Bänditoiminta ›

Meillä on kavereiden kanssa juuri perustettu bändi ja me veivataan jotain helppoo esim. paranoidia jne..
Mutta tulevaisuuden kannalta pitäis saada tietoo omien biisien teosta..
Kuinka se aloitetaan? Miten sen kirjottaa puhtaaks ellei oo mitään hajuu nuoteista?
Kaikki vinkit tarpeen
Kiitos!

Tuoreelle bändillä toi jammaillu ei heti välttämättä lähe toimimaan... Aluks jonkun täytyy ottaa ns. "mulkun rooli" eli tuoda melko valmis biisi treenikselle, jota sitten alatte treenaamaan ja kehittämään... Tuo mulkun roolihan tulee siitä, että bändissä kaikki yleensä haluaa olla olla keulahahmo ja biisintekijä, mulkku on se, joka sen ekana tuo julkisuuteen...

Kokeile tehdä vähän erilainen versio jostain tuntemastasi biisistä harjoituksen vuoksi. Vähitellen keksit jonkun ihan tyhjästäkin.

Alat vaan keksimään omia riffejä kotona. Kokeilet mikä kuulostaa hyvältä ja sitten koostat riffeistä valmiin biisin. Laulu-/soittomelodian voi sitten kehittää vaikka kiipparilla myöhemmin. Sitten tuot biisin kämpälle ja alatte miettiä, mitä kukin soittaa missäkin kohdassa.
 
Biiseistä kannattaa tehdä niin pitkiä kuin luomisvoimaa riittää, sillä myöhemmin voitte bändin kanssa karsia huonoimpia juttuja pois ja ottaa ylimääräisiä juttuja muihin biiseihin. Mulla ainakin menee vähän aikaa ennen kun seuraavaa biisiä alan tekemään. Menee luomisinto vähäksi aikaa. Biiseistä kannattaa tehdä yksinkertaiset tabit/nuotit, niin ne muistuvat mieleen pitkänkin ajan päästä.
 
Opettele soittamaan myös rumpuja, bassoa ja kiipparia (oletan, että olet kitaristi), niin saat biiseihin myös muiden soittimien näkökulman -----> monipuolisempia biisejä ja parempia biisejä!
Kannatta myös kokeilla Dropped-D virettä. Sillä saa aika munakkaita riffejä aikaiseksi.

Kannatta myös kokeilla Dropped-D virettä. Sillä saa aika munakkaita riffejä aikaiseksi.
 
Vähän asiaankuulumatonta.

Vähän asiaankuulumatonta.
 
Ei ainakaan minun mielestä. Kyllä joskus auttaa kun vaihtaa virettä tai saundia.

Sattu melkonen homma kun luin joku aika sitten tämän aiheen ja sen jälkeen lähdin soittelemaan. Heti ensimmäisenä aloin vaan jotain liruttelemaan ja kyllähän siitä jonkinlaista piisiäkin sain jo tehtyä. Kyllä ne sieltä tulee kun on tullakseen. Ainakin itsestä tuntuu välillä siltä.

Alkuun vähän kiertoa, täräytä muutama rosoinen sointu ja sitten runpali pärisyttää virvelillä piisin kunnolla lentoon. Sitten kun on semmonen kolmesta neljään minuuttia menny niin voi lopettaa soittamisen.

Mulla tulee biisit silleen että fiilistelen kämpillä kitaraa luurit päässä ja kuvittelen olevani stagella. :D
 
Tulee heti semmosia juttuja mitä haluttas livenä soittaa. Sitte ne vaan ylös. Fiilis on tärkeä saavuttaa.

Itseni kohdalla homma toimii parhaiten niin että otan kitaran kouraan ja vetelen jotain ihan vaistolla, väliin laitan sormia asentoihin joita en edes tiennyt olevan olemassa, ja jossain vaiheessa joku alkaa kuulostamaan hyvältä. Sitten siitä vaan jatkaa eteenpäin. Kun saa johonkin hyvään pikkuriffiin tarttumapintaa, niin monta kertaa homma kasvaa itsestään.
Yleensä en edes tiedä mikä sointu on kyseessä, näen soinnut enemmänkin visuaalisesti sormikuvioina.
 
Jos ei tajua nuottien päälle, kuten esim. minä en, niin tabulatuureja on helppo kirjoitella ymmärrettävästi. Meikäläisellä kävi vaan siinäkin niin että en osannut merkitä rytmitystä tarpeeksi ymmärrettävästi, joten hommasin tallentimen, ja jos tuntuu siltä että joku asia on vaikea kirjoittaa ylös, niin käyttää yhden raidan siihen, että selostaa puheella mitä tekee missäkin kohdassa.
 
Parasta on se, että ei kehitä itselleen liikaa sääntöjä sen suhteen että mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ihan rehellisesti koittaa vaan tehdä sitä mikä tuntuu luontevalta.

joten hommasin tallentimen, ja jos tuntuu siltä että joku asia on vaikea kirjoittaa ylös, niin käyttää yhden raidan siihen, että selostaa puheella mitä tekee missäkin kohdassa.
 
Trackerit on ässiä tässä suhteessa!
 
Threadin aloittajalle:
Jos saa neuvoa, niin hommaa tracker. Itellä on ModPlugTracker ja en ymmärrä miten oon aikasemmin tehny biisejä.. Kokonaisuus pysyy kasassa ja voit soittaa bändikavereille 'valmiin' nauhan, jotta kaikki tajuaa selvästi mitä ajat takaa.

Trackerit on ässiä tässä suhteessa!
 
Threadin aloittajalle:
Jos saa neuvoa, niin hommaa tracker. Itellä on ModPlugTracker ja en ymmärrä miten oon aikasemmin tehny biisejä.. Kokonaisuus pysyy kasassa ja voit soittaa bändikavereille 'valmiin' nauhan, jotta kaikki tajuaa selvästi mitä ajat takaa.
 
Ja musiikin lajiko oli siis konemusiikki? ;-)
 
Pitkävirralla on ystävälliset bändikaverit. Sen ainoan kerran kun olen yrittänyt tehdä "valmiita" demoja uusiin biiseihin, vastus oli tyly: "Mitä me tätä Depeche Moden levyä kuunnellaan, treenataan ennemmin biisejä". Kokemukseni mukaan kutakuinkin kaikki orkesterit tahtovat biisit mieluiten kitara+laulu -versioina, ja sovittavat sitten jokainen oman osansa.

. Kokemukseni mukaan kutakuinkin kaikki orkesterit tahtovat biisit mieluiten kitara+laulu -versioina, ja sovittavat sitten jokainen oman osansa.
 
Poikkeuksia on ja ehkäpä syynä on allekirjoittaneen bändikaverien ikä. Meidän sukupolvemme ei karsasta konesoundia sen itsensä takia.
 
Minä siis demoan biisini tekemällä demon, jossa ei ole kitaraa lainkaan. Koska sillä tavalla kitaristit saavat paljon vapaammat kädet tehdä omat juttunsa. Minulla on vain Hammond- ja Farfisa-emulaatiot.
 
Toimii meillä.
 
Väännän toki laput ja nuotitkin, kun senkin taidon olen opetellut aikoinaan. Ja sointulaput sanoilla joka tapauksessa, jos molemmat ovat selvät.
 
Mutta teen siis demotuksen, jossa on biisi eikä läjää kitarasovitusten ehdotuksia.
 
Kulttuurisia yhteentörmäyksiä voisi tulla, jos menisin Kiven kanssa biisejä vääntämään, mutta tokihan minä osaan biisini omallakin soittimella demota sitten itse treeneissä. Mutta eka versio tulee urkudemona :)

Niin, biisejähän voi tehdä kollektiivisesti bändin kanssa tahi sitten aivan ypöyksin. Bändin kanssa touhutessa on se hyvä puoli, että saa heti kuulla, minkälaista tavaraa sieltä on tulossa ja fiilis on aivan eri kuin yksin neitsytkammiossa kitaran/basson/kiipparien hinkkaaminen. Omalla kohdalla jameissa syntyneet riffit ovat vaan harvoin olleet niitä täydellisiä, eli kotona sitten joutuu vähän vielä miettimään ja muuttelemaan joitain juttuja uusiksi. Sitten, kun kaikki ainekset (riffit ja kuviot) alkavat olla valmiina, kannattaa ehdottomasti sovittaa ne yhteen porukalla. Monta kertaa, kun olen vienyt 'valmiin' biisin kavereille, tulee kommentti, että 'Eiks tää ois parempi, jos tää yks juttu ois tässä ja ton veis kokonaan tonne...'. Eli lisää eri näkökulmia samaan asiaan. Jonkun tosin täytyisi sitten olla se mulkku ja sanoa, että nyt se on hyvä, tai sitä ensimmäistä biisiä hiotaan vielä maailman tappiin saakka.
 
Kuinka niitä riffejä sitten syntyy? Tekemällä. Aluksi kannttaa häikäilemättä ottaa joku siisti riffi, ja koittaa muuttaa sitä johonkin suuntaan. Vaihda sointukulkua. Lisää jokin pieni likki väliin. Kikkaile rytmin kanssa. Hyvällä säkälla saat aikaan riffin, joka kuulostaa hienolta, mutta kuitenkin sen verran erilaiselta kuin alkuperäinen, ettei tarvitse kantaa huolta plagiointisyytöksistä. Seuraavaksi voi alkaa väsäilemään ihan omia juttuja. Jos ei tiedä, mistä alkaa, niin ala vain jostain. Hinkkaa jotain tiettyä sointua vaikka 4/4 -tahtiin eri kompeilla. Nyt lisää sinne väliin jokin toinen sointu. Periaate ihan sama, kuin tuossa ylhäälla kun lähdettiin jostain jo olemassaolevasta riffistä. Lisää tavaraa vaan, kunnes paketti tuntuu valmiilta. Itseisarvo ei kuitenkaan ole sillä, kuinka paljon tavaraa riffeihin saa mätettyä, vaan se että se kuulostaa hyvältä.
 
