Tanssimusiikki ›

Käyn oman rakkaani kanssa usein pienemmissäkin tanssipaikoissa, koska niissä on usein paremmin tilaa tanssia, orkesterit soittavat yleensä ainakin yritteliäästi ja usein hyvinkin taidokkaasti pitkällä kokemuksella. Muutapa ei juuri tarvitakaan. Nykyaikana plussaa on joku trumpetti tai huilu, niin voi saada oikein tanssiaisfiiliksen.
 
Tärkeintä on että soitetaan kunnolla yhteen eikä kukaan ala yksin sooloilemaan tai leikkimään tympääntynyttä.
 
Kaikkein hankalimpia asioita minulle tanssijana ovat - puhun etenkin suljetun otteen tansseista:
 
1. Liian korkea äänitaso on selkeästi pahinta meikäläiselle. Kärsimystä.
 
2. Liian voimakas simppeli perusjumputus rummuilla tai joskus bassolla. Se vie tanssista ilon ja lennokkuuden ja luovuuden. - Onpa kuultu jopa uurasta jumputusta hitaaseen valssiinkin!
 
3. Samantyyppinen kuin edellinen, mutta rummut tai basso liian kovalla. Jos jompikumpi tai molemmat kuuluu selvästi muiden yli, niin se rikkoo fiiliksen pahasti. Pakko käydä ulkona rauhoittumassa välillä.
 
4. Basso soittaa välinpitämättömästi. En nyt kaipaa tässä mitään jumalallista lentoa mutta semmoinen melkeen kohdalleen meno haittaa myös tanssia, luultavasti sen vuoksi että basson kuulee paitsi korvillaan niin myös koko kehollaan.
 
5. Tässä nyt perusrytmipuoli korostuu, mutta minkä sille voi: rummut ja basso ei soita kunnolla yhteen. Jos pyrkii tanssimaan hyvin musiikin rytmiin, niin tuo huolimattomuus tuntuu pahasti. Tietty aina voi siirtyä siirtyä toiselle tanssimoodille ja tanssia vain musiikkia liikaa kuuntelematta, mutta ei se hauskaa ole. Ja jos soittajat ihmettelevät miksi tanssijat vain tanssivat vaikka soitanto olisi epärytmistäkin, niin se johtuu pääosin siitä, että mies tai nainen on hakenut toista, eikä tanssia voi huonon orkesterin takia keskenkään lopettaa! Puurretaan vain ja ollaan niin tyytyväisiä kuin suinkin osataan.
 
6. Soitetaan yleisesti ottaen epäselvästi. Jsokus on tullut fiilis että soittajat pyrkivät oikein sotkemaan keskenään, ettei vain synny liian selkeitä tunnelmia kuten tangoissa tai hitaissa tarvitaan.
 
7. Ja solistit. Kyllä minä ymmärrän että jotkut solistit pyrkivät 'esiintymään' yleisölle, mutta kun laulaminen riittää. Ei siinä mitään ylenmääräistä käsien heiluttelua tarvita edes kappaleiden välillä. Joskus orkesterti sekoaa pahemman kerran jos solisti 'esiintyy' liikaa. Tosin on sellaisiakin orkestereita jotka vetävät itsensä kokoon vasta kun solisti astuu lavalle. Mutta nämä nyt ovat erikoistapauksia.
 
8. Monilla orkestereilla spiikeistä ei saa selvää. Sinällään pikku juttu, mutta vaikuttaa sekin kokonaistunnelmaan. Pekkaniskan poikien valotaulu, jossa on kerrottu seuraava tanssilaji, on hyvä homma.
 
9. Kun edellämainitut asiat ovat kunnossa, niin ainakin meikäläinen tanssii ainakin suhteellisen tyytyväisenä. Muiden soittimien virheitä ei niin helposti tanssiessa huomaa, ja vaikka huomaisikin, ne eivät välttämättä haittaa.
 
10. Kaikkien soitinten virheettömyyttä ja sitä taianomaista tanssifiilistä harvemmin odottaakaan, mutta juhlaa on sekin että koko orkesteri pääsee samankaltaiseen fiilikseen.
 
11. Joskus ihmettelen ja nostan hattua sille, että monet orkesterit pystyvät soittamaan niin tasaisesti ja hyvin yhteen ilman mitään ulkopuolista kapellimestaria! Vaikka ainoa kerta jolloin olen päässyt muutaman tahdin ajaksi johonkin ihmetilaan jossa askeleet vain liitivät lattialla, oli Granin Swing orketerin tansseissa, ja siinähän on kapellimestaria, ja soittajiakin paljon.
 
12. Sitten tämä viimeinen kohta on täysin subjektiivinen, mutta eräs orkesteri soitti tangoparin heti ensimmäisten valssien jälkeen - ja vieläpä hyvin. Jo sillä oli koko ilta pelastettu. Joskushan saattaa illassa tulla vain pari kolme epäselvää tangoparia, ja niistäkin yksi juuri silloin kun on humpan takia mennyt kahville.
 
13. Ja lämmin kiitos kaikille tanssiorkestereille jotka jaksavat soitella hyvin yhteen, ja jos vielä uskaltaa antaa äänten soida kauniisti slovareissa ja rytmin pysyä selkeänä tangoissa, niin vielä parempi.