Bassot ›

Nyökkäilyä. Persoonallinen lähestymstapa muotoiluun. Ennemin minä tuollaisella soitaisin kuin esm. stankku Warrella tms.
 
Jees, mä odotin että en saisi siitä kuin negatiivista kommenttia, mutta jopa suuri idolini, Arva, antoi positiivista palautetta. Olen muikeana :>
 
Mulle jotenkin noi single cutit vaan kolahtaa, ja eihän sen oo tarkotus muita kuin mua esteettisesti miellyttää. Saundi on sitten se mistä muut saa valittaa halutessaan :)

Warwickin "suunnittelijoista" ei voi sanoa ihan samaa. Mullakin on aikanaan ollut yksi varhainen Warre, Streamer. Munaton laite ja siksi sai mennä. Sen bodyn muoto oli muuten pöllitty kokonaan Spectorilta.
 
Nii oli, entä sitten? Sen takia Warwickit on sun mielestä munattomia kun et yhdestä sellaisesta lähes parikymmentä vuotta sitten tykännyt. Kyllä niillä on nyt "vähän" useampikin malli, jotka kaikki miellyttää ainakin omaa silmääni. Kyllä niilläki ihan omat suunnittelijat on, ei ne kaikkea kopioi muualta (todellakaan) niinkuin sinä erheellisesti kuvittelet.
 
Anteeksi provosoitunut kirjoitukseni.

Nii oli, entä sitten? Sen takia Warwickit on sun mielestä munattomia kun et yhdestä sellaisesta lähes parikymmentä vuotta sitten tykännyt. Kyllä niillä on nyt "vähän" useampikin malli, jotka kaikki miellyttää ainakin omaa silmääni. Kyllä niilläki ihan omat suunnittelijat on, ei ne kaikkea kopioi muualta (todellakaan) niinkuin sinä erheellisesti kuvittelet.
 
Anteeksi provosoitunut kirjoitukseni.
 
80-luvun Warwickit on hyvin tehtyjä bassoja. Kaikki. Niissä on käyetty vain parhaita komponentteja ja puita. Työn laatu oli ensiluokkaista.
 
Nykyään ei näin voi sanoa. Munattomuus ei johtunut soittimen heikkoudesta sinällään, se kyllä täytti kaiki sille asetetut vaatimukset ja kriteerit. Suunnitteluperiate vain ei vastannut sitä mitä minä bassolta hain. Eikä vastaa edelleenkään.

Suunnitteluperiate vain ei vastannut sitä mitä minä bassolta hain.
Voisiko sen kiteyttää: Leo Fender?

Hmm, muistuttaa kovasti aseveljemme Wil-J:n tulevaa bassoa...:
 
http://muusikoiden.net/dyn/members/24884.jpg
 
Tuon tyyppisiä runkoja olen todistanut muuallakin, onko tuolla "kyhmyllä" joku käytännön tarkoitus, vai onko se pelkkä design-kikka?
 
Minun silmääni tuo muoto kyllä miellyttää. Persoonallisuus on hyvästä, pisteet Wil-J:lle rohkesta vedosta. Minähän toisaalta soitankin Fortressilla, mikä todistanee estetiikantajun täydellistä puuttumista. Tjsp.

Voisiko sen kiteyttää: Leo Fender?
 
Noh. Kyllähän Warwickissa ja Fenderissä on muutakin eroa kuin nimi. Ne peruslähtökohdat soittimen suunnitteluun on erilaiset. Tehdäänkö kaula yhdestä palasta, vai monesta suikaleesta? Pulttikaula vai läpirungon? Vaahteraa ja saarnia vai bubingaa ja wengeä? Mikkikonstruktio...
 
Nuo kaikki vaikuttavat soittimen soitettavuuteen ja soundiin. Ja onhan perin selvää, että koska jokainen ihminen on erilainen, sopii jokaiselle myös erilaiset soittimet. Monellako meistä on täsmälleen samankokoiset käsivarret, sormet, kaljamaha...
 
