Rummut: rumpukamat ›

Asialla ei liene hirveesti eroa mut aattelin kysellä mielipiteitä, jos on kokemusta tai arviota..
 
Oon ostamassa Pearlin Session settiä enkä osaa oikein päättää onko koivu vai vaahtera parempi. On kai niillä jotain eroa kun kerran molempia tehdään.. Itsellä ei ole hirveemmin näkemystä asiasta.

Asialla ei liene hirveesti eroa mut aattelin kysellä mielipiteitä, jos on kokemusta tai arviota..
 
Oon ostamassa Pearlin Session settiä enkä osaa oikein päättää onko koivu vai vaahtera parempi. On kai niillä jotain eroa kun kerran molempia tehdään.. Itsellä ei ole hirveemmin näkemystä asiasta.
 
Ite oon tässä viimeaikoina kääntyny pikkuhiljaa koivun kannalle tässä kysymyksessä, jostain kumman syystä.

Etkö pääse kauppaan kokeilemaan?
 
Makuasiahan se on ja suurista asioista ei ole kyse. Jollekin voi toki merkitä paljonkin.
 
Vaahteraahan yleisesti on pidetty tosi yleispätevänä; pehmeä nätti soundi ja helppo virittää hyvään sointiin.
 
Koivu on kirkkaampi ja "kovempi", joka mua siinä just ärsyttää.
 
Itse aikanaa otin vaahterat, kun oli FFS-snarekin vaahteraa; onneksi tuli just semmonen, kun halusin (myöhemmin koivujakin kokeilleena).
 
Kyllä sun pitäis päästä itse kuuntelemaan, ennen kuin päätät.

mihin musaan? vai soitteletko yksin...
raskaampaan musaan ei sovi kumpikaan...

Asialla ei liene hirveesti eroa mut aattelin kysellä mielipiteitä, jos on kokemusta tai arviota..
.
 
On niillä eroja. Vaahtera on lämpimämpi ja usein äänessä on enemmän "botnea". Koivua taas voisi kehua kuulaammaksi, ehkä tarkemmaksi ja ainakin virveleissä kuivemman äänen päästäväksi puuksi, kun taas vaahterasta voi saada jopa mukavan"läskisen" äänen.
 
Itse valitsisin koivurummut.
 
Hienoja settejä on molemmista tehty, vaahterasta esimerkiksi juuri Pearlin setttejä, Premierin Signia ja Yamahan Maple Custom.
Ja sitten toisaalta koivusta: Yamaha Recording Custom ja Sonorin Sonorlite, noin kahta mainitakseni.
 
Kokeilemaan vaan.

Vaahtera toimii kivasti tomeissa mutta Basariin ja virveliin ei ole huono vaihtoehto ottaa koivua. Itsellä session koivu. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja

mihin musaan? vai soitteletko yksin...
raskaampaan musaan ei sovi kumpikaan...
 
Miks ei sovi? Epäilen... Kyllähän niin paljon voi vaikuttaa riittävällä rummun koolla, soittotatsilla ja kalvovalinnalla oikeisiin tiloihin. Mitä sitten tarkotat raskaalla? Örinämättöä en harrasta mut hevirockia yms. enimmäkseen. Enkä hirveästi hipelöi rumpuja. Aikaisemmissa seteissä on ollu hyvien merkkien "halpiksia", ja hyvinhän nekin on soinu kun ruuvaa kohilleen. Siis studiossa, keikalla, kuin treeneissäkin. Ja tuleva settikin joutuu kaikennäköisiin tilanteisiin.
 
En jaksais mennä liikkeeseen paukkomaan. Saatan testata tuttujen settejä jos löytyy koivua ja vaahteraa. Tuntuu vaan että ehkä testaamattakin saatan päätyä vaahteraan. Noin yleisesti lämpimämpi sointi ja atakki tuntuis paremmalta.
 
Kyselin eräältä "äänitysgurultakin" ja kuulemma monesti ovat porukalla huomanneet koivussa olevan pinkeämpi saundi. Saattaa toimia hyvin erilaisemmasssa tyylissä.
 
