Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen huomannut olevani musiikin suhteen vuosikymmenrajoitteinen. En erityisesti pidä uudemmasta musiikista (kärjistetysti 1980->), tuntuu että se maanläheinen ja "aito" soundi puuttuu näistä vasta kaksikymmentä vuotta täyttäneistä tuotoksista. Näin karkeasti yleistäen.
 
Genreistä sen verran, etten myöskään jaksa innostua "konemusiikista" (olipa se sitten Kraftwerkia tai Darudea), minkään valtakunnan räpistä enkä raskaammasta heavysta. Näistä kaikista genreistä voi löytyä muutamia hyviä biisejä, mutta kokonaisuutena en niistä pidä.

Rock/Hardrock (ZZ-Top,AC/DC,Peer Günt,Hurriganes,Popeda,Motörhead,jne.jne.).
Ai miksi? Koska niissä on suoraviivaisuutta, jytinää ja teksasii!

Heavy ensin, loput sitten. Kaikki, jopa konemusiikki menee jos sinne on saatu joku pieni koukku tungettua (esim. t.A.T.u:lla on pari ihan hyvääkin piisiä).
 
Ei siitä tuu mitään jos alkaa rajottamaan jonkin genreen perustuvan vitsin takia omaa musamakuaan. Kaikkeahan pitää kokeilla paitsi omaa mummoaan ja iltalehden pitkävetovihjeitä.

Vai onko täällä oikeasti sellaisiakin tyyppejä, joille ei ole genrellä väliä, pääasia että musa on hyvää..?
 
On, ihan oikeasti. Mitenköhän sen perustelisi? No hitto, mieluummin syön välillä kasviskeittoa ja välillä pihviä kuin joka päivä samaa ruokaa!

Kirjotin eilen vähän pitemmän tekstin, mutta selain kaatu. Nyt en jaksa.
 
Hiphop artisteista mä tykkään Eminemistä. Sanoista saa selvän ja sillä jätkällä on välillä ihan asiaakin. Ne biisipohjat on tehty hyvin. Esim. Finteligentsistä en tykkää just niitten tylsien pohjien takia.
 
Joo, Fintelligens on kauheeta. Pääasiassa koska se on niin mainstreamia, pojat on kehnohkoja mc:itä ja asennekin on väärä.
 
Eminem... Mua häiritsee:
-Kaikki kusipääesiteinihopparilökäpöksykovisvannapet kuuntelee sitä ja luulee olevansa aitoja.
-Keskinkertaiset ja itseään toistavat taustat.
-Ensimmäisen levyn jälkeen ilmaantunut ja koko ajan kasvanut kiireellä tekemisen tuntu.
 
Tupac Shakur on hyvää. Ja Avain, tosin se tavoitti aivan väärän kohderyhmän. Ja vaikka joku ei hip hopia kuuntelisikaan, suosittelen tutustumista Juhanin tuotantoon. Esim. Karelia-recordsin kautta julkaistuun Uus tarina -pitkäsoittoon. Kaunista!

-Kaikki kusipääesiteinihopparilökäpöksykovisvannapet kuuntelee sitä ja luulee olevansa aitoja.

 
Mitäs ne aidot on?

Niin just.
 
Ainoastaan sellanen musa on huonoa josta kukaan ei tykkää, mutta sellasta tuskin on olemassakaan. Musiikki ei voi olla itsessään hyvää tai huonoa, siihen tarvitaan kuulija. Kuulija päättää onko musa hyvää, ja hän ei voi sitä päättää muiden kuulijoiden puolesta. Jokaisella on oma mielipide. Musiikki on mielipideasia.

Rap=punk! Siis pääasia sanotukset ei soittotaito. Eikös ole vähän niin kuin samaa asiaa? Molemmat yhteiskuntaa puhuttavia... Tajusko kukaan?

Proge.
 
Sillä on isot tissit.

Musamaku on levinnyt nuoruuden hevistä ja hardrockista lähes joka genreen jota voi jollain tavalla kutsua pop- tai rockmusiikiksi.
Beatles-Zeppelin-FNM-YUP-Alanko-Foo Fighters, jos pitäis nyt valita "kaikkien aikojen kovimmat", mutta tuohan vaihtuu jatkuvasti.
40 vuotta poppia ja rokkia - siinä on aika paljon mahtavuutta.
 
Miten musiikkimaun voi perustella?
Sitä diggaa jostain, jostain ei.. hankalampi homma.
Miksi joku diggaa esim. tummatukkaisista tytöistä enemmän?
 
No, olen melkein kaikkiruokainen.
Rajat tulee lähinnä marginaaleissa, eli metallin puolelta tuplabasaria ja örinää siedän jonniin verran mutten liikaa, samoin konepuolella ns. elotonta pumputusta/pulputusta jaksan vähän, mutta...
 
Jazzpuolella parhaiten putoaa lattarikama Puentesta Jobimiin, C. Korean levyjä löytyy hyllystä, mutta taisin jaksaa kuunnella niitä viimeksi 10 vuotta sitten.
 
