Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ja mikäli sulla ei ole sopivia työkaluja (esim. 0,6 mm saha)
 
Ja vaikka 0,6 mm saha löytyiskin, niin reunalistojen kanssa ei oikeen onnistu.
 
Mutta rakotulkeista saa tehtyä kaikennäköstä. Niinkun esim pieniä sahoja. Rakotulkin päähän tai reunaan kun tekee hampaat, niin sillä saa hyvin nauhauraa vähän syvemmäks vaikka oliskin reunalistat.

Jatketaan vuoropuhelua...
 
Ja vaikka 0,6 mm saha löytyiskin, niin reunalistojen kanssa ei oikeen onnistu.
 
Itseasiassa onnistuu, mikäli päätymmäinen hammas tulee riittävän lähelle sahan kärkeä. Tätä voi vielä edesauttaa hiomalla sahan päästä turhia pois. Mulla on tuollanen japsityylinen mikrosaha (jota mm. AMF myy) ja sillä käypi tuo homma kyllä. Herkkua se ei ole, muttei ole rakotulkinkaan kanssa.
 
Ja kyllä, rakotulkeista saa tehtyä vaikka mitä. Biltemasta saa tuollaisen 1,70 eurolla. Jos vaikka ottaa 0,4 millisestä milliseen asti olevat liuskat viila ja sahakäyttöön, voi loput säästää vaikka TOMien kielipalojen säätöä tms. varten. Nuo eivät kyllä ole kovinkaan vahvaa ainetta, mutta ainakin luusatulan työstö käy ihan kelvollisesti.

Tutkittuani tarkemmin nuo uudet nauhat ovat tosiaan vähän syvempiä otelautaan tulevan osan puolesta. Voipi olla, että viilaamalla nauhojen alaosaa saa nopeammin hyvää jälkeä kuin nauhauraa syventämällä.
 
Tuosta liimaamisesta vielä..mitenkäs liimat kannattaa lätkiä? Liimaa tilkkasen uraan ja nauha uraan vai liimaa nauhaan ja sitten hutkitaan paikalleen?

Tuosta liimaamisesta vielä..mitenkäs liimat kannattaa lätkiä? Liimaa tilkkasen uraan ja nauha uraan vai liimaa nauhaan ja sitten hutkitaan paikalleen?
 
Mä oon joskus avittanut nauhan pysymistä sillä notkealla pikaliimalla, sitä kun tilkan laittaa nauhan päähän niin liima "juoksee" itsekseen sinne missä sitä tarvitaan. Liiman olen laittanut vasta sitten kun nauhan olen lyönyt kiinni.

Nyt kyllä alkaa jo ihmetyttää. Vaikka mitä olen kokeillut, niin aina jää joka nauhaan se paperin mentävä rako, yleensä koko nauhan pituudelle aivan nauhan päitä lukuun ottamatta. Olen kokeillut niin tangin lyhentämistä, kuin myös kaventamista, nauhojen prässäystä ruuvipuristimen ja puupalikan avulla, nauhauran syventämistä..vaan ei halua nauha mennä perille asti vaikka kuinka järeästi tai kevyesti sitä vasaroisi.
 
Vanhat nauhat saa kyllä takaisin paikalleen vaivatta. Uusi taas ei tunnu millään menevän. Olisiko parasta tässä vaiheessa nostaa kädet pystyyn ja kiikuttaa osaavalle soitinrakentajalle, vai? Ei noita viitsisi n+1 kertaa pistää kiinni ja poistaa, kohta on koko kitara entinen...

Nyt kyllä alkaa jo ihmetyttää. Vaikka mitä olen kokeillut, niin aina jää joka nauhaan se paperin mentävä rako,..
 
Ootko selvittänyt josko vika on siinä että urat on liian matalat?
Jos on matalat niin eihän tuo homma voi onnistua!
Katkaise muutaman sentin pätkä sitä uutta nauhaa ja viilaa siitä ne väkäset pois ja kokeile sitten sillä "tulkilla" josko kaikki urat on riittävän syvät ennen kuin rupeat paukuttamaan niitä paikoilleen.
Jos ei syvuyys riitä niin ei homma voi onnistua.

