Studiotyöskentely ›

jotenka mitkä olis hyvät mikit ku tarttis basarille yhen, snarelle, kolme tomareille ja sitte kolme overia pelleille?

Rumpupalstalla tästä oli just keskustelua:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=30&t=82770&o=0&co=60
 
EDIT: Kolme overia pelleille? Aika yleinen käytäntö on stereopari, joka poimii kaikki pellit (siis kaