Tanssimusiikki ›

Ei taida tulla mieleen, että on vähän vaikea kuulla turakaisen puhetta kun ämyrit soi. Puhumattakaan siitä että biisin aikana pitäisi yrittää panostaa soittoon ja lauluun eikä jutteluun turakaisten kanssa.
 
Volumeja alas ja playbackina,niin ei synny moisia ongelmia!

Täytyy pykätä siihen lavan viereen semmoinen koju, jossa annetaan yleisölle "Filosooffista keskustelua ja muuta sielunruokaa apua tarvitseville" 10€/min. väliajalla. Soittaja kuuntelee ja tarjoaa olkapään mitä vasten itkeä! Siellä voisi myydä myös semmosia kelopuusta veistettyjä amuletteja, joilla paha olo häviää kuin taikaiskusta. Eikä siinä vielä kaikki!...

Volumeja alas ja playbackina,niin ei synny moisia ongelmia!
 
Joo, lopettaa soiton, ottaa kysyjää/keskustelijaa hartiasta kiinni ja sanoo, mennäänpäs baariin keskustelemaan tää asia selväksi, jos tarjoat.

Joo, lopettaa soiton, ottaa kysyjää/keskustelijaa hartiasta kiinni ja sanoo, mennäänpäs baariin keskustelemaan tää asia selväksi, jos tarjoat.
 
Turha vaiva, sillä ne on yleensä aina P A. Ainakin niistä hiluista päätellen mitä ne reteesti tyrkyttävät kuvottavien toiveidensa esittämisestä.

Turha vaiva, sillä ne on yleensä aina P A. Ainakin niistä hiluista päätellen mitä ne reteesti tyrkyttävät kuvottavien toiveidensa esittämisestä.
 
Off-topic:
 
Ennen mun varsinaista keikkauraa ekan kerran kun sain rahaa soitosta oli jossain landella pikku kapakassa, jossa oli nurkassa piano.
Kun mä tulin huppeliin, pöytäseurueeni estelemisestä huolimatta pyysin henkilökunnalta ystävällisesti lupaa saada soittaa, joka pahaa-aavistamatta mulle suotiin.
Yleisö oli vielä enemmän kännissä kuin mä ja alkoi heitellä mulle seteleitä.
Kun en ollut tottunut saamaan soittamisesta rahaa, pikemminkin päinvastoin, en tiennyt mitä olisin niillä tehnyt ja kun en muuta keksinyt, annoin tarjoilijalle ja sanoin, että kierros jengille.
Sehän innosti niitä ja rahantulosta ei tahtonut tulla loppua.
En loppujen lopuksi hyötynyt kuin ilmaiset paukut, mutta paljon rahaa käsieni läpi meni.

Off-topic:
 
Mulla oli aikoinaan pianomaikka,joka oli baaripianistina toimiessaan saanut joltain tietyltä asiakkaalta aina ekstraa,kunhan lupasi olla soittamatta sen aikaa,kun asiakas käytti kyseisen ravintolan palveluita.En tiedä onko tällä asialla mitään yhteyttä siihen,että musta ei tullut suurta ja kuuluisaa konserttipianistia.

Jos kaupan kassa pystyy tavaroita kassaan pistäessään juttelemaan asiakkaan kanssa niin kyllä siihen jutusteluun pitää pystyä soittajankin soiton lomassa.
 
Mitä taidetta te muka ootte tekemässä? Jos ny joku stemma jää laulamatta tai filli lyömättä kun samalla keskustelee turakaisen kanssa niin ei sitä kukaan huomaa eikä jää kaipaamaan. Mutta tuli yks vankka fani tuosta turakaisesta kun se otettiin huomioon. Tuumaa naapurillekkin jotta on siinä ammattitaitoista soittajaa tuossa bändissä.
 
Lähes jokaisessa ammatissa työntekijä pystyy samalla juttelemaan. Siten turakainenkin suhtautuu soittamiseen. Ei hän ajattele mitenkään häiritsevänsä ammattiaan toteuttavaa soittajaa. Kyllä hänellekkin sorvatessa voi tulla juttelemaan. Että eipäs olla paskantärkeitä.

Jos kaupan kassa pystyy tavaroita kassaan pistäessään juttelemaan asiakkaan kanssa niin kyllä siihen jutusteluun pitää pystyä soittajankin soiton lomassa.
 
Mitä taidetta te muka ootte tekemässä? Jos ny joku stemma jää laulamatta tai filli lyömättä kun samalla keskustelee turakaisen kanssa niin ei sitä kukaan huomaa eikä jää kaipaamaan. Mutta tuli yks vankka fani tuosta turakaisesta kun se otettiin huomioon. Tuumaa naapurillekkin jotta on siinä ammattitaitoista soittajaa tuossa bändissä.
 
Lähes jokaisessa ammatissa työntekijä pystyy samalla juttelemaan. Siten turakainenkin suhtautuu soittamiseen. Ei hän ajattele mitenkään häiritsevänsä ammattiaan toteuttavaa soittajaa. Kyllä hänellekkin sorvatessa voi tulla juttelemaan. Että eipäs olla paskantärkeitä.
 
Ei ole mitään ihan helpointa hommaa tuo soitto/laulu ja samaan aikaan puhuminen. Puhun nyt vähääkään vaativammasta soittelusta. Sitäpaitsi onhan se nyt jumalauta periaate ja hyvät tavat että ei tulla toista häiritsemään kesken työnteon, tässä tapauksessa kesken biisin! Eli olen siis täysin erimieltä kuin sinä!

Komppia mikkeylle. ja kovasti.
 
Tervetuloa Jami, vaikkapa huomenna, kokeilemaan meidän keikalle pysytkö soittamaan, laulamaan ja sen lisäksi jutteleen asioista yleensä jonkun ravintola-asiakkaan kanssa. Väitän että joku yksityiskohta kärsii.

Että eipäs olla paskantärkeitä.
 
Pitääpäs vielä toistaa tuo. Ihan ystävyydellä. Leppoisasti todeten.
 
Kyllä mä oon jutellu asiakkaan kans soittaessani. Laulu ja keskustelu ei tietenkään onnistu yhtä aikaa. Mutta niin vaativaa ei tanssimuusikon tarvitse soittaa etteikö siinä samalla voisi tehdä jonkun asiakkaan onnelliseksi. Tilanteesta voi jopa tehdä julkisen ja ammentaa eväitä tyytyväisten asiakkaiden tarpeisiin.
 
Asiakaspalvelu tietysti on vaikea laji. Jos pitää asiakasta tärkeämpänä jotain musiikillista koukkua mikä jää soittamatta kun "asiakas" häiritsee niin jotain on mielestäni pielessä. Eikä se mielestäni ole asiakas joka on pielessä.
 
Jättäkää nyt ihmeessä nämä mun jorinat asiantuntemattomina omaan arvoonsa. Ei niistä kannata hiilestyä. Enhän mä oo soittanu tanssimusaa edes neljääkymmentä vuotta. Kolkyt seittemän vasta.
 
Edit: En yhtään paa vaakalaudalle Mikkeyn ja uruttajan ammattitaitoa. Siitä ei ole kyse. Asiakaspalvelun kouluttajana vain soittajan asenne: "Mee vittuun siitä että mä saan viihdyttää sua" on mielestäni paradoksaalinen.

soittajan asenne: "Mee vittuun siitä että mä saan viihdyttää sua" on mielestäni paradoksaalinen.
 
Onhan se näinkin, mutta voihan sitä olla kohtelias asiakaspalvelija ja todeta: " Anteeksi en kuule, kun nuo tuulipukujen lahkeet niin kahisevat, " tai anovasti todeta halpojen biisien olevan jo soitettu.

Onhan se näinkin, mutta voihan sitä olla kohtelias asiakaspalvelija ja todeta: " Anteeksi en kuule, kun nuo tuulipukujen lahkeet niin kahisevat, " tai anovasti todeta halpojen biisien olevan jo soitettu.
 