Ootko selvittänyt josko vika on siinä että urat on liian matalat?
Jos on matalat niin eihän tuo homma voi onnistua!
Katkaise muutaman sentin pätkä sitä uutta nauhaa ja viilaa siitä ne väkäset pois ja kokeile sitten sillä "tulkilla" josko kaikki urat on riittävän syvät ennen kuin rupeat paukuttamaan niitä paikoilleen.
Jos ei syvuyys riitä niin ei homma voi onnistua.
 
Kokeilin tuotakin. Jos väkäset viilaa pois, tuollainen parin sentin nauhan pätkä menee jokaiseen nauhan koloon pohjaan asti ihan kiltisti koko kolon pituudelta.

Nyt kyllä alkaa jo ihmetyttää. Vaikka mitä olen kokeillut, niin aina jää joka nauhaan se paperin mentävä rako, yleensä koko nauhan pituudelle aivan nauhan päitä lukuun ottamatta..
 
Nauhan alareuna voi olla pyöristetty (usein taitaakin olla), jonka takia näyttää aivan kuin nauhan reunassa olisi ura vaikka nauha kuitenkin kantaa ihan oikein keskemmältä.

Tästä ei taida kuitenkaan olla kyse. Kuten tuossa mainitsin, nauha, jonka väkäset on hiottu menee alas asti eikä sen väliin saa paperinpalaakaan. Pureekohan nuo väkäset jotenkin liian hyvin puuhun tai jotain?
 
No tässä taitaa vain olla kyse siitä että et pääse lyömään nauhoja kunnolla tai oikeastaan että ei ole kunnon vastinetta.
Miten käytännössä teet tuon homman. Mitä vastaan löyöt. Mitä sulla on vasaran ja nauhojen välissä. Millä lyöt, ja ennen kaikkea tosiaan ; onko sinulla tukeva alusta?

No tässä taitaa vain olla kyse siitä että et pääse lyömään nauhoja kunnolla tai oikeastaan että ei ole kunnon vastinetta.
Miten käytännössä teet tuon homman. Mitä vastaan löyöt. Mitä sulla on vasaran ja nauhojen välissä. Millä lyöt, ja ennen kaikkea tosiaan ; onko sinulla tukeva alusta?
 
Kaulan alla nauhan kohdalla puupalikka, jonka päällä vähän pehmusteita. Nauhoja vasaroin sitten joko pieni puupalikka välissä tai sitten ihan suoraan nauhaan. Olen kokeillut useita vasaroitakin: isoä järeää vasaraa (puupalikka välissä), muovipäistä vasaraa, keskikokoista metallista vasaraa, pientä puuvartista naputteluvasaraa...
 
Ensiksi taivutan (hieman otelaudan radiusta suuremmaksi) sopivan mittaiseksi leikatun nauhan, josta on reunalistaa varten leikattu tangia kummastakin päästä pois pala. Sitten laitan nauhan kolon kohdalle, naputtelen kumpaakin päätä vähän uraan ja sitten naputtelen edestakaisin nauhaa tasaisesti sisään.
 
Tuon jälkeen tuloksena tuntuu kuitenkin olevan nauha, joka on pikkaisen ylhäällä otelaudasta, eikä se siitä tunnu mihinkään liikkuvan vaikka hakkaisi kuinka.
 
Vanhat nauhat menevät takaisin paljon kevyemmällä naputtelulla (varmaankin koska urat ovat samat).

Kokeilin tuotakin. Jos väkäset viilaa pois, tuollainen parin sentin nauhan pätkä menee jokaiseen nauhan koloon pohjaan asti ihan kiltisti koko kolon pituudelta.
 
Jos tämä onnistuu todellakin koko uran pituudelta, niin periaatteessa kyllä kokonaistenkin nauhojen pitäisi mennä. Oletko kokeillut puristaa nauhan keskiosaa alas? Ja jos puristat niin painuuko nauha alas ja nousee sitten kevyesti takaisin? Mikäli näin käy, on ura todennäköisesti liian löysä tai nauhan juuri kapea.
 
