Studiotyöskentely ›

Jos on kaksi komppikitaraa, jotka molemmat tuplataan kerran, ottoja tulee siis 200-280 per biisi. Jos sessioissa äänitetään albumillinen eli vaikka nyt 12 biisiä, takana on 2400-3360 ottoa ennen kuin aletaan äänittää sooloja...

Hirveitä lukuja täällä ottojen suhteen...500...huh, kympin jälkeen alkaa mun mielestä kyllä olla jo sen T-alkuisen sanan paikka :)

Hirveitä lukuja täällä ottojen suhteen...500...huh, kympin jälkeen alkaa mun mielestä kyllä olla jo sen T-alkuisen sanan paikka :)
 
"Tauko!" vai "Treeniä!" ?

Normaali mitä nauhoitan ottoja per raita on 50-70 ottoa. Olettaen että kitaristit osaa soittaa..
 
Asiaa tarkemmin tuntematta epäilen, että todellisuudentaju ja vaatimustaso eivät ehkä kohtaa.
 
Kyllä, mä olen soittanut kahta juttua elämässäni yli 50 ottoa. Toinen oli pitkä näppäilykuvio, päälle iski studioblokki, enkä tajunnut mennä kotiin ja nukkumaan. Soitin sen sitten seuraavana aamuna ekaksi.
 
Toinen on laajennetuista soinnuista koostuva kitarantikitys, joka on biisin alussa yksinään 8 tahtia ja haitsun kanssa toiset 8 tahtia. Tuli pohjia äänittäessä valittua kolmanneksen liian ripeä tempo, eikä aika sallinut tehdä uusiksi, kun "hyvä siitä tulee, noin se keikoillakin menee" - juu juu, mut keikoilla sen joko soittaa hiukan fuskaten, tai ainakin veri täynnä adrenaliinia.
 
Molemmat olivat järjettömiä tapauksia. Jos menee kovin monta ottoa, kuuntelu on rakennettu huonosti tai jotain...

Molemmat olivat järjettömiä tapauksia. Jos menee kovin monta ottoa, kuuntelu on rakennettu huonosti tai jotain...
 
Kyllä se 30-40 ottoa yhdestä paikasta on jo ns. paljon. Uskaltaisin väittää että ehdoton maksimi normaaliolosuhteissa on jossain 50-75 välissä. Eikä ne tapahdu sillai klo. 10.00-15.45 vaan useampana päivänä/sessiona jne. Puhun siis kokonaisista otoista biisin alusta loppuun
 
Poppijutuissa teen usein jotain 15-30 ottoa (ei siis biisin alusta loppuun) päälauluraidasta josta kokoan yhden hyvän.
 
Kyseessä on yleinen harhakäsitys (iso projekti=monta ottoa) kun todellisuudessa 125K dollarin country-levykin sisältää todennäköisesti jopa muutaman eka oton.
Sitten on nää SMAK:it ja muut. Joku varmaan tietää mikä niissä on homman nimi?

Joku varmaan tietää mikä niissä on homman nimi?
 
Spedeily?

Sitten on nää SMAK:it ja muut. Joku varmaan tietää mikä niissä on homman nimi?
 
Homman nimi oli tämä: Lähemmäs kolme kuukautta levyä työstettiin mutta näillä huomautuksilla:
 
1) Bändin pojat käyvät koulua - studioon kerkesivät vain viikonloppuisin.
 
2)Levyn miksaukseen käytettiin aika runsaasti aikaa, kun tuottaminen kuuluu läpi helposti kuunnellessa levyä
 
3)Esim. taustoja laulavat tiktakin tytöt veivät oman osansa ajasta.
 
Itse bändi soitti ehkä hieman useamman oton kuin ties kuinka monennetta levyään tekevät artistit soittavat, mutta levyllä on kyllä niitä yhden oton juttuja, eivätkä muut soittaneet poikien puolesta. Biisinsä jätkät ovat kuitenkin itse kirjoittaneet ja soittaneet, eikä siihenkään käytetty paheksuttavaa määrää aikaa.

Jos on kaksi komppikitaraa, jotka molemmat tuplataan kerran, ottoja tulee siis 200-280 per biisi. Jos sessioissa äänitetään albumillinen eli vaikka nyt 12 biisiä, takana on 2400-3360 ottoa ennen kuin aletaan äänittää sooloja...
 
Jotakuinkin noin... Sen se hyvä levy vaatii. Ottoilla ei pidä mässäillä, vaan tehdään tietenkin niin nopeasti kuin mahdollista, mutta laadusta ei saa tinkiä...

5. Synat ynnä muut ohjelmointi kamat.
- Mielellään midinä koneelle korjaa virheäänet ja taimi virheet ja ajaa sitten syna moduulin läpi ja nauhoittaa sen...

Öö, sähän taisit puhua jotain siitä "tunteella soittamisesta". Jos haluat kvantisoida soiton, eikö se olisi sama ohjelmoida koneelle jo alun perin?
 
Huoh... tuossa on varmaan kyse tunteella kvantisoimisesta...?
 