Siitä se biisi sitten lähtee. Uusia riffejä kehiin. Kuinka ne sopii biisin muihin osiin? Ota huomioon, että osassa biisiä pitäisi laulaakin.
 
Sitten vielä kaksi sanaa (varsinkin kitaristille), jos säveltelee keskenään: Power Tab (tai Guitar Pro, jos on valmis maksamaan). Omat biisit saa muistiin helposti, voi testata erilaisia harmonioita, voi sovittaa riffit kunnollisiin tahtilajeihin, helppo näyttää kavereille, miten se biisi menikään... Pari ihan kelpo biisiä on syntynyt PT:llä koskematta kitaraan lainkaan. Antaa ihan uutta perspektiiviä sävellystyöhön. Kannattaa kokeilla.
 
Nämä nyt oli vaan omia mielipiteitäni ja kokemuksiani asiasta. Viisaammat teilatkoot.

Kato School Of Rock hehee

Ja musiikin lajiko oli siis konemusiikki? ;-)
 
Miksi olis? Älkäähän nyt alkako ennakkoluuloiseksi! :)
mulla on 'tiukat rokkirumpusämplet' (drumkit from hell etc.), ja kun tietää käskyt niin voi tehdä mitä vaan. Bassosämple on vähän kehnompi, mutta kelpaa demoversioihin. Siinä alkaakin olla pohja.
 
Sit rumpsutan kitararaidat siihen päälle ihan äänittämällä. Synatkin jos niitä tarvii. (ym. härpäkkeet.) Lauluja en yleensä tee.
 
Pitkävirralla on ystävälliset bändikaverit. Sen ainoan kerran kun olen yrittänyt tehdä "valmiita" demoja uusiin biiseihin, vastus oli tyly: "Mitä me tätä Depeche Moden levyä kuunnellaan, treenataan ennemmin biisejä". Kokemukseni mukaan kutakuinkin kaikki orkesterit tahtovat biisit mieluiten kitara+laulu -versioina, ja sovittavat sitten jokainen oman osansa.
 
Meillä toimii lempeä diktatuuri. :)
Juu, mutta siinä on semmonenkin pointti, miksi teen juur näin:
nimittäin kitaristi on intissä, eikä pääse treeneihin edes joka viikko. Sen on kätsympää tutustua ja tulla tutuksi biisin kanssa ihan tolleen cd-levyä kuuntelemalla. Sit jollain iltalomalla voi plokkaa niit juttuja sieltä. Ku en oo kuitenkaan ehtiny tekee tabeja.. ;)

kas kummaa, eikö niitä biisejä tehdäkään sillai, että mennään studioon ja syödään sieniä? sitäpaitsi jos olisin (vielä) kitaristi, biisin tekeminen alkaisi kitarasoolon miettimisestä. lisäksi kannattaa miettiä, kumpaa jalkaa aikoo pitää monitorin päällä soolon aikana (mikäli nahkahousut mahdollistavat moisen akrobatian).
näin meillä.;)

kas kummaa, eikö niitä biisejä tehdäkään sillai, että mennään studioon ja syödään sieniä?
 
Niin niitä tehdään. Paitsi että köyhässä Suomessa pistetään reenikämpällä mankka päälle ja juodaan kaljaa.

mie: Jammailemalla. Yksin tai bändin kanssa. Sillä tavalla ne biisit meillä päin syntyvät.
 
Just niin. Mulla on vähän vaikea saada biisejä tehtyä valmiiksi. Johtuu varmaan siitä, kun ei ole bändiä. Bändissä voisi muutkin jäsenet osallistua biisien tekoon/sovitukseen. Itse keksin ehkä pari hyvää riffiä, mutta että siitä saisi kokonaisen kappaleen, niin se on vaikeaa.
 
Tabulatuurit ovat hyvä tapa kirjoittaa biisit ylös (helppo ja nopea kirjoittaa ja lukea).
 
Näin on. Joskus kyllä harmittaa, kun on kirjoittanut tabit jostain omasta riffistä, eikä sitten vuosien päästä enää muista miten se rytmitys meni. Sitä kun ei tabeista oikein näe. Osaan kyllä lukea nuotteja, mutta en kirjoittaa niitä.
 
Mutta ei niitä välttämättä tarvitse kirjoittaa mihinkään. Kyllä ainakin minä muistan biisimme ilman totaalisia unohduksia.
 
Niin, no jos esim. äänittää niin sittenhän voi kuunnella miten se menee, ettei tarvitse välttämättä kirjoittaa ylös. Itse kuitenkin tykkään siitä, kun biisi on paperilla edes jotenkin merkitty.