Mut kiitti mielipiteistä, kaikki vaikuttaa enemmän tai vähemmän, vaikka koskaan en oo ollu välineurheilija. Rumpaloinnissa merkkaa enimmäkseen muut seikat, kuin maksaako setti 700€(jolla ei uutta hyvää saa) vai 4000€...Tosin laatu ja hienous vaikuttaa soittoon selvästi. Enkä usko että näillä aineksilla on mullistavia eroja, mutta jos jollain tulis erityisen negatiivista tai positiivista mieleen.

Miks ei sovi?
 
- omasta mielestäni vaahtera ja koivu ovat vaan niin jatsia...hevi mättöön ja raskaaseen rokkiin on kyllä yks parhaista puulajeista mahonki...tuhtia saundia...

- omasta mielestäni vaahtera ja koivu ovat vaan niin jatsia...hevi mättöön ja raskaaseen rokkiin on kyllä yks parhaista puulajeista mahonki...tuhtia saundia...
 
Jaha, nyt sitten on tulkittu että bassokas soundi = heviä? Yleisesti ottaen tärkein osa rumpusoundia hevissä on atakki, jotta nopeat iskut erottuisivat toisistaan. Bassoa saa mikseristä aina lisättyä, mutta diskantin lisääminen tuottaa ennen pitkää feedback ongelmia. Koivurumpujen napakampi atakki sopii siis rokkiin ja heviin vallan mainiosti. Jazzarit taas arvostanevat mahongin lämmintä soundia hiljaisillakin volyymeillä ja akustisesti.

- väittelyksi meni...makuasia on makuasia...sovitaan sitten niin...itselläni oli koivusetti, eikä siitä tuhtia saundia saanu millään kalvoilla eikä vireellä..ja ..
 
Hmm.
 
Toisaalta Jammun 9000 ja Premier Resonator ja Projector on koivua, ja kyllä noista ainakin saa niin saatanasti tuhtia soundia kuin vaan haluaa.

- omasta mielestäni vaahtera ja koivu ovat vaan niin jatsia...hevi mättöön ja raskaaseen rokkiin on kyllä yks parhaista puulajeista mahonki...tuhtia saundia...
 
Just toisin päin, ainakin mun näkemyksen mukaan. Mahonki on tumma ja lämmin ja sopii mm. jazziin ku nenä poskelle. Koivu taas sopii erinomaisesti metalliin ja rockiin, luja ja tyly soundi. Itsekin koivusetin omistaja...
 
Itse haluaisin kokeilla settiä, jossa olisi koivutomit ja vaahterabasari. Vois toimia nätisti.

Itse haluaisin kokeilla settiä, jossa olisi koivutomit ja vaahterabasari. Vois toimia nätisti.
 
Tyyliin Steve Gadd ja Paul Leim!

Itse haluaisin kokeilla settiä, jossa olisi koivutomit ja vaahterabasari. Vois toimia nätisti.
 
- minä taas haluaisin sitä vanhaa oikeaa mahonkia...sitä kovempaa laatua, niitä kun on satoja erilaisia lajikkeita...snareen taas sopisi hyvin vaahtera...

Jazzarit taas arvostanevat mahongin lämmintä soundia hiljaisillakin volyymeillä ja akustisesti.
 
Jazzrumpaleiden valinta on perinteisesti ollut vaahtera, koska se on kova, resonoiva ja laajan dynaamiikan omaava puulaji. Jazzissa käytetään vähän lähimikitystä, joten vaahterarunkoinen rumpu soi parhaiten tilassa. Taitaa olla pikemminkin myytti tuo jazzrummun lämpimyys: vaahterarummusta löytyy akustiseen soittoon kaikki tarvittavat elementit: atakki, sustain, volyymi ja tasapainoinen EQ. Tosilaaturummuissa rungon materiaalin lisäksi ripustus, lukot ja valetut vanteet ovat erittäin merkittävässä roolissa soundin muodostumisen kannalta.
 
