Rummut: rumpukamat ›

Niin, elikkäs kuinka innostuitte rumpujen soitosta?
Itselleni kävi niin, että olin soittanut kitaraa n. vuoden ja kaverini osti rummut. Siinä sitten kokeilin niitä, ja se vain tuntui siistiltä. Joten siitä se lähti. Soitin n. 3 kuukautta isäni bändin rumpalin rummuilla, ja hommasin v. 2004 kesäkuussa itselleni Tama Imperialstar-rumpusetin.

Kun tulin ylä-asteelle. Aloin soittelemaan musiikkitunneilla rumpuja ja pian ne piti saada myös kotiin. Siitä alkoi kiinnostus.

Setäni kaverin(Atomic Dog, Blind Alley, Rakkautta ja Rottia) kautta. Pentuna kolistelin kaverin tuplahevisettiä ja siitä se innostus alkoi...tarkkaan muistelen, niin vuonna 1988 sain ensimmäiset rummut...

Se oli vuoden 1996 tammikuussa.
 
Tätini mies ja hänen kaverinsa olivat jo jonkun aikaa käyneet kahdestaan jammailemassa (kitaralla ja bassolla) ja miettivät sitten siinä joku päivä minun kuullen, että "ois kyllä hyvä homma jos rumpalikin vielä saataisiin mukaan". No: Minähän sanoin siihen, että minä voisin tulla soittelemaan. :o
 
Sitten vaan musiikkikauppaan ostamaan rummut. New Sound oli merkki ja sillä tulikin pärjäiltyä ensimmäiset 4 vuotta.
 
Siitä se sitten lähti. Nyt tuli täyteen 9 vuotta soitantaa ja kyllähän se on edelleen hieno ja varsinkin haasteellinen harrastus. =)

Oikeastaan en muista taustoja kovinkaan hyvin. Muistan vain, että 7-vuotiaana näin musiikkikaupassa rummut ja nehän piti sitten saada. Ja saatiinkin.

Joskus neljännellä ollessani serkku hommasi rummut ja kiinnostuin rumpujen soitosta, siitä vuoden päästä ostin omat pannut...

Pienestä pitäen olen tykänny jotenki rummuista. Ensimmäisen kerran varsinaisesti pääsin soittamaan jonkun porukoiden tuttujen pojan rummuilla. Se opetti mulle perusbiitin. Oisinkohan ollu kolmannella tjsp. Neljännellä sitten pääsin koulussa soittamaan ekan kerran. Ikäväkseni en ikinä aloittanut järjestelmällistä opettelua ja omat rummut sain vasta kasilla. Lukioon menin muualle ja soittelu jäi. Nyt on taas välillä tullut soiteltua. en osaa silti mitään.
 
kesällä ostan Rolandin TD-12-setin. vihdoin ja viimein.

Ainahan mie olen jotain hakannut. On jotain valokuviakin, parivuotiaana lattialla, alasti tietty, kattiloita ringissä ympärillä ja käsissä puiset paistinlastat. Myöhemmin räppäsin kahta sisäänliukuvaa leikkuulautaa vastakkain, se pärähti samalla tavalla kuin radiossa. 80-luku, näes.
 
Mummolassa oli faijan setti kasassa, sitä piti käydä välillä kolaamassa - tietenkin vailla mitään hajua mistään oikeasta soitosta. Oli sitä, että ai niin, en olekaan soittanut tuota laitetta, mikähän sen nimi on, vähään aikaa, nyt kai pitää vähän sitäkin ettei se jää vallan paitsi.
 
Hoo, muistoja. Tein silloin biisinkin. Siinä pieni vasikka (lehmänkello) meni liian lähelle rataa ja oli jäädä junan alle (haitsu lähestyessä, tomeja ja kaikkea muuta paljon kun humahtaa ohi) muttei jäänytkään ja helpottui (pellit lujaa, hiipuen). Hehe. En osannut soittaa sitä silloin, ja sekös harmitti.
 
Jossain vaiheessa isukki opetti siellä jotain sukulaispoikaa. Muistan, että oli pakottava tarve päästä katsomaan mitä ne siellä tekevät, kun kuulostaa noin pirun mainiolta. Ikää ehkä viisi. Oven kun avasi, ei pidemmälle pystynyt menemään sen melun takia. Se oli hieno melu, sellainen päällekaatuva valli.
 
Yläasteella meni yksi pöytälamppu hieman soikeaksi, soitin pöytää pitkillä pensseleillä ja lamppu peltinä. Laitoin sitten sen saman setin kasaan ja aloin lyödä kaikkea mikä liikkui. Ei nimittäin pysynyt enää kovin hyvin pystyssä. Sitten lukiossa menin bändeihin ja niin edelleen.
 
Jaa, meni vähän pitkäksi. No, se mitään. Lisää näitä.

Olikohan se kolmannella luokalla kun innokas nuori opettaja alkoi pitämään rumpuryhmää.
Siellähän se peruskomppi opeteltiin.
 
