Aihe: Sanojen saartama 1
miccomalliton 07.02.2005 15:11:40
Sanojen saartama Huoneeni on vankila, ei rukouskammio Sen seinät on tiiltä, niitten päät luetut Raotan ikkunan verhoa, valo pyrkii sisään Silmäni kai sokaisin, taas pelkoon ajaudun Kynttilän hämärässä kirjoitan, purppura musteenani Seinät, katon, lattian, kaiken täyteen kirjoitan Yhden nurkan säästän, sen tyhjäksi jätän Sinne itseni asetan, kirjoitusteni taakse piiloudun Nurkassa itkien riudun, sanoihini itseni saartanut Viimeinen tippa verestäni, pisteeksi lauseen perään. "Ylistäkää häntä rumpua lyöden ja karkeloiden...ylistäkää häntä helisevillä symbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla symbaaleilla!" psalm. 150
vain0harha 07.02.2005 15:30:11
Hienosti kirjoitettu mutta en tiedä tuosta aiheesta. Tai siis mä en tekis tollasta hetkeä noin todellakaan. Tai no.. ei prkle tämmösii osaa selittää.
mikainen 08.02.2005 10:37:42
Aikas hyvä! Tuli mieleen, että tuohon voisi sopia sellainen sovitus, että alku olisi rankempaa menoa ja laulu tulisi korkealta ja sanoitusten edetessä paahto vaimenisi ja melodia laskisi kunnes viimeisen lauseen kohdalla musiikki olisi kenties hiljennyt tai olisi vain akustinen kitara tai piano jäljellä ja laulu olisi muuttunut kuiskaukseksi. Hyvä!
‹ edellinen sivu \| seuraava sivu › 1

› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)

Lyriikka ›