Aloittelijat ›

Epämuusikko:
Oikeasti:Ihme meininki nykyään. On tullut muutamakin kitaristi vastaan jotka repivät jotain maj+11, 9,+11,13-sointuja fiilispohjalta. Kun sitten kysytään että mikä sointu tuo on, niin vastaus kuuluu: emmä tiiä. Randomillahan ne runotkin kirjoitetaan.....
 
Niin, siis, pitääkö niiden sointujen nimiä tietää, kunhan äänet on oikeita? Mun nähdäkseni ei tarvitse, paitsi tietysti siinä tilanteessa, että joutuu työskentelemään esim kalliissa studiosessioissa tai isoissa kertaproggiksissa, jolloin on epäkohteliasta muita kohtaan hidastaa hommaa arvuuttelemalla...

Niin, siis, pitääkö niiden sointujen nimiä tietää, kunhan äänet on oikeita? Mun nähdäkseni ei tarvitse, paitsi tietysti siinä tilanteessa, että joutuu työskentelemään esim kalliissa studiosessioissa tai isoissa kertaproggiksissa, jolloin on epäkohteliasta muita kohtaan hidastaa hommaa arvuuttelemalla...
 
Tätä mieltä minäkin olen. On niin kovin monia soittoympäristöjä ja -tilanteita.
 
Ei minulta lonkalta irtoa sointuopillista tietämystä soittamisestani, mutta en minä kyllä normikolmisointuihin silti rajoitu.
 
Se on minun tapani ja minä pysyn piireissä, joissa se riittää. Kyllä sen huomaa, kun opistomuusikot lyttäävät tietämyksellään. Silloin pannaan Gibson laukkuun ja juostaan kotiin rokkaamaan.

Ymmärrän pointtinne. Muotoilin ehkä sanomiseni jyrkänlaisesti. Ei minusta ole tappavan tärkeää tietää minkä "niminen" sointu on milloinkin meneillään. Kunhan vain tietää, että jos esim. soolokiertoon sisältyvissä soinnuissa on esim. alkuperäiseen sävellajiin kuulumattomia lisäsäveliä, niin arvon solisti ottaa nämä huomioon eikä vain veivaa ö-pentatonista läpi kivien ja kantojen. Ja jos veivaa pentatonista, niin veivaa sellaista pentatonista, ettei törmäyksiä tule. Sattuu vain kokemuksia vastaavista bändin sisäisistä "kommunikaatiohäiriöistä".
 
Ja vaikka kanssasoittajalle voidaan opettaa soinnut/skaalat osoittamalla otelautaa/pianonkoskettimia tyyliin "soeta tuohon soentuun tuo ja tuo sävel mukkaan", niin sitä touhua ei kauan jaksa kattella, kun pitäis keikallekin rientää.
 
Eli: ei ne sointujen/skaalojen nimet. Vaan se, että:
1)jos mä kourasen tämmöisen soinnun, ja jos se pitäiskin transponoida pari pykälää tonnemmas tai vaihtaa käännöstä niin se onnistuu
2)tällä skaalalla mää pärjään tohon asti, sitten pitää varoa tuota säveltä
3)tässä soinnussa tuo sävel on tämän asteikon niin ja niin mones sävel
4) ynnä muut KÄYTÄNNÖN tilanteet (teorian tilanteitahan ei kevyen musiikin puolella ole)
 
Mutta ei tässä olla Totoa tekemässä. vaan musaa :)

Mitä hyötyä on skaaloista? Oikeastaan en ole aloittelija, mutta pistin silti tänne osioon tämän. En mitenkään dissaa skaalojen osaajia, mutta tällä hetkellä ihmetyttää. Osaan soittaa oikeastaan kaikenkuuloista ihan improvisaatiolla enkä osaa yhtään skaalaa. Mihin siis tarvitsen skaaloja? Haluaisin kiitos fiksuja vastauksia.
 
Jos tunnet otelaudan ja ymmärrät kaikkien sävelten suhteet kaikkiin sointuihin mitä kohtaat, ja improvisaatiosi on vakuuttavaa ja varman tuntuista niin: et mihinkään.
 
EDIT: itse olen valinnut, ehkä hieman typerästi, sellaisen tien, että opettelen hiljalleen asteikkoja ja moodeja, samalla kun toisaalla pyrin laajentamaan tietämystäni ihan kuulemani pohjalta siitä miltä sävel x soundaa soinnun z päällä.

Terve
 
Miten siis soitetaan skaalojen avulla sooloja, jos esim käyttää tätä skaalaa:
 
-----------------------------------------------12--15-------
--------------------------------------12--15--------------
-----------------------------12--14-----------------------
--------------------12--14----------------------------------
-----------12--14--------------------------------------------
--12--15---------------------------------------------------
 
Eli E:stä menis kappale, niin soitanko sooloa vain näiltä em. nauhoilta?
 
ja kun vaihtuisi A:ksi, niin transponoisin vain tuon skaalan A:han? Eli alkais
 
A----------------------5--7-------
E----------------5--8------------ kohdista?
 
Toivottasti tajuatte kysymykseni.

Terve
 
Miten siis soitetaan skaalojen avulla sooloja, jos esim käyttää tätä skaalaa:
 
Tuo ei ollut kylläkään mitään asteikkoa nähnytkään. No E-mollin sävelet siinä oli, mutta melko hämmentävässä järjestyksessä.

Tuo ei ollut kylläkään mitään asteikkoa nähnytkään. No E-mollin sävelet siinä oli, mutta melko hämmentävässä järjestyksessä.
 
Älä nyt sotke, E-mollipentatoninen se on.
 
Sisältää sävelet E G A B ja D, joita saa ilman muuta soittaa ihan miltä nauhalta ja kieleltä tahansa tykkääkin.
 
Mollipentatonisesta on helppo lähteä liikkeelle ja siihen on turvallista palata, sillä se sopii niin moneen tilanteeseen ja monen soinnun päälle. Siitä on hyvä sitten laajentaa, kun viisi säveltä ei enää "riitä".
 
Ei voi silti ajatella että E-mollipentatoninen kävisi jokaisen E-pohjaisen soinnun päälle; duuripohjaisten kanssa se kuulostaa joskus kelvolliselta ja joskus epämääräiseltä.

Terve
 
Miten siis soitetaan skaalojen avulla sooloja, jos esim käyttää tätä skaalaa:
---
Eli E:stä menis kappale, niin soitanko sooloa vain näiltä em. nauhoilta?
 
ja kun vaihtuisi A:ksi, niin transponoisin vain tuon skaalan A:han?
 
Kyllä, periaatteessa just noin kuin sanoit. Tosin astetta hienostuneempi tapa käyttää tuota mollipentatonista eli blues-skaalaa on lähteä siitä mikä on kappaleen sävellaji, jos kyseessä on joku tavallinen sointurakenne. Jos kappale menee vaikka E:stä I-IV-V -rakenteella kuten niin monet rokit, voit sahata E-mollipentatonista myös niiden A:n ja H:n päälle.
 
Sävellajin kuulee helposti miettimällä, mikä on se sointu, johon kappale luonnostaan loppuisi.