Rummut: rumpukamat ›

olin 12 vuotiaana, ala-asteella (ja vuosi 1989) kun musiikinopettaja eräässä musiikkikerhossa ollessani ehdotti minulle että jos menisin rumpuopettajan puheille. ja minähän menin, ja innostuin aiheesta heti kerralla. Jälkeenpäin ajateltuna se oli hieno tilaisuus, koska koulu maksoi kulut yksityisestä rumpuopettajasta minulle ja kolmelle muulle oppilaalle.
 
muutenkin aloitus harrastukseen meni kyllä "teknisestikkin" nappiin, koska opettaja lähti liikkeelle lyöntitekniikasta ja esim. perus beat opeteltiin varmaan vasta puolenvuoden päästä opetuksen alettua. (opetusta oli 1-2 kertaa/viikko).
 
edelleen tuo rumpujen soitto tuntuu hyvältä, ja aina on jotain opittavaa vaikka aikaa onkin mennyt jo 16 vuotta.

Lukion 1. asteella, ensmäänen musiikinkurssi.
 
Musiikinmaikka, jonka tunsin erittäin hyvin jo yläasteen jäljiltä (käyn samassa koulussa lukion). Eräs kaunis päivä sieltä sitten tuli komento "ja Laakso tulee bassoon". Koskaan en ollut mitään soittanu, mutta tein työtä käskettyä. Opinkin helkkarin nopeasti kaiken perussälän ja harkitsin jo basson ostoa. Koska opettaja oli todennut minut ryhmän "lahjakkaimmaksi" (joo...tasoa ei siis ollut), tuli taas komento: "Ja Laakso rumpuihin".
 
Hieman hämmentyneenä sitten menin setin taakse kun en koskaan ollut rumpuihin edes koskenut (siis kirjaimellisesti) ja maikka näytti perusbeatin, "että vedä tuosta sitte ja jos saat, niin koita pistää crashille sopivaan paikkaan". Kyllä se alkuvaikeuksien jälkeen lähti menemään ja alkoi tuntua sen verran hauskalta, että hylkäsin basson ja jäin rumpujen taakse. Siitä se sitten lähti...soitin koko ajan enemmän ja enemmän ja innostus sen kun kasvoi. Nyt olisi ensimmäisen oman setin osto jo edessä.

Naapurin kaverilla oli rummut ollessani alle kouluikäinen. Ala-asteella veistin itse rumpukapulat ja tein pahvilaatikoista rummut. Yläasteen musatunnilla en oppinut soittamaan, liekö aikaa ollut liian vähän (1h/vko ja paljon halukkaita). Asia jäi kaivelemaan ja nyt yli 15 vuotta myöhemmin päätin korjata homman. Nyt ½ vuotta "oikeeta" rumpalointia takana.
 
"Pöytälaatikkorumpali"

Heh, isoveli ja sen kaveri hommas rummut joskus kun olin ite viel aikas pieni.. ehkä 5 tai 6v. No en osannut tietenkään niitä sillon soittaa, vaan istuilin aina rumpalin penkillä ja hakkasin minkä kerkesin. Kyllä isoveli sit vaiheessa opetti peruskompin!
Tykkäsin rummuista jo sillon mutta isoveli ja kaverinsa oli rahapulassa ja myivät rummut. Koko ala-aste aika meni pulpettia naputellessa ja leijuessa että osaan muka soittaa rumpuja...:D
Kuudennel luokal hain sit musiikkiopistoon rumpaliks ja pääsinkin. Seiskalla ollessani sain sitten omat rummut.

Taisin olla 4. luokalla, kun kaverin isoveli hommasi itselleen rumpusetin. Olin tietenkin äärimmäisen kateellinen noista komeista New Soundeista ja piti jatkuvasti päästä kaverille soittamaan ja vaikkei rokkikomppi aivan ottanutkaan sujuakseen niin funtsin että siinä olis kyllä se meikän juttu.
 