Siitä meni muutama vuosi ja tulihan sitä kaverin rumpuja hakattua sun muuta ja sitten yksi päivä äitee osti miulle rummut.

Oltiin noin 10 - 11 vuotiaita, kun päätettiin perustaa bändi. Rummut rakennettiin muoviämpäreistä ja peltipurkeista ja oli meillä basarikin, muovisaavista värkätty.
 
Soitinten jaossa mulle osui basso. Semmoisen itsetehdyn tekeleen ostin paperinkeräys - ja viikkorahoilla. Vahvistimina oli vanhoja putkiradioita.
 
Jonkun aikaa sitten toimin basistin virassa, kunnes sattui lätkämatsissa vahinko. Sormi murtui enkä voinut soittaa bassoa.
 
Kitarakaverin kanssa sitten kokeiltiin soitella, meikäläinen rummuissa. Siinä tuli valaistuminen ja kaverikin sanoi, että toi hommahan sujuu pirun hienosti. Oma soitin oli löytynyt!
 
Kellarissa treenaillessa erään kerran sattui faija paikalle ja se sanoi, että toihan kuulostaa musiikilta. Pitkän väännön jälkeen se sitten suostui ostamaan rummut. Ne oli hyvin käytetyt Olympic by Premierit. Snare, kaksi tomia, basari, haitsu ja yksi pelti. Rautalangalla kun koko ajan korjasi, niin pystyi soittamaan jotenkuten.
 
Vuosi oli 1967 ja siitä asti on oltu koukussa tähän hommaan. Näihin vuosiin mahtuu hienoja onnen hetkiä ja myös maailman musertanutta pettymystä. Mutta se on sitten toinen tarina.

Päätettiin parin kaverin kanssa kuudennella luokalla perustaa bändi ja soittimia kun jaeltiin sain rummut. Ei ole tullut kaduttua.

Kun tulin ylä-asteelle. Aloin soittelemaan musiikkitunneilla rumpuja ja pian ne piti saada myös kotiin. Siitä alkoi kiinnostus.
 
+ kaverin kanssa päätettiin pistää bändi pystyyn. Siinäpä se varsinaisen harrastuksen alku. Sitä ennen olin jo perusbiittiä isäni opettamana joskus läpytellyt jalkoihini.

koulussa soitin musiikin tunnilla ja siitä tuli innostus siihen harrastukseen.pian tulikin ostettua rummut :)

Kolmannella luokalla jäin kerran vahingossa soittelemaan rumpuja ja osasin silloin ilman reeniä soittaa perusbeatin ja ta-ta-ta-ta-tu-tu-tu-tu -fillin. Innostuin, ja sitten sain silloin rummut kun vikisin tarpeeks kauan, ja samoilla New Soundeilla soittelen vieläkin.
 
Innostus oli alkuun suuri, hiipui pitkäksi aikaa, ja on nyt taas suuri. New Soundeilla noin 10 vuotta takana, ja ensi kesänä olisikin tarkoitus saada uudet :P

Peter Criss.

hyvin pitkälti oli vahinko... kaverit pisti bändiä pystyyn ja minä halusin kanssa niitten mukaan mennä rämistelemään ja aluksi piti soittaa bassoa mutta sen jälkeen kun kitaristi opetti kerran peruskompin minulle olin myytyä miestä....

paukuttelin joskus kakarana enoni slingerlandeja, ja siitä se lähti;).....

Mul oli pitkään omatekoinen rumpusetti himassa; tehty maalipöntöistä ja kaikenmaailman muovilaatikoista :) Se oli helmi. Sitte alko tuntuu ett tätä vois alkaa harrastaa ihan tosissaan ja tuli sitte hommattuu oikeet rummut siinä kuudennella luokalla.

Kaverilla oli tonnin painavat ARAIT ja kuolasin niitteen perään. Sitten se sanoi, että hän myy ne pois, oletko kiinnostunut. Painoin koko kesän hommia ja sain rummut ostettua. Sitten alkoi hillitön treeni autotallissa ja eipä aikaakaan kun naapurin kaveri tuli pyytämään tuurariksi tanssiorkesteriin. Keikkaa oli joka viikonloppu 2 kpl vähintään. Rummut tuli maksuun yhdessä viikonlopussa. En lopeta koskaan. Kun jään eläkkeelle ostan itselle laadukkaan tuplasetin ja soitan päivät pitkät kun vaimo on töissä. Siistiä, eikö olekkin. Kaikille rumpalin aluille tiedoksi: Alkää koskaan sylkekö tanssimusiikin soittoa, se on ehkä helpompaa/vähemmän haasteellista jne., mutta sieltä tulee liksaa, millä parannat kalustoa, saat tatsia kaikenlaiseen soittoon jne. Tämä kävi minulle vahingossa ja olen siitä onnellinen. Rokkiakin sain soittaa, mutta siitä sai 1/10 tanssikeikan liksasta jo hyvin kävi. Rumpujen soitto on hieno harrastus, se kestää eliniän.