Klasareista diggaan ainakin Debussya ja Chopinia, Sibbe pistää välillä haukotuttamaan... (nyt taitaa tulla dunkkuun)
 
Etno, reggae, yms. on mahtavaa vaikken paljoa osaston levyjä omistakaan - kuulee enemmän kavereilla.
 
Hiphopista en tajua hölkäsen pöläystä, suomiräppäreitä on joskus hauska kuunnella, etenkin livenä. Kovin suomiräppäri on Avain. (Tässä ollaan nyt yhtä heikoilla jäillä, kuin jos jonkun 15-kesäisen hopparin pitäis valita kovin 80-luvun rocklevy...)

Lisäksi diggaan kuoromusiikkia, Finnhitsejä, Euroviisuja, musikaaleja, muutamia kamalia tusinadiskohittejä, ja paljon paljon muuta.
 
"Se on vaan musaa, mut se on silti vitun hyvää!"

Vaikeaa perustella, miksi juuri tykkään eniten heavysta/metallista. Perusteluni olisi kai, että kuunnellessani hyvää heviä pää alkaa vaistomaisesti nyökytellä musiikin tahdissa, jalat saattavat liittyä mukaan ja kylmien väreiden tuntemukset hienoissa kohdissa tuntuvat niin hyviltä. Melkein kaikissa genreissä bändeillä on hyviä biisejä, mutta mikään muu musiikki kuin heavy/metalli ei saa aikaan samanlaisia tuntemuksia.
 
Tärkeimpinä asioina kuuntelemassani musiikissa pidän melodioita, oli ne sitten saatu aikaan laulamalla, kitaroilla, synalla tai vaikka haitarilla. Rummut ovat tietenkin myös tärkeä osa musiikkia. Vokaalit voivat tulla niin örinällä, kuin puhtaallakin äänellä.
 
Verratkaapa muuten kunnon hevikeikan meininkiä vaikka rap-orkesterin keikkaan! Kumpi on vaikuttavampi niin visuaalisesti, kuin musikaalisestikin? Väittäisin, että hevikeikka. En tosin ole montaa rap-keikkaa nähnyt, joten vastaan vain omien kokemuksieni perusteella. Tästäkin asiasta voi olla toista mieltä.

Kyse oli nyt sellaisista tapauksista, että joku väittää ruusukaalia hyvän/pahanmakuiseksi vaikka ei ole sitä ikinä maistanutkaan. Ja luulee pätevänsä/olevansa "aito". Tämä on minusta tyhmää. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan kaikkea.....

Humppa, koska sitä voi tanssia.

Kyllä minä tiedän, mikä on hyvää. Olenhan sentään minä itse ja minä ainoastaan.

Missä Jami viipyy? Eihän tästä tule mitään...

Vastauksena otsikkoon: Perimänä saatu geeniyhdistelmä ja syntymäajankohta, ja vähemmässä määrin myös lapsuus- ja murrosiässä saadut kokemukset, ovat määränneet perusteet psyyken kehittymiselle. Tämä psyyken (mieli) rakentuminen on sitten määrännyt sen, millaisia taiteellisia, myös musiikillisia, elämyksiä yksilötasolla arvostetaan. Olisiko tuo perustelu musiikkimaulle johdettavissa tällä tavoin.

Hei hei hei. Nyt toppuutellampas vähän. Pitäiskös mun ensin opetella ja tuntea esim. koko nu-metallin kirjo ennen kuin voisin perustellusti sanoa että en pidä siitä.
 
Ei ei ei pojat, eihän se nyt ihan näin mene. Mä kuuntelen viisi sekunttia jonkun kyseiseen genreen lukeutuvan bändin levyn alusta ja pystyn sen jälkeen sanomaan pidänkö vai en. Kaikki bändit jotka pyrkii yhden huonon bändin kanssa samaan lopputulokseen, ovat yhtä huonoja.
 
Eikös olekin ihmeellistä. Näin mä ratkaisin koko ongelman =)

Ilmeisesti vieläkin pitää selventää. Otettakoon esimerkiksi eräs kaverini. Jazz-diggari ja kova kitaristi.
 
Sanoin pitäväni progesta. Äijä mietti hetken ja ihmetteli, kuinka voin moisesta pitää. Sanoi, että proge on huonoa.
 
Hetkeä myöhemmin: "millastas se proge sit muka on?"...

Ei ei ei pojat, eihän se nyt ihan näin mene. Mä kuuntelen viisi sekunttia jonkun kyseiseen genreen lukeutuvan bändin levyn alusta ja pystyn sen jälkeen sanomaan pidänkö vai en. Kaikki bändit jotka pyrkii yhden huonon bändin kanssa samaan lopputulokseen, ovat yhtä huonoja.
 
Entäs jos se levy minkä valitset sattuu olemaan todella huono esimerkki ko. genrestä ja yleistät huonon kokemuksen koko genreen?!?