Tanssimusiikki ›

...tunnelma on yleensä pilalla jo siinä vaiheessa kun tietää menevänsä tollaseen mestaan...
 
Ja tollaseen paikkaan kun vielä joutuu jonkin sellaisen staran kanssa joka saa 100metrin jonon paikan ulkopuolelle, niin tietää että 100%:sti se tuoppi tulee. Ainoaksi jännittämisen aiheeksi jää milloin.

Mutta merimiehellä se on varmaan vittumaista, kun on haettava vittu maista.

,Tyy vaan kaikille ja ändöstän. Siis, soittaminen on edelleen parasta mitä voi tehdä housut jalassa.
 
Harrastelija saa ikävä kyllä tehdä sitä niin harvoin, että joutuu silloin tällöin ottamaan housut pois.

Jos se vanha soittaja sitten onkin samassa työpaikassa, niin huumori onkin sellaista että sitä ei ymmärrä muut.
 
tämä on totta, huumorin yhteistä säveltä on vaikea löytää työkavereiden kanssa "normaalissa päivätyössä" mutta auta armias kun kohtaa jossain muusikkotaustaisen toisinaanajattelijan niin johan löytyy oikeatempoinen sävellaji! liittynee omaksuttuihin rooleihin niin psykologisiin kuin sosiaalisiinkin.

Hyvä v*****sta käsittelevä biisi on Ismo Alangon V***u kun v*****aa. Kuikkikaa ihmeessä /./

Mun ei pitäisi osallistua tähän säikeeseen, kun mä en tee hommaa duunikseni, mutta juuri ne asiat jotka ammattilaisia v***ttaa, on harrastelijalle kivoja: Että saa lähteä kauniina kesäisenä viikonloppuna soittamaan kauniissa Suomen luonnossa kesähäitä etc.

Kokeilkaas muuten vetää joku läpinäkyvä muovijuttu pedaalien päälle, semmonen suht huomaamaton. Estää ainakin yhen tuopin verran imeytymistä elektronisiin osiin.. ja on kiva polkea..

Mun ei pitäisi osallistua tähän säikeeseen, kun mä en tee hommaa duunikseni, mutta juuri ne asiat jotka ammattilaisia v***ttaa, on harrastelijalle kivoja: Että saa lähteä kauniina kesäisenä viikonloppuna soittamaan kauniissa Suomen luonnossa kesähäitä etc.
 
Täällä olis komppia Baronille. Ammattilaisenakin kaikista mukavinta oli lähtö.
 
Se jota vituttaa lähteä, ammatinvalinnanohjauksesta ehkä olisi apua. Saattaa nimittäin heijastua se vitutus syyttömiin bändikavereihin ja ehkä jopa maksaviin asiakkaisiin.

tämä on totta, huumorin yhteistä säveltä on vaikea löytää työkavereiden kanssa "normaalissa päivätyössä" mutta auta armias kun kohtaa jossain muusikkotaustaisen toisinaanajattelijan niin johan löytyy oikeatempoinen sävellaji! liittynee omaksuttuihin rooleihin niin psykologisiin kuin sosiaalisiinkin.
Tämä on tosi, komppaan 35 vuoden kokemuksella. Jostain syystä nää hitsarit ja autonasentajat ei kertakaikkiaan pääse sisään soittajahuumoriin, mutta voihan niillä olla omat "kampiakselivitsit", epäilen tosin.

Tämä on tosi, komppaan 35 vuoden kokemuksella. Jostain syystä nää hitsarit ja autonasentajat ei kertakaikkiaan pääse sisään soittajahuumoriin, mutta voihan niillä olla omat "kampiakselivitsit", epäilen tosin.
 
Kyllä näin on! Huuli on monesti pyöreenä muilla kun pikkusen kylvää juttua humppahuumorin takalaarista tavallisille tahkonpyörittäjille! Mutta naiset on poikkeus! Ne on yleensä "heti mukana" jos eivät vaan ole itteään liialla koulunkäynnillä ja projekteilla pilanneet! Olen itse tuossa joutunut "sosiaalisten pakkotilanteiden" vuoksi tekemisiin muutaman "insinöörin ja isän" kanssa ja ei helevetti kun on ollut pitkä aika niitten seurassa.

jos eivät vaan ole itteään liialla koulunkäynnillä ja projekteilla pilanneet!
 
vautsi mikä ilmaus! etenkin tämä projektijuttu on kova..saako gramexiasi kierrättää? mun allekirjoituksessahan on viisasteltuna yksi projektityön syvin intuitio

Täällä olis komppia Baronille. Ammattilaisenakin kaikista mukavinta oli lähtö.
 
Se jota vituttaa lähteä, ammatinvalinnanohjauksesta ehkä olisi apua. Saattaa nimittäin heijastua se vitutus syyttömiin bändikavereihin ja ehkä jopa maksaviin asiakkaisiin.
 
Joo,varmaan kiva lähtee keikalle kerran kuussa huvikseen,en yhtään epäile sitä ;-)
 
Se että ammattilaista ei sais vituttaa koskaan se lähteminen tai ylipäätään mikään työhön liittyvä on aika kohtuutonta hurskastelua,vai väitätkö, Uruttaja,pitkän linjan soittajana, etteikö joskus ois vituttanut?No niin,sitä minäkin...
 
Jo se lähtötilanne voi olla niin erilainen,bändistä/miehistä riippuen;joku haetaan kotiovelta ja yöllä takasin, joku voi joutua hoitaan koko kuljetuspaletin roudauksineen yksin,siis kamojen säilytyspaikasta autoon,kaikista parhaassa tapauksessa solisti omistaa auton/kamat,hoitaa huollot,naftakulut yms....pahimmassa tapauksessa(tämä tarina on tosi!) bändissä on vaan yks ajokelponen,muut vetää keppanaa ja on kortit kuivumassa,mä luulen että sillon vituttaa lähtee !?
 
Kaikkinensa tässä hommassa on niin paljon jatkuvia muuttujia että vitutukselta tuskin kukaan voi välttyä,kyllä se takuuvarmasti kolahtaa kohdalle joskus,mutta sen kanssa voi oppia elään ja siitä ei niin enää välitä,kutsuttakoon sitä vaikka sitten rutiiniksi tai whatever...
 
Kuitenkin kohtuullinen "vitutus" kuuluu tähän kuvioon,se että ottaa kaiken paskan vastaan nurisematta ei ainakaan mun luonteelle sovi,epäkohdat on epäkohtia,kaikenlaiset mielipiteettömät kyllä-sir-linkkuveitsi-joo-joo-kaikki käy - mielistelijät ovat sitten se toinen ääripää,no jos ei ajattele asioita niin kai tää on aina sitten niin helevetin hianoo...