Tämä paremmuus ja huonommuus vain on niin subjektiivinen alue. Hirveän vaikea suhtautua soittimiinsa objektiivisesti, ja ehkä se ei ole niin tarpeenkaan.
 
Samoin sen "munakkuuden" kokee jokainen myös eritavalla. Toisille se tarkoittaa botnea. Mitä enemmän alimpia taajuuksia, sen munakkaampi. Tosille keskiäänirähinää. Joillekin voi tulla ihan soittimen painosta se fiilis, että nyt on "munaa" ihan soundista riippumatta.
 
Kaikissa soittimissa on ne omat puolensa, ja millään niitä ei myöskään saa samaan soittimeen. Sitten vain jokainen valitsee omien mieltymystensä mukaan ne omat painopistealueensa ja senmukaisesti soittimensa. Kaikki soittimet on maailman hienoinpia ja maailman huonoimpia. Kyse on vain siitä keneltä asiaa tiedustellaan.

Juu juu, ihan sillä vaan tiedustelin kun Herra Hollströmilla on avatarissa Musari, oma kuvassa Jazz ja Presari...

Juu juu, ihan sillä vaan tiedustelin kun Herra Hollströmilla on avatarissa Musari, oma kuvassa Jazz ja Presari...
 
Jeah. Niissä on yllättävän paljon samaa munsta. Periaatteessa vaatisi aika vähän säätöä jos valmistaisi noita peräkkäin. Siis niille laitteille joilla noita tehdään. Kaulat on teollisen muotoilun tasolla täsmälleen samalla periaatteella suunniteltuja esimerkiksi.

Tuosta Wil-J:n customista vielä, että ehkä olen TalkBassia lukiessa saanut jonkinlaisen kammon tuohon muotoilutapaan. Yhdistän sen aina 7-kielisyyteen ja siihen, että bassossa pitää olla mahdollisimman paljon nuppeja joita voi väännellä.
 
Kyllä tuollaisella itsekin soittelisin jos eteen sattuisi ja soundaisi hyvältä, ulkonäköhän on toissijainen seikka tähän nähden.
Silti jotenkin tuo puoleen kaulaan ylettyvä body tuo mieleen pullonokkadelfiinin tai jonkin valaan pään.

Minusta Wil-J:n tuleva kullanmuru näyttää erinomaisen hienolta! Omat silmäni ovat ajan mittaan tottuneet noihin single-cutteihin. Aluksi kauhistelin niitä, koska ne näyttivät jotenkin ihan liian massiivisilta. Mutta sitten näin soittokuvia ja mieli alkoi muuttua; soittoniekan käsissä ne näyttävät paljon sirommilta kuin yksinään. Ilmeisesti Wilinkään single-cut ei ole mikään jättiläinen, päätellen kropan suhteesta kaulaan ja lapaan.
 
Olisi kyllä tosi mukava päästä kokeilemaan bassoa, jahka Wil-J saa sen. Mitä se itämainen merkki muuten tarkoittaa?

Älkää nyt hyvät ihmiset kommenteistani loukkaantuko. Pyydän anteeksi jos olen jotain loukannut. Mielipiteitänihän nämä vain ovat ja niitä saa myös kommentoida. Sehän näiden keskustelupalstojen idea juuri on.
 
Itse olen jonkin verran allerginen sille että nuoret kundit arvostelee Leo Fenderin saavutuksia kovin heppoisin perustein. Pakkohan sitä on komentoida ;-). Itselläni ei ainakaan ole tiedossa yhtään asiaa joka on uniikki Warrelle ja olisi niiden kavereiden oman kehityksen tulosta.
 
Ihan hyvää kommenttia sinulta aiemmin, en minä usko että kukaan niistä loukkaantui. Juuri tällaista keskusteluahan tässä threadissa on tarkoitus mielestäni käydäkin.
 
