Aihe: Jimmy Smith R.I.P. 1 | |
|---|---|
 valotus13.02.2005 00:02:55 | |
Se sitten lähti manan majoille kaikkien Hammond-urkurien esi-isä. Odotettavissahan tuo toki oli, kuuleman mukaan James Oscar oli aika heikossa hapessa viimeisellä Suomen keikallaankin. Enemmän kuitenkin veti mielialaa alas kun satuin vasta eilen piipahtamaan norjalaisen The Real Thingin kotisivuilla. Tuo kotimaassaan suosittu Hammond-vetoinen bändihän on käynyt vähin äänin Pori Jazzeillakin jo pariin kertaan, joista viimeisellä toissa vuonna roudasin omat beekolmoseni bändin käyttöön Poriin. Itse diggasin porukkaa erityisesti livebändinä; kaikki ovat erittäin taitavia soittajia, mukavia heppuja ja meno oli tilanteesta tai keikkapaikasta riippumatta silminnähden hauskaa. Kaikki hauskuus loppuu aikanaan. Tällä kertaa ilon pilasi ennenaikaisesti joulukuinen hyökyaalto, jonka uhriksi joutuivat monen muun lisäksi bändin fonisti Sigurd 16-vuotiaan poikansa kanssa. J-P | |
 M.i.k.key13.02.2005 00:13:57 (muokattu 13.02.2005 00:15:53) | |
Sääli on kyllä. Näin itse herran Lappeenrannan keikalla joskus vuonna 97 plusmiinus vuosi... Soitto kyllä pelasi silloin vaikka puhe ja ajatus jo sammalsikin. Soitti samalla reissulla keikan myös vanhalla, sinne en päässyt oman keikan takia niin pakko oli mennä Lappeeseen... Tästä muuten on jo aihe Jazz-palstalla... http://muusikoiden.net/keskustelu/p … hp?c=5&t=84403&o=0&co=0 Mä lopetan nää hommat! | |
 KoskPaavo13.02.2005 07:47:07 | |
Itse käydessäni Lahden Ammattikoulua v1972-75, kuuntelin puoliksi puhki miehen "Hoochie coochie man"-LP:n Kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Jotenkin on jäänyt mieleen semmoinen juttu miehen soittotyylistä että olisko ollut näin että soitti paljon uniksessa jalkiolla ja alasormiolla. Soittaja selviää aina. | |
 musamies14.02.2005 00:01:57 | |
Jimmy Smith kuuluu suosikkeihini. Omia suosikkejani Jimmy Smithille tyypillisten tiukkojen bluesien ja puhtaiden jazz biisien lisäksi: - Embraceable You - My Romance - Synny - Goldfinger | |
 SLTe16.02.2005 22:40:49 | |
...kuuleman mukaan James Oscar oli aika heikossa hapessa viimeisellä Suomen keikallaankin. Viime kesän Imatra Big Band Festivaaleilla Jimmyllä oli vasen käsi paketissa, mutta mies soitti keikan kaikesta huolimatta. Olin jopa huomaavinani, että hän nautti soitosta vaikka kunto ei ollutkaan paras. Bändin kitaristi Phil Upchurch jäi myös mieleen loistavasta soolona vedetystä bluesista. Hieman harmitti se, että taustalla oleva suomalaisista voimista kasattu torvisektio tuuttasi niin kovaa, että itse bändin soitto tuntui hautautuvan sen alle ajoittain. Kokonaisuus hyvä kuitenkin. Ensimmäinen keikka mitä Jimmy Smithiltä kuulin, ja viimeinen, valitettavasti. Jokaisen Hammond-(sound)illa soittavan pitäisi hänet tietää jo ihan yleissivistyksen vuoksi. Enemmän kuitenkin veti mielialaa alas kun ... uhriksi joutuivat monen muun lisäksi bändin fonisti Sigurd 16-vuotiaan poikansa kanssa. Surullista, ei käy kiistäminen. :-( | |
| The Player Of Key Notes 17.02.2005 00:34:05 | |
No, Jimmy elää niillä hyllyssäni olevilla 50 Smith-CD:llä, joilta pitäis opetella alan fraseerausta. Kova duuni, aivan uskomaton äijä. Rest in peace, Jimmy, there's no one left who can hold a candle to you. | |
| valotus 18.02.2005 16:10:16 | |
Viime kesän Imatra Big Band Festivaaleilla Jimmyllä oli vasen käsi paketissa, mutta mies soitti keikan kaikesta huolimatta. Olin jopa huomaavinani, että hän nautti soitosta vaikka kunto ei ollutkaan paras. Itse näin Smithin ensimmäisen ja viimeisen kerran vanhalla joskus tuossa 90-luvun alkupuolella, hän heitti samalla reissulla toisen keikan Lappeenrannassa. Aikaisemmin Smithin piti tulla Poriin, mutta keikan peruuntuminen ilmoitettiin vasta kun istuimme kirjurin nurmikolla... Tuolta vanhan keikalta Smithistä jäi kuva vanhasta kärttyisästä äijästä, mitä kuvaa tukivat tuolloin myös netistä löytyneet muut kommentit. Siksi olikin positiivinen yllätys kun näin vasta viime viikolla vuonna 1986 televisioidun saksan konsertin, jossa Smith naureskellen heittää vitsiä vitsin perään ja silminnähden nauttii soittamisesta. Kiitokset vaan Antti Kaartiselle jos tätä lukee, 60-luvun televisionti oli myös näkemisen arvoinen. Ilmeisesti Smith kuitenkin oli iästään huolimatta niin vakavasti otettava soittaja että heillä Joey DeFrancescon kanssa piti vielä olla uusimman levyn julkistamiskiertue. Ainakin DeFrancesco piti esikuvaansa vielä suuressa arvossa kun häntä Porissa viime kesänä jututimme, toivotaan vaan että Joey pysyy hengissä yhtä kauan kuin idolinsa. J-P | |
| M.i.k.key 18.02.2005 16:17:05 (muokattu 18.02.2005 16:17:39) | |
Itse näin Smithin ensimmäisen ja viimeisen kerran vanhalla joskus tuossa 90-luvun alkupuolella, hän heitti samalla reissulla toisen keikan Lappeenrannassa. Olin katsomassa tuota Lappeenrannan keikkaa, hesan keikan aikaan olin itse menossa. Muistelen että oli kuitenkin 90-luvun loppua, noin 97? EDIT: ja tosiaan, ensimmäinen ja viimeinen kerta minullakin. Mä lopetan nää hommat! | |
| valotus 18.02.2005 16:51:58 | |
Olin katsomassa tuota Lappeenrannan keikkaa, hesan keikan aikaan olin itse menossa. Muistelen että oli kuitenkin 90-luvun loppua, noin 97? Piti oikein tarkistaa, vuosikymmenen loppupuolellahan se oli, 1996. Tuntui vaan siltä että oli jotain esihistoriallista aikaa... :) Muuta tulipa nähtyä ja kuultua, voi sitten joskus lastenlapsille leuhkia että vaari onkin nähnyt tuon livenä. J-P | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)