Puhaltimet ›

Kävin kuukausi sitten ostamassa huuliharpun. Malli on ilmeisesti kehnoin mitä rahalla saa, eli Hohner Silverstar, ja G-skaalassa. Parissa tunnissa opin puhaltelemaan ja imemään yksittäisiin reikiin ("U-blokilla") ja soittamaan pari luritusta.
 
Seuraava looginen askel oli tietenkin vaimojätti-bluesrevitykset ja alkoi armoton bendauksen hiominen. Luin sivukaupalla teoriaa ja käytäntöä ja puhkuin posket piloille kitaravirittimen edessä, mutta parhaimmillaankin viisari värähtää neljännessävelen (puolet semitonesta, termit hukassa), kun vähintään puolisävel lienee tavoite. Tämäkin vaatii onnenkantamoisen lisäksi kieliakrobatiaa ja harpun veivaamista kummallisiin asentoihin, vaikka lukemani mukaan bendauksen tulisi tapahtua vaivattomasti, kun sen osaa.
 
Pieniä ongelmia on myös toisen ja kolmannen reiän soimisessa, tuntuma näissä rei'issä on sellainen, että harppu "vetää"/"työntää" vastaan ja ääni pitäisi hivuttaa imemällä/työntämällä aluksi hitaasti. Harppu lienee kunnossa, sillä nenällä(!) soittamalla tulee puhdas ääni.
 
Ihmetystä herättää myös käsillä tehtävä "kuppi", jonka ilmeisesti pitäisi olla ilmatiivis. Ehkä pienistä hyppysistä johtuen, en tunnu saavan kuppia pitäväksi. Onko tällä vaikutusta bendauksen onnistumiseen?
 
Laitteitahan pitää tietysti syyttää, jos ei osaa, eli onko mahdollista, että soittopelini on harvinaisen vaikea bendattava? Harppuehdotuksissa välillä mainitaan, että jokin malli on toista helpompi tässä hommassa. Taisin myös lukea, että joidenkin (korkeampien?) harppujen soittaminen olisi hankalampaa kuin toisten, onko tässä jotain perää?
 
Kaikki salaiset niksit ovat myös tervetulleita.

Seuraava looginen askel oli tietenkin vaimojätti-bluesrevitykset
 
Tietenkin. Vaimon lähteminen on tärkeä osa soittamaan opettelua.
 
Ihmetystä herättää myös käsillä tehtävä "kuppi", jonka ilmeisesti pitäisi olla ilmatiivis. Ehkä pienistä hyppysistä johtuen, en tunnu saavan kuppia pitäväksi. Onko tällä vaikutusta bendauksen onnistumiseen?
 
Laitteitahan pitää tietysti syyttää, jos ei osaa, eli onko mahdollista, että soittopelini on harvinaisen vaikea bendattava? Harppuehdotuksissa välillä mainitaan, että jokin malli on toista helpompi tässä hommassa. Taisin myös lukea, että joidenkin (korkeampien?) harppujen soittaminen olisi hankalampaa kuin toisten, onko tässä jotain perää?
 
Ei tuohon mielestäni kuppia tarvitse tehdä mitenkään käsillä. Tuosta en tiedä, bendaako eri harput eri tavoin, mutta luulisin silti, että onnistuu se kaikilla.
 
Jos nyt osaan edes koko temppua (ainakin omissa korvissa ääni muuttaa korkeutta kovastikin), teen sen kielellä. Pidän ensin kielen suun takaosassa, jonka jälkeen työnnän sitä eteenpäin ja painan kielenkärjen alaetuhampaisiin. Tällöin ääni siis muuttuu korkeammaksi.
 
Pienikätinen(kin) olen minäkin, mutta eipä se ole haitannut. Salaisena tekniikkana ei ole antaa muuta, kuin harjoittelua.

Noniin, kun netistä luetut temput eivät toimineet, päätin väännellä suuta ja kieltä eksoottisempiin asentoihin ja lopulta onnistuin löytämään bendaustekniikan. Tämä luultavasti pätee ainoastaan, kun käytetään "U-blokkia", eli kieltä laitetaan hieman rullalle reiän kohdalle ja täten ohjataan ilma reikään.
 
Mikäli joku tappelee saman ongelman kanssa, yritän selostaa, miten homma suurin piirtein menee: kieli on normaalinuottia soittaessa on "kohtisuorassa" harppua kohden, allaolevan huonon "piirrustuken" mukaisesti:
(Sivuprofiili)
_||
^ ^
Harppu
Kieli
 
Bendatessa kieltä nostetaan "pystyyn" siten, että ilmaa imetään ikään kuin reiän alaosasta, jotenkin seuraavasti:
 
\||
^ ^
Harppu
Kieli
 
Hiljaa imettäessä jossain vaiheessa ääni "murtuu", jolloin kovempaa imeminen "korjaa" äänen, jonka pitäisi olla matalampi kuin normaalin. Tuntuma on suunnilleen sellainen, että yritetään imeä reiän alapintaa irti ja jossain vaiheessa se "antaa periksi" ja "taipuu".
 