Tietysti on vastapainona todettava, että samalla tavalla kuin sinua hämää epäkunnioitus Leoa kohtaan, monia Warreista ja muista modernimmista bassoista tykkäävää häiritsee se sellainen alentuva "kyllä tekin pojat vielä tulette järkiinne ja ostatte nelikieliset Fenderit"-asenne johon joskus törmää. Tässä keskustelussa tuota asennetta ei ole näkynyt, mutta ihmiset ovat kuitenkin aina vähän varpaillaan...

Ihan hyvää kommenttia sinulta aiemmin, en minä usko että kukaan niistä loukkaantui. Juuri tällaista keskusteluahan tässä threadissa on tarkoitus mielestäni käydäkin.
 
Juu, en minä suinkaan ainakaan loukkaantunut tai mitään muutakaan, sitä vaan vähän hyppäs pystyyn puolustamaan sitä mistä ite tykkää...:)
 
Tietysti on vastapainona todettava, että samalla tavalla kuin sinua hämää epäkunnioitus Leoa kohtaan, monia Warreista ja muista modernimmista bassoista tykkäävää häiritsee se sellainen alentuva "kyllä tekin pojat vielä tulette järkiinne ja ostatte nelikieliset Fenderit"-asenne johon joskus törmää. Tässä keskustelussa tuota asennetta ei ole näkynyt, mutta ihmiset ovat kuitenkin aina vähän varpaillaan...
 
Itsekkin tuohon törmänneenä täytyy sanoa että tuo varpaillaan olo kuvastaa hyvin sitä tilaa missä tulee aina oltua tälläsessä keskustelussa. Itse en mitenkään väheksy suinkaan Leon saavutuksia, mutta ajattelen kuitenkin niin että kehitys kehittyy joka suhteessa ja itse sitä mielelläni seuraan, semminkin kun nuo Warwickit lepuuttavat silmää himpun verran enemmän kuin herra Fenderin luomukset. En nyt tarkoita sitä että soittaisin aina vain sillä uusimmalla ja modernimmalla soittimella, vaan sitä että en karsasta millään tavoin noita uusiakaan soittimia. En kyllä vanhojakaan/perinteisiä, mutta ne nyt vaan eivät ole mun juttu.

Ihan hyvää kommenttia sinulta aiemmin, en minä usko että kukaan niistä loukkaantui. Juuri tällaista keskusteluahan tässä threadissa on tarkoitus mielestäni käydäkin.
 
Tietysti on vastapainona todettava, että samalla tavalla kuin sinua hämää epäkunnioitus Leoa kohtaan, monia Warreista ja muista modernimmista bassoista tykkäävää häiritsee se sellainen alentuva "kyllä tekin pojat vielä tulette järkiinne ja ostatte nelikieliset Fenderit"-asenne johon joskus törmää. Tässä keskustelussa tuota asennetta ei ole näkynyt, mutta ihmiset ovat kuitenkin aina vähän varpaillaan...
 
Kiitos kommentista. Tämän keskustelun tiimoilta rupesi oikein mietityttämään, että miksi olen päätynyt nykyisiin vehkeisiin, vaikka paremmin tehtyjä soittimia on tarjolla paljon ja olen niitä omistanutkin. Esim. ne Warret joilla olen soittaneet on suunniteltu antamaan tasaisen hyvää ääntä koko otelaudan mitalta ja samalla on painotettu hyvää sustainia. Tällöin pyritään melko resonanssittomaan perusrakenteeseen koska soittimen oma resonanssi vahvistaa ja kumoaa kielten resonanssia. Tämä ajattelu on viety erittäin pitkälle esim. Alembicin 80-luvun bassoissa.
 
Itseäni kuitenkin miellyttää eniten saundi jossa soittimen ominaisresonanssi tulee esiin. Se antaa lämpöä ääneen ja tuntuu myös soitettaessa hyvältä kun "badi resonoi" (lainaus erään soittajan suusta kun kokeili yhtä soittimistani). Joskus tämä soittimen oma resonassi aiheutta ns. susiääniä (dead spot), joskin omissa soittimissani noita ei esiinny. Lisäksi puu vanhetessaan kuivuu ja kovettuu ja se tuo oman saundinsa soittimeen. Osa vintage-intoilusta on itseasiassa vain sen tosiasian hekuttamista että vanha puu soi erilailla kuin uusi. Harvalla vaan on aikaa odottaa se n. 25 vuotta joka siihen tuntuu kuluvan.

Munaton laite ja siksi sai mennä. Sen bodyn muoto oli muuten pöllitty kokonaan Spectorilta.
 
Joo, paitsi että se muotohan ei ole Spectorin käsialaa, vaan Ned Steinbergerin, jolta molemmat valmistajat sen lisensoivat.
 
Warwickilla on edelleen uniikki lähestymistapa bassoon, jopa saundin osalta. Tuntuu että oljyvahapintaiset, lähes aina naturellit soittimensa ovat orgaanisempia kuin useimmat muut bassot missä puu vaikuttaa olevan lähinnä se pakollinen rakennusmateriaali. Varsinkin lattaribasistit tuntuvat suosivan Warwickeja tästä syystä.

Minusta Wil-J:n tuleva kullanmuru näyttää erinomaisen hienolta! Omat silmäni ovat ajan mittaan tottuneet noihin single-cutteihin. Aluksi kauhistelin niitä, koska ne näyttivät jotenkin ihan liian massiivisilta. Mutta sitten näin soittokuvia ja mieli alkoi muuttua; soittoniekan käsissä ne näyttävät paljon sirommilta kuin yksinään. Ilmeisesti Wilinkään single-cut ei ole mikään jättiläinen, päätellen kropan suhteesta kaulaan ja lapaan.
 
Olisi kyllä tosi mukava päästä kokeilemaan bassoa, jahka Wil-J saa sen. Mitä se itämainen merkki muuten tarkoittaa?
 
Jep, munkin mielestä aluksi oli rumia nuo single-cutit, mutta silmä tottui ja ihastuin totaalisesti. Ja kun joku sen funktiosta kysyi niin ulkonäköseikkahan se on, vaikka jotku väittävät että sustainia lisäisi ja kaulaa jämäköittäisi, pyh sanon minä. Niin ja ei sen bodyn mikään valaan kokoinen ole tarkoitus olla.
 
Kyllähän sitä kokeilemaan pääsee jos se sillon aikoinaan kaavailtu kamojen testailu minimiitti toteutuu keväällä/kesällä.
 
Itämainen merkki tarkoittaa rakkautta. Ehkäpä varsin kornia, mutta mun mielestä se on kuitenkin rakkaus joka maailmaa, ainakin mun omaa, pyörittää. :)

Tässä muuten kauNein basso. http://namm.harmony-central.com/WNA … 5/Content/Yamaha/PR/BB414-OM-lg.jpg
 
Pitänee ostaa mokoma jossain vaiheessa. Potikannupit pitäis kyllä vaihtaa esteettisyyden maksimoimiseksi.

Tässä muuten kauNein basso. http://namm.harmony-central.com/WNA … 5/Content/Yamaha/PR/BB414-OM-lg.jpg
 
Pitänee ostaa mokoma jossain vaiheessa. Potikannupit pitäis kyllä vaihtaa esteettisyyden maksimoimiseksi.
 
Mulla toi menis kauHein -listan kärkikamppailuihin mukaan.

Tässä muuten kauNein basso. http://namm.harmony-central.com/WNA … 5/Content/Yamaha/PR/BB414-OM-lg.jpg
 
Pitänee ostaa mokoma jossain vaiheessa. Potikannupit pitäis kyllä vaihtaa esteettisyyden maksimoimiseksi.
 
En ole samaa mieltä...

Joo, ei tässä olla kehenkään/mihinkään suututtu tai loukkaannuttu. Tykkään Fendereistä ja Warwickeista molemmista, nimenomaan sen takia, että ne ovat niin kovin erilaisia soittimia. Warwickien (ainakin nykyisten) keskiäänivoittoisuus johtuu MEC:n mikeistä.