Koivurumpua on käytetty yleisesti paljon studiossa, koska siinä on napakka atakki ja lyhyehkö sointi. 1970-80-luvuillla kun rummun piti olla kuiva, ei tarvinnut alkaa pelleilemään teippirullan kanssa koivurummuilla. Nykyään luojan kiitos sustain on jälleen sallittu ja äänittäjät ymmärtäneet hyvän rumputilan merkityksen Lexiconin sijasta.
 
Puhtaan mahonkirummun sointi ei viissin oikein ole tyydyttänyt rumpaleita ja rumpuvalmistajia, koska mahonkia käytetään yleensä vaahteran tai koivun kanssa vuoroviiluin.

No niin, tulihan sitä juttua kun vähän potki... :)

vaahterarummusta löytyy akustiseen soittoon kaikki tarvittavat elementit: atakki, sustain, volyymi ja tasapainoinen EQ.
 

Kertokaa tietämättömälle mitä tarkottaa sustain ja tasapainoinen EQ. KIITOS :)

Kertokaa tietämättömälle mitä tarkottaa sustain ja tasapainoinen EQ. KIITOS :)
 
SUSTAIN: 1 pitää yllä, jatkaa, pitkittää. 2 elättää, ylläpitää, antaa voimia
 
Eli rummussa on hyvä sustain, kun se soi lyhyesti iskun jälkeen, eikä töksähdä kuin kaiuttomassa tilassa tai muuten tökerösti. Eikä se tarkoita sellaista resonanssia, joka voi säristä rummusta iskun jälkeen huonoilla kalvoilla, huonoilla rummuilla, tai väärin viritettynä.
 
EQUALIZER: Tasain. EQ on laite joka tasaa diskantit ja alataajuudet keskenään sopivaan pakettiin. EQ tarkoittaa yleisesti myös juuri tätä em. asioiden tasaisuutta. Eli jos rummussa on tasapainoinen EQ, siinä soi nämä taajuudet tasaisesti. Eikä esimerkiksi pelkästään rummulle ohut ja korkeahko saundi ilman syvää ja matalampaa "kumua".
 
Huhu huh kun innostuin, ota huumorilla... ;)

Kaikenlaista tietoa näyttää olevan liikeellä. En nyt väitä, että olisin oikeammassa kuin kukaan muu, mutta monet ns. 'oikeasti tietävät' lähteet sanovat näin:
 
Vaahtera: tasapainoinen, lämmin. Suunnilleen yhtä paljon kaikkia taajuuksia (basso, keski, ylä), mutta basso hieman korostunut. Laaja sointiala, helppo virittää vaikka minkälaisiin vireisiin.
 
Koivu: enemmän bassoa ja ylä-ääniä kuin vaahterassa. Korkeiden äänien korostumasta tulee se koivulle tyypillinen kirkkaus ja nopea atakki (ylä-äänet syttyvät nopeammin), mutta bassoa löytyy todella paljon, jos osaa kaivaa. Aika lailla allround-materiaali tämäkin, soi hyvin hiljaa ja kovaa.
 
'oikea' mahonki: huomattavasti enemmän bassoa kuin muissa, keskiäänet suunnilleen samat, ylä-äänet vaimentuneet. Lämmin, hitaasti syttyvä. Ei soi niin lujaa kuin muut - matalat äänet tarvitsevat enemmän energiaa syttyäkseen, ja jos niitä pitäisi saada yhtä paljon kuin vaikka keskiääniä, pitäisi lyödä niin lujaa, että rummun muuut ominaisuudet eivät enää anna myöden. Silti: hyvä materiaali oikeassa käytössä. En pikametallikeikalle näitä ottaisi, mutta doom ja stoner toimivat kyllä.
 
Pyökki: ei kokemuksia. Kuka jatkaa?

Hitto. Samalla sivulla hyvä keskustelu melkein samasta aiheesta. Tässä:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=30&t=84150&o=0&co=0