No välillä tuli ala-asteen musiikintunneilla soiteltua ja muuta sellaista, mutta rumpuharrastus pysyi kyllä ainakin vielä hyvin kurissa ainakin pienten rahaongelmien avustamana.
 
Yläasteella sitten pulpettirummutus alkoi kasvamaan huikeisiin mittasuhteisiin ja menetin hermoni opettajaan, joka ei ikinä laskenut minua pieksemään rumpuja, joten 8. luokalla päätin että nyt on setin osto ihan pakollinen juttu.
Kaverin isoveli oli siis jo luopunut setistään, joten päätin ottaa selvää minne ne oli myyty. 900 markkaa maksoivat ja vieläkin ovat tallella ja miltei ehjänä ja vieläpä melkein jokapäiväisessä käytössä. :P
 
3 vuotta soittoa takana ja harjoittelu ja etenkin pulpettirummutus on ainoastaan kasvamaan päin

Olen kai vauvasta asti paukutellut kaikkea, ja olisinkohan ollut jotain 5-7 vuotias kun isi osti ekat rummut. Kävin rumputunneilla ja kaikki kehuivat minua luonnonlahjakkuudeksi jne. Jossain vaiheessa kuitenkin innostus lopahti ja lopetin rumpaloinnin. En tiedä tarkkaa syytä, mutta sillä naurettavalla lelumoposetillä saattoi olla osuutta asiaan, kun ei isilläkään ollut varaa ostaa oikeita rumpuja.
Taukoa oli ainakin kuusi vuotta, kunnes loppukesästä -03 innostus palasi lukion musiikkituntien myötä ja syksyllä ostin toisen rumpusettini. Nykyään käyn taas rumputunneilla ja yritän kehittyä rumpalina... että silleen..

Robertolla Peter Criss, Mulla Tim Alexander.
 
Ikää oli n. kymmenen vuotta kun serkku soitti PRIMUSta C-kasetilta ja sehän kolahti. Innostus säilyi myöskin ne kolme vuotta jotka soittelin muiden rummuilla ennenkuin sain kasaan ne huimat 2050 markkaa, joilla ostin omat Road:it. Se extra 50mk tuli siitä kun eivät Kuopion Fazer musiikissa suostuneet antamaan hieman parempaa Mapexin pedaalia Roadin romun tilalle :)

Ylitsepääsemätön pakkomielle saada kaikesta materiaalista jonkinlainen ääni naputtamalla/koputtamalla/hajottamalla, sekä Dave Grohl ja Nirvana. Nyt on kolmas runpusetti alla, eikä loppua näy!

No, oli tarkoituksena pistää kaverin kanssa orkesteri pystyyn ja kuulostettiin todella "lupaavilta", vaikka soitinkin kaiken maailman autotallirojua. :) Sitten sain synttärilahjaksi centuryn minisetin. Sillä vedettiinkin semmonen seittemän vuotta.

Ala-asteella, taisi olla 1. tai 2. luokalla, tuli ihasteltua kun vanhemmat tyypit soittelivat musiikinluokassa rumpuja. Sepä kuulostikin niin hienolta, että innostuin täysin ja musiikinluokkaan piti sen jälkeen aina päästä kolistelemaan.
 
3. luokalla sitten taisin mennä ensi kertaa tunneille, joilla kävin muistaakseni 4 vuotta. Ensimmäiset rumpuni sain 5. luokalla joululahjaksi, ja sama setti edelleen käytössä. Nyt on tullut viimeiset kolmisen vuotta opiskeltua omatoimisesti

Kaverilla oli tonnin painavat ARAIT ja kuolasin niitteen perään. Sitten se sanoi, että hän myy ne pois, oletko kiinnostunut. Painoin koko kesän hommia ja sain rummut ostettua. Sitten alkoi hillitön treeni autotallissa ja eipä aikaakaan kun naapurin kaveri tuli pyytämään tuurariksi tanssiorkesteriin. Keikkaa oli joka viikonloppu 2 kpl vähintään. Rummut tuli maksuun yhdessä viikonlopussa. En lopeta koskaan. Kun jään eläkkeelle ostan itselle laadukkaan tuplasetin ja soitan päivät pitkät kun vaimo on töissä. Siistiä, eikö olekkin. Kaikille rumpalin aluille tiedoksi: Alkää koskaan sylkekö tanssimusiikin soittoa, se on ehkä helpompaa/vähemmän haasteellista jne., mutta sieltä tulee liksaa, millä parannat kalustoa, saat tatsia kaikenlaiseen soittoon jne. Tämä kävi minulle vahingossa ja olen siitä onnellinen. Rokkiakin sain soittaa, mutta siitä sai 1/10 tanssikeikan liksasta jo hyvin kävi. Rumpujen soitto on hieno harrastus, se kestää eliniän.
 
Juuri näin. Jos oikeasti alkaa ammattimuusikoksi saa soittaa todella paljon tanssimusiikkia.
 
Itse innostuin, kun naapurin lapset soittivat orkesterissa, yksi rumpuja. Suurin osa niistä lopetti soittamisen osittain tai kokonaan, mutta minä jatkoin. Tässä sitä humpataan vieläkin.

11-vuotiaana pihakavereiden kanssa arvottiin hatulla soittimet mun lapussa luki rummut. Kyllä vitutti, kun olisin halunnut laulaja lapun tai edes kitaran.
 
Sitä bändiä ei koskaan syntynyt, mutta laulaja-lapun saaneella oli kaveri, joka soitti rumpuja ja kävi tunneilla. Sen kellarissa ruvettiin käymään ja pelkkä rumpujen äänikin tuntui niin helvetin hyvältä.
 
Musaleirillä opin vasta peruskompin. Siellä soitettiin myös bändin kanssa; muistan, että sen kompin hakkaaminen oli vaan niin kivaa, ettei niitä muita soittajia tullut kuunneltua yhtään.
 
Omat rummut sain 12-vuotiaana, jonka jälkeen aika pian muutimme myös omakotitaloon. Innostus lakkasi, kun ne rummut oli sitten koko ajan siinä (samoin kävi biljardiharrastuksen kanssa).
 
9-luokalla tuli C-luokan pojat (viholliset lumisodassa) kainosti kyselemään, että sähän osaat soitaa rumpuja. No koulun kevätdiscossa sitten vedettiin Popedaa, niin että raikas.
 
Siitä lähtien on sitten tullu soiteltua ilman mitään pitkiä taukoja. Kun vaan sais reenattua; ei sitä pelkästään soittamalla mitään opi (nimim kohta 20 vuotta vedetty).

Hitto taidanpa nostaa tämän ylös vuoden tauon jälkeen kun on sen verran mukava aihe että minä ainakin menen vähän herkäksi kun näitä lukee ja taustalla soi Kingston Wallin The Real Thing... :)
 
Oma kertomukseni alkaa siitä, kun ala-asteella eräs kaverini soitti minulle Metallican Black Albumia, ei siinä ollu enää mitään tehtävissä, pakko oli saada oma kasetti. Sitä sitten kuunneltiin, ja paljon, monta vuotta Metallicaa. Kai sitä on itsekin penskana ollut sen verran lyömäsoittimiin päin, kun noita kattiloita on kuulemma tullut hakattua keskellä yötäkin, että jokin Larsin soitossa silloin iski. Harmi että siinä meni kuitenkin niinkin kauan, että vasta yläasteella pääsi rumpusettiin käsiksi musiikintunneilla. 15 vuotiaana sitten päätin että opettelenpa soittamaan Orionin. Noh, verta, hikeä ja kyyneliä ei siitä urakasta puuttunut ja kirjaston nuottikirjat olivat jatkuvasti lainassa mutta soittoharrastus tuli jäädäkseen.
 