Saattaa johtua huonosta ja matalaskaalaisesta harpusta, mutta joudun nostamaan kielen lähes pystyasentoon siten, että jää vain pieni reikä, josta ilmaa kulkee. Mikäli kieli ei taivu tarpeeksi, voi nostaa harpun takaosaa ylöspäin ja pitää kieli samassa asennossa. Ainakin minun tapauksessani harppu pitää nostaa käytännössä pystyyn, mutta saattaa toimia pienemmällä vääntämisellä paremmalla/eriskaalaisella harpulla.
 
Toivottavasti joku saa tästä jotain selkoa, mutta epäilen vahvasti.

Kokeilin joskus, eikä ainakaan yhden nuotin bendaus ollut toivotonta opetella, vaikka harpun soitto muuten tuntuikin olevan. Oleellista on muistaa, että esim. G-harpulla soitetaan bluesia C:stä jne. (cross position). Tuossa joitain linkkejä, googlella lisää:
 
http://www.mindspring.com/~erike1/eeHrpPs.htm
http://www.coast2coastmusic.com/diatonic/bending.shtml
http://www.harmonicaclub.com/common/note_bending_for_harmonica.htm
http://www.harmonicalessons.com/bending.html
http://www.fetherbay.com/HarpTutorial.html
http://www.ehow.com/how_5948_play-blues-harmonica.html
 
Edit: Siis niin, että C-harpulla soitetaan bluesia G:stä -eikä F:stä, sori.

Bendatessa kieltä nostetaan "pystyyn" siten, että ilmaa imetään ikään kuin reiän alaosasta, jotenkin seuraavasti:
 
\||
^ ^
Harppu
Kieli
 
Ainakin mä tossa kohtaan imen reiän yläosasta enkä alaosasta?
 
Ja salainen neuvo:-) pidä pari minsaa vesilasissa,bendaukset tulee herkemmin...

Harpun kääntäminen saattaa auttaa

Jatkanpa tähän vanhaan threadiin kun aihe koskee tuota bendausta...
 
Eli tuossa pari viikkoa sitten ostin harpun ja nyt tarvis harjotella tuo bendaus, oon käyttäny soitossa tuota 'tongue blockia'. Tuolla ylempänä sanottiin että kielen asento on tärkee bendauksessa mutta tuossa tekniikassa sitä kieltä ei oikein voi käyttää, sillä kun peitetään noita muita reikiä. Eli mites tuo bendaus onnistuis parhaiten tuolla ks. tekniikalla? Kiitos etukäteen. :-)

Eli tuossa pari viikkoa sitten ostin harpun ja nyt tarvis harjotella tuo bendaus, oon käyttäny soitossa tuota 'tongue blockia'. Tuolla ylempänä sanottiin että kielen asento on tärkee bendauksessa mutta tuossa tekniikassa sitä kieltä ei oikein voi käyttää, sillä kun peitetään noita muita reikiä. Eli mites tuo bendaus onnistuis parhaiten tuolla ks. tekniikalla? Kiitos etukäteen. :-)
 
En toki halua masentaa, mutta meikältä otti 3 kuukautta saada toi bendaus onnistumaan "vihellys"-tekniikalla kohtalaisesti, joten ei kannata ainakaan ihan pikatuloksia odottaa tuolla "tosimiesten" 'tongue blockilla'. :-)
 
Tuossa edellä on selitetty monenlaisia tapoja saada bendaus aikaan. Mielestäni tärkein asia siinä on suun muodostaman kammion tilavuuden ja sitä myötä "taajuuden" muuttaminen. Jos taivutus tehdään esim. harpun fyysistä asentoa muuttamalla tai tunkemalla kieltä tms. ilmavirran tielle, voidaan saada ääni taipumaan, mutta soundi ei voi olla kovinkaan tukeva. En suosittele näitä tapoja edes harjoittelun alkuun. Mielummin kirjastosta oppikirja + CD ja siitä kuuntelemaan, miltä sen pitäisi kuulostaa.
 
No mitens se sitten voi onnistua 'tongue blockilla'... En ole mestari tässä ja saan oman kurkkuni kipeäksi, kun innostun taivuttamaan tällä tekniikalla... Mutta mä saan sen taivutuksen aikaiseksi suurentamalla suun takaosaa ja nielua esim. laskemalla kielen takaosaa, avaamalla kurkkua ja mahdollisesti alaleukaa...
 