Kyllä täytyy todeta tähän väliin, että 500 ottoa mistä tahansa miten pitkästä raidasta hyvänsä on kyllä ihan helvetisti. Jollain on liikaa aikaa + liian vähän soittotaitoa. Olisi taatusti helpompaa treenata osuus kunnolla hitaasti läpi, pitää tauko ja äänittää sitten kunnolla läpi. 500 ottoa - ei jumalauta, ei tuu kesää. Esim. Kari Peitsamo varmaan paskantaisi tuollaisen sessiosoittajan naamalle.
 
Ja ne koskettimet tunteella sisään ja sitten virheet pois. Kun kaikki on korjattu, on biisi sitten täydellinen? Steriilin siisti, ei edes pohjakohinoita, ei yhtään tahatonta inhimillistä soiton epätarkkuutta - miksaus on täynnä tunnetta - jäätävän kliinistä.
 
Oonhan mäkin hieronut jotakin kitararaitaa 80 ottoa, eikä mennyt purkkiin. Eka otto mokineen päivineen oli freesi ja musikaalinen. Viimeiset väkinäistä mekaniikkaa.
 
-p

Ei pienempiä saa kiusata.
 
Ei artisteista mitn, skenetys vähän kuumottaa. Tosin siitäkin on eka vedos jo mukavasti omillaan eli ehkä mä en vaan tajuu. Kai.

Muutama kysymys heräsi.
 
Aika moni ei nimenomaan halua kuulla sitä klikkiä silloin kun soitto menee taimissa. Ja aika moni ei halua sitä klikkiä tikittämään kahdeksasosia, vaan mieluummin jonkun vähän eläväisemmän klikkiraidan, joka istuu biisin grooveen. Eli sinne voi ohjelmoida perkussioita tms.
Monet soittajat eivät pidä yleensäkään studiossa olemisesta. Se on välttämätön paha. Enkä ole vielä ketään pakottanut kahdeksasosia kuuntelemaan. Mutta jos ei halua niin vastuu siirtyy minulta pois... kaseilla soitettaessa pysyy vain paremmin taimissa. Aina ihmisen soitto elää. Eli ei se elottomalta kuullosta...
 
Mitä iloa on siitä, että on sata raitaa matskua, tuhottomasti ruuvattavaa ja Forssan kokoinen vaihevirhe?
Vaiheiden kanssa pitää olla tarkkana, niin ei tule forssan kokoista vaihevirhettä. Kyllä ne vaiheet saa kuriin helposti.
En ole vielä sataan raitaan asti päässyt, 91 raitaa on maksimi mitä olen nauhoittanut ja sen sitten miksannut kasaan. Raitoja tulee sen verran kun niitä tulee, kyllä kaikille paikka löytyy. En nauhoita ns. turhaa. Kokeiluja teen mutta kyllä ne sieltä deletoidaan jos ovat huonoja ideoita.
 
Mitä sä teet sillä tavaralla, jota tomien alakalvoista tarttuu narulle?
Kuuntelen. Ja niin kuuntelet sinäkin, et vain välttämättä tiedä sitä. Ei ole mikään ihmeellinen asia nauhoittaa tomien alakalvoja. Alakalvojen kautta saa sitä tomien sointia talteen mikä lisää tietenkin tomi saundin syvyyttä...
 
Miksi kaikki pellit pitää mikittää erikseen?
Saa kaiken tarkemmin talteen. Vuotojen määrä vähenee, kun käyttää oikeaa mikkiä oikeassa paikassa. Miksauksessa saa pellit sijoiteltua paremmin stereokuvaan.
 
Käytätkö sä noiden lisäksi overhead- ja ambienssimikkejä?
Tyylin ja fiiliksen mukaan. Metallissa en oikeastaan koskaan. Popissa joskus ja joskus en... aina pitää miettiä millaista musaa nauhoittaa ja sen mukaan mentävä. Tai näin ainakin minä teen. Jokainen taablaa tyylillään.
 
Öö, sähän taisit puhua jotain siitä "tunteella soittamisesta". Jos haluat kvantisoida soiton, eikö se olisi sama ohjelmoida koneelle jo alun perin?
Olen ohjelmoinnut jos bändissä ei ole kosketinsoittajaa, mutta jos on niin parempi tehdä niin että synamies saa soittaa raidat sisään ja sen jälkeen korjaa virheäänet ja tämän jälkeen äänittää halutun saundin. En kvantisoi materiaalia luonnottomaksi(tietysti jos sitä haetaan niin sitten. taas tämä fiilis) vaan tuolla metodilla saadaan soitto tarkasti talteen ja bändi on tyytyväinen.
 
Kaikki mitä teen on ihan mielialan ja ideoiden yhteissumma. Joskus mikitän rumpuja kahdella tila mikillä ja joskus taas 20 mikillä... tyylin mukaan. Sama kitaroissa. milloin mikäkin vahvistin, jos saundi on hyvä, niin nauhoitan vaikka patteri marsua.