ja asettelen basarin ja haitsun pedaalit sopivasti) -> Virveli -> Tomit -> Pellit sun muut
 
Näin. Joskus, jos tuntuu että setuppi ei ole ihan toimiva, niin kannattaakin lyödä koko kioski atomeiksi ja sitten koota se juuri noin. Eli enste penkki oikealle korkeudelle. Sitten siihen virppa, basari ja haitsu niin, että niillä voi soittaa peruskomppia lokoisasti. Tämän ympärille sitten ne muut kilkuttimet. Joskus kauhistuttaa, kun näkee näitä aloittelevia sankareita: kamat on laitettu tasantarkkaan niin, että ne näyttävät hyvältä yleisöön tai itselle, ja soitettavuudesta viis.
 
(Toisaalta, kun miettii miten sitä itse piti roippeita alkuun, niin...kröhöm.)