Mutta en siis osaa sitä, koska kurkku tulee kipeäksi... :-( Mutta saan sen taivutuksen kyllä aikaan. Esim. Lynwood Slim käyttää ainoastaan TB:tä ja taivutukset onnistuvat mennen tullen... Hänen mukaansa TB on ainoa "oikea" tapa soittaa, koska se säästää ilmaa... Muutenkin TB tarjoaa tietty mielenkiintoisia teknisiä kikkailumahdollisuuksia esim. vaikka Larry Adlerin hengessä... Oktaavit, tapping, yms..
 
Itse käytän molempia tekniikoita, bendaukset hoidan lähes kokonaan vihelystekniikan puolella.
 
Vihellystekniikalla mielestäni selkeintä on lähteä harjoittelemaan bluesharpun reijistä 2-4 ja 6 imuäänistä. Vinkkinä suussa tapahtuvista asioista voisi kokeilla vaikka _viheltää sisäänpäin_ ja sanoa samalla ensin korkeamman "iii" äänteen ja siirtyä sitten matalampaan "UUU":hun. Eli "iiiiuuUUU". "iiii":n aikana suun tilavuus on siis normaali tai pieni ja "UUU":n kohdalla koetetaan saada "kita ammolleen"... :-)
 
Jos pystyy viheltämään tuon sisäänpäin ja kuulee samalla taajuuden laskevan (siis ilman harppua), niin aletaan olla lähellä taivutuksen onnistumista. Alkuun voi tietty käyttää harpun kanssa vähän enemmän ilmaa, mutta lopulta sen pitäisi onnistua ihan pienelläkin ilmalla.
 
Harppujen välillä on ihan yksilö- ja merkkikohtaisia eroja taivutuksen helppoudessa. Alkuaikoinani tykkäsin Tombon/LeeOskarin harpuista niiden heti uutena helpon soitettavuuden ansioista. Hohnerit saattavat vaatia enemmän sisäänajoa. MS-sarjan Hohnerit ovat mielestäni toimivia pelejä. Normaalivireisistä ei kannattane aloittaa G:llä vaan esim. C/D ovat hyviä opetella tuota taivutusta.

En toki halua masentaa, mutta meikältä otti 3 kuukautta saada toi bendaus onnistumaan "vihellys"-tekniikalla kohtalaisesti, joten ei kannata ainakaan ihan pikatuloksia odottaa tuolla "tosimiesten" 'tongue blockilla'. :-)
 
Joo ei minulla ole mitään kiirettä tuon bendauksen kans, harjottelen sillon tällön ja lähtee ku lähtee!
 
No mitens se sitten voi onnistua 'tongue blockilla'... En ole mestari tässä ja saan oman kurkkuni kipeäksi, kun innostun taivuttamaan tällä tekniikalla... Mutta mä saan sen taivutuksen aikaiseksi suurentamalla suun takaosaa ja nielua esim. laskemalla kielen takaosaa, avaamalla kurkkua ja mahdollisesti alaleukaa...
 
Kiitos, täytyy koittaa tuota tekniikkaa!
 
Vihellystekniikalla mielestäni selkeintä on lähteä harjoittelemaan bluesharpun reijistä 2-4 ja 6 imuäänistä. Vinkkinä suussa tapahtuvista asioista voisi kokeilla vaikka _viheltää sisäänpäin_ ja sanoa samalla ensin korkeamman "iii" äänteen ja siirtyä sitten matalampaan "UUU":hun. Eli "iiiiuuUUU". "iiii":n aikana suun tilavuus on siis normaali tai pieni ja "UUU":n kohdalla koetetaan saada "kita ammolleen"... :-)
 
Miten tuossa vihellystekniikassa, kun luin että se harppu pitäisi työntää syvälle suuhun, eli onko se edes mahdollista? Eikös vihellystekniikassa suu nimenomaan ole 'vihellysasennossa' jolla sitten saadaan se ilma ohjattua niin että yksittäiset nuotit kuuluvat yksittäisinä?
 
Harppujen välillä on ihan yksilö- ja merkkikohtaisia eroja taivutuksen helppoudessa. Alkuaikoinani tykkäsin Tombon/LeeOskarin harpuista niiden heti uutena helpon soitettavuuden ansioista. Hohnerit saattavat vaatia enemmän sisäänajoa. MS-sarjan Hohnerit ovat mielestäni toimivia pelejä. Normaalivireisistä ei kannattane aloittaa G:llä vaan esim. C/D ovat hyviä opetella tuota taivutusta.
 
Taitaa olla aika halpis perusharppu tuo minun Hohner silverstar c-harppu, muovikammalla.. mutta mielestäni soi ihan hyvin.