Mulla kyllä loppuu konstit. Tarttis nähdä.

...Mulla kyllä loppuu konstit. Tarttis nähdä.
 
Kyllä näin taitaa olla. Melkonen mysteeri...

ei kai tuossa ole ne bindingiä varten tangista otetut palat liian lyhyitä. Että ottas radiuksen mennessä oikeaksi tangin päät bindingiin kiinni? Tosin luulisi ehkä bindingin pettävän tuossa tapauksessa jos kovaa hakkaat nauhaa.
Oletko koittanut nauhalla joka olisi valmiiksi oikeassa radiuksessa?

ei kai tuossa ole ne bindingiä varten tangista otetut palat liian lyhyitä. Että ottas radiuksen mennessä oikeaksi tangin päät bindingiin kiinni? Tosin luulisi ehkä bindingin pettävän tuossa tapauksessa jos kovaa hakkaat nauhaa.
Oletko koittanut nauhalla joka olisi valmiiksi oikeassa radiuksessa?
 
Kyllä ne ihan riittävän pitkät on, eli ei ota ainakaan sieltä kiinni eikä radiuksesta pitäisi olla kiinni. Pitänee käydä hommaamassa jotain muuta otelautanauhaa jos se vaikka istuisi sitten jotenkin paremmin.

Olisiko uusissa nauhoissa väkäset hiukan eri kohdassa kuin vanhoissa, että kun painat uuden nauhan uraansa niin se käy pohjassa ja nousee sitten ylös sen verran, että väkänen menee vanhan nauhan väkäsen jättämään "koloon".

Olisiko uusissa nauhoissa väkäset hiukan eri kohdassa kuin vanhoissa, että kun painat uuden nauhan uraansa niin se käy pohjassa ja nousee sitten ylös sen verran, että väkänen menee vanhan nauhan väkäsen jättämään "koloon".
 
Mä kans veikkaan jotain ton suuntaista, ei muuta ku pikaliimaa väliin ja ruuvipuristimella tiukka puristus, hetken lepuutus ja pohjassa pysyy.

Hommasin uutta nauhamatskua (Dunlop 6120) ja sillä tuntuisi sujuvan homma jo paljon paremmin. Muutama nauha tarvinnee liimailua, mutta ainakaan nyt eivät nauhat ponkaise ylös niin helposti. Näissä uusissa taitaa olla vähän isommat väkäset, lähempänä vanhoja nauhoja.
 
Milläs olisi muuten hyvä täytellä noita pieniä otelaudasta lähteneitä siivuja? Siivut ovat kadonneet jonnekkin lattialle, sahanpurujen ja roskien sekaan, joten niiden takaisin liimaaminen ei onnistu. Minkäläista liimaa ja millä sävyttää se mustaksi? Ebenpuuta kun ei satu olemaan varastossa eikä tuosta otelaudasta oikein hiomalla saa tarpeeksi irti irtopurua.

Epoksi "proota", eli sitä hitaasti kuivuvaa, sekä väri/taide/maaliliikkeistä saatavaa hienoa mustaa väripölyä sekaisin ja paikkailemaan. En nyt muista mitä tuo pöly oli tarkalleen mutta voin tarkistaa. Helppoa senkään löytäminen ei ollut, yhdestä kaupasta JKL:stä sitä löysin.

Teesistä sain metsästettyä mm. frets.com:ssa suositeltua löysää syanoakrylaattiliimaa. Loctite Super Attak oli merkki. Se on ennen kuivumista yhtä valuvaa kuin vesi, joten sitä saa nauhan alle helposti.
 
Täytin samalla liimalla otelaudasta irronneiden palojen jättämät kolot, ilman mitään täytepölyä tms. Hionnan (800 ja 1200 karkeuksisella vesihiomapaperilla) jälkeen ei liimakohtia juuri otelaudasta erota.