Nykyäänkin pidän Larsin soitosta, vaikka persoonana onkin osoittautunut varsin epämukavaksi. Tosin, vuosien (jopa viiden) varrella mukaan on tarttunut paljon vaikutteita eri rumpaleilta ja yhtyeiltä. Tuntuu että mitä enemmän osaa ja tietää, sitä enemmän on vielä opittavaa. Mutta aikaahan tässä vielä on. :)

Naapurissa pojat perustivat bändin. Rumpali ja basisti puuttui. Veljen kanssa sovimme minulle rummut ja hänelle basson. Vehkeet hommattiin. Roudattiin meidän saunan pukuhuoneeseen. Pantiin punainen pipo lampun päälle tunnelmaa luomaan. Homma alkuun... Tämä vuonna 1978. Edelleen olen vahvasti rummunsoittoon koukussa.

Green Dayn Bascet Casessa rumpujen sisääntulo oli mulle melkoisen päräyttävä kokemus joskus 10-kesäisenä... Ekan rumpusettini sain pari vuotta myöhemmin ja vähän sen jälkeen päädyin (onneksi) soittontunneille!

Toi oli se metallican st.anger levy. Frantic näytti rumpujen tärkeyden bändissä =)

kesällä ostan Rolandin TD-12-setin. vihdoin ja viimein.
 
Osta multa ...... anna kuutoset vaihdossa .....
 
Itse aloitin kun sattui reeniksellä olemaan seurakunna pearlin world seriesit :)
 
Niillä ajeltiin pitkään.... sitten oli roadia ja sun muuta shaissea ja sitten se loppuikin moneksi vuodeksi kunnes..............(tappaja hai musaa)............ Puolitoista vuotta sitten iski hirveä rumpu vimma taasen miestä vietiin kuin vierasta sikaa.....

Jaa a. Aluksi räpläilin bassoa, mutta se ei oikeen tuntunu siltä mun hommalta. Sitten jonain päivänä isoveljeni kysyi, että kiinostaako suo rumpujen soitto. No, meikäläinen kokeili, veli opetti peruskompin ja siitä se sitten lähti. Opin heti kaikki perus jutut, ja muutenkin rummut tuntu jotenkin mun jutulta. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Mielenkiintoinen topicci, täytyypä itsekkin laittaa tarinaa kehiin:
 
Minun rumpujen soitto harrastus alkoi varsin epätavallisesti. Olin siinä 11 vuotias kun päätin lopettaa pianon soiton, joka ei tuntunut käyvän minulle sillä en koskaan vain jaksanut harjoitella. Siinä minulle tuli sitten hurjasti vapaa-aikaa ja siksi tulikin funtsittua että josko rupeaisin soittamaan jotain muuta? Niimpä päädyinkin musiikkiopiston rumputunneille.
 
Aluksi minulla ei ollut settiä ja piti käydä harjoittelemassa koululla jonne isällä oli virkansa puolesta avaimet. 12-vuotis syntymäpäivä lahjaksini sain noin 10 vuotta vanhat Newsound -rummut, joita tuli piestyä yhtä laiskasti kuin pianoakin. Opettajani musiikiopistossa vähät välitti tekniikastani, eikä ottanut komppeja esiin vastakuin 3 -vuonna, jolloin ne eivät enää innostaneet soittamaan.
 
4- vuonna tapahtui ihme ja opettaja vaihtui. Uusi opettaja oli tarkka tekniikasta ja sen korjaamiseen meni seuraavat 2 vuotta(vieläkin hieman takkuaa). 9-luokan syksyllä suoritin 1/3 tutkinnon rumpujen soitossa.
 
Siltikin soitin vielä laiskasti kunnes yhtä -äkkiä, lukion ykköselle päästyäni, kaksi kuukautta sitten perustin bändin ja otin haltuuni rumpalin pallin. Nämä kaksi kuukautta olen soittanut kuin hullu ja kehitystä on tapahtunut enemmän kuin koko harrastuksen aikana yhteensä. 6-vuotta se kesti mutta lopultakin harjoittelen siinä määrin kuin olisi jo alussa pitänyt. Bändin kanssa soitto on sen verran huumaava kokemus että on aivan pakko jammailla ja harjoitella rudimentteja kotona jotta soitto sujuisi vieläkin sukkelammin. Nyt on sitten setin vaihto edessä...
 
Tuli hieman pitkä teksti mutta menköön.