Kokeilin joskus, eikä ainakaan yhden nuotin bendaus ollut toivotonta opetella, vaikka harpun soitto muuten tuntuikin olevan. Oleellista on muistaa, että esim. G-harpulla soitetaan bluesia C:stä jne. (cross position). Tuossa joitain linkkejä, googlella lisää:
 
Eikös se muuten ole yleensä toisinpäin? Siis niin, että C-harpulla soitetaan bluesia G:stä? Minä ainakin olen soittanut. C-harpun f nimittäin muodostaa G-sävellajiin pienen septimin, kun taas G-harpun H on C-duurissa suuri septimi, joka ei kyllä ole kovin blues.

Eikös se muuten ole yleensä toisinpäin?
 
On, sori.
 
http://www.mindspring.com/~erike1/eeHrpPs.htm

Miten tuossa vihellystekniikassa, kun luin että se harppu pitäisi työntää syvälle suuhun, eli onko se edes mahdollista? Eikös vihellystekniikassa suu nimenomaan ole 'vihellysasennossa' jolla sitten saadaan se ilma ohjattua niin että yksittäiset nuotit kuuluvat yksittäisinä?
 
Olet ymmärtänyt oikein tuon vihellystekniikan, joten minustakin tuo ohje tuntuu varsin ihmeelliseltä. Kun suu on vihellysasennossa, niin ei sitä harppua silloin pysty kovin syvälle kitusiin tunkemaan.
 
Tongue Blockin kanssa se onnistuu paremmin eli siinä harpun voi tunkea syvemmälle suuhunsa. Eikös Suomessa ollut joku kansanmusiikkimaestro, kun soitti porilaistenmarssit yms. huuliharpulla ilman käsiä... Harppu syvällä suussa ja kieli hoitaa hommat... :-)
 
Vaikeahan tuota soittoasentoa on lopulta tekstissä kertoa, mutta vihellystekniikassa voisi lähteä liikkeelle siitä, että kun huulet ovat kuin vihellettäessä, niin harppu laitetaan suht koht kevyesti siihen huulille. Painetaan vaan sen verran, että vuodot estyvät. Aluksi toi voi tarkoittaa ihan liikaa painamista. Kehittymisen myötä ihan kevyt paino riittää. Huulet säästyy ja energiaa saa säästettyä siihen soittamiseen...
 
Harpun tulee olla suorassa, jotta ilma kulkee suusta suoraan harppuun. Kädet voivatkin sitten olla monella tavalla, mutta kyynärpäät voisi koettaa pitää alhaalla, jotta löytyisi sellainen rento ja kiristämätön "taloudellinen" soittoasento.
 
Itse pidän harpun ja mahdollisen mikrofonin vasemmassa kädessä ja oikealla koetan saada aikaan waawaat ja muut käsiefektit. Jollain toisella toimii toisenlainen tekniikka...
 
Suosittelen treenaamaan soittamista lähinnä seisaaltaan, koska silloin saa paremmin pallean ja keuhkot mukaan. Ei, istualtaan soittaminen ei ole kiellettyä... :-D Mutta puhallisoitinten tapaan se soundi ja tone lähtee palle(i/a)sta... Eli kuta alempaa sen parempi. :-)
 
Uskoisin, että harpunsoitonkin pitäisi onnistua aika luonnollisesti, ilman suuria jännityksiä suuntaan tai toiseen. On helppoa saada hartiat ja niskat kipeäksi "jännittävällä" soittotyylillä, huulien rikkominen on myös helppoa.

Terve,
 
Lisäänpä korteni kekoon.
 
Kärsivällisyyttä hommaan, harppu on yllättävän vaikea soitin ;) Mulla meni hermot ja melkein usko ja muutama vuosi, mut kyllä ne sävelet taipuu ajan myötä.
 
Toi esitetty vihellystekniikka on ok, samalla tyylillä mäkin olen imuttelubendaukset tehny. Kielen kanssa värkkääminen kuulostaa melko hurjalta, vaikka varmaan tuo taas jotain uutta väriä hommaan. Blokkaus on tietty eri juttu.
 
Harpuissa on kyllä eroja, toisilla taivutukset lähtee paljon helpommin ja sit joku A-harppu on paljon vaikeampi taivuttaa, ku esim D - ainakin mulle.
 
Kupituksella ei liene bendaukseen niin paljon vaikutusta, mut soundiin kyllä todella merkittävästi. Ite en saa kunnon kuppia ilman mikkiä.
 
-bm

Parhaita oppaita on David Barret/ harmonica masterclass companyn sellaiset. Netistä löytyy+ Kaupoista ja kirjastoista