Kyse on siitä että kuka määrittelee hyvän asiakaspalvelun. Asiakas vai "asiakaspalvelija". Näkemykset voi erota aika paljonkin. Kukas sitten on oikeassa? Maksava asiakas vai "asiakaspalvelija"?

Kyse on siitä että kuka määrittelee hyvän asiakaspalvelun. Asiakas vai "asiakaspalvelija". Näkemykset voi erota aika paljonkin. Kukas sitten on oikeassa? Maksava asiakas vai "asiakaspalvelija"?
 
Jep. Mielestäni asiakkaita on kahta päätyyppiä.
- Aidosti musiikista ja siihen liittyvistä asioista, kuten tanssiminen, kiinnostuneet asiakkaat. Heidän kanssaan on ilo ja kunnia kommunikoida vaikka tauoillakin, mikäli oluen juonti ja aroman poltto ei heitä häiritse.
 
- Känniset kaatuilija-reppailijat, joilla ei vielä muutama vuosi sitten olisi ollut pääsyä edes matkahuollon baariin. Näille voi ja pitää laittaa arvot kohdalleen, mikäli eivät anna ohjelmansuorittajien toimia rauhassa.

Asiakaspalvelu tietysti on vaikea laji. Jos pitää asiakasta tärkeämpänä jotain musiikillista koukkua mikä jää soittamatta kun "asiakas" häiritsee niin jotain on mielestäni pielessä. Eikä se mielestäni ole asiakas joka on pielessä.
 
Tietysti niillä se puhuminen kesken soiton on vaikeaa, jotka joutuvat tuijottamaan "peräsuoli pitkällä" koko ajan siihen naaman edessä olevaan nuottitelineeseen.

Samaa mieltä olen pääsääntöisesti. Määrätynlaista asiakaspalveluhenkeä kuitenkin haluan tässä yhteydessä tuoda esiin.
 
Jokainen esiintyvä taitelija on otettu ja tuntee pätevänsä kun yleisössä on joku joka sopivasti esiintyvän taiteilijan mielestä osoittaa että esiintyvä taiteilija on loistava ja onnistunut täydellisesti taiteensa esittämisessä.
 
Asiakaspalvelutaidot punnitaankin niitten asiakkaitten palvelussa jotka eivät käyttäydy kuten esiintyvä taiteilija toivoo.
 
Jos ovat liian pidättyväisiä niin taiteija teilaa yleisönsä kun eivät lähteneet tunnelmoihin mukaan. Kylmää ja mistään ymmärtämättömiä ovat taiteilijan mielestä. Jos taas lämpeevät liikaa ja ns. uivat liiveihin niin taas on yleisössä vika eivätkä osaa antaa taiteilijalle rauhaa taiteilla.
 
Asiakaspalvelu on taidelaji jota me suomalaiset maailmanlaajuisestikkin arvioiden kuulemma osaamme erittäin huonosti.

Tietysti niillä se puhuminen kesken soiton on vaikeaa, jotka joutuvat tuijottamaan "peräsuoli pitkällä" koko ajan siihen naaman edessä olevaan nuottitelineeseen.
 
Just, kokeilepa itse soittaa kahdella kädellä eri juttuja, rytmikästä komppia toisella ja tilua toisella. Siihen laulat vielä stemman sinne tänne... Ei juttu pahemmin nimittäin luista.
 
Voit kokeilla vaikka soittamalla jotain asteikkoa ylös-alas ja lukemalla ääneen päivän hesarin pääkirjoitusta. Ei ihan välttämättä helposti taitu. Kyllähän mattoon nojaa tai leirinuotiokitaraa harjaa helposti ja juttelee tavisten kanssa...

Kyllä mä oon sitä mieltä että tanssipaikoillakin yleisön pitää jaksaa odottaa se biisi loppuun, ja tulla esittämään asiansa siinä vaiheessa. Tässä vaiheessa myöskin bändistä seuraavan biisin laulaja (yleensä spiikkaa jotenkin) ehtii myös jutustelemaan ko. ihmisen kanssa paljon paremmin ja vielä julkisesti, jolloin myöskin saadaan nämä turhat känni-urpoilut pois kokonaan. Suomalaisilla on kova tarve kritisoida, mutta se muiden ihmisten mahdollisen kritiikin pelko on vieläkin suurempi, jolloin tuollaisissa tilanteissa ne känni-urpotkin ajattelevat tarkemmin ennen kuin nolaavat itsensä muun yleisön edessä turhanpäiväisillä asioillaan.
 
Totta mitä jami sanoo, pitää pystyä ottamaan maksava asiakas huomioon. Tosin tässä pitää vetää kuitenkin jokin raja, joka minusta on selkeä (komppaan Mikkey:tä); musiikki ensin, muu sen jälkeen.
 
Tietty jos pystyy hoitamaan oman musisointinsa samalla asiakkaan kanssa kommunikoiden niin parempi, harvemmin näin vaan on...siis ammattibändeissä, joissa myöskin _soitetaan_ ja yleensä vielä sovitetusti eikä "jotain sinnepäin". Matto-nojailut on erikseen, silloin kerkii vaikka juoda vettä ja kirjoitella tekstiviestejä...mutta siinä kohtaa voi miettiä myöskin voisiko keksiä itselleen jotain muutakin soitettavaa. Soittamassahan siellä lavalla ollaan, jopa se tanssimuusikkokin. Nukketeatterit on erikseen..
 
EDIT: ai niin...mulle tuli yks mimmi selittää laivakeikan jälkeen miten hyvin mä hoidin asiakastilanteen, oli joku oikein asiakaspalaute-työntekijäihminen (kai tolle työlle joku järkevä nimikekin on). Tilanne meni about niin, että yökerhossa tulee tämä mimmi noin 2-3 yöllä toivomaan sitä legendaarista jenkkaa. Noh se huuteli siinä vähän aikaa "jenkkaa!!! jenkkaa!!", tietty kesken biisin, no 5 huudon jälkeen meni hermot ja aloin huutaa sille takas "mitääääh?" Sitten me siinä huudeltiin vuoronperään puoli minuuttia noita vuorosanoja jonka jälkeen mä vaihdoin vuorosanani "ai jenkkaa vai?" -muotoon...lopulta hän seurueineen poistui, tauolla dj-soitti jotain mambo-versioo letkiksestä ja kai siellä joku tanssi. Mutta huvitti vaan kun kerrankin koitin olla vittumainen niin tulee hyvää palautetta. Sitten kun koitat hoitaa tilanteen asiallisesti, niin eikös tuu palautetta oikein kirjallisena. Että mitä tästä opimme...ihmisiä on monenlaisia, tyhmiä ja viisaita. Mä en oo vielä keksinyt kumpi mun pitäis milloinkin olla..

Miten se tehdään niin, että soitto ei keskeydy?
 
Nimimerkki "Käyttöä olisi"
 
Riippu vähän siitä miten tuo sana "soitto" määritellään, mutta jos haluaa tehdä sen niin ettei musiikki kärsi niin eiköhän sen koputtelijan poistaminen kuulu basistille.
Se voisi olla taiteellinen elämys sekä visuaalisesti että musikaalisesti.

Mulle on pitkään mieleen jäävän negatiivisen muiston jättänyt viime Aulangon keikka, kun kesken modaalisen Monk-soolon, jossa soitan kykyjeni ylärajoilla (kenties jopa väärällä puolella) joku tulee käymään varmaan mukavaksi tarkoitettua sosiaalista keskustelua.
 
Jos niin halutaan sanoa, mä oon pilipalisoittaja kun en osaa käydä sosiaalista keskustelua ja keskittyä soittamiseen samanaikaiseksi.
En ole edes harjoitellut sitä.
 
Kyllä mä piisien välillä tykkään keskustella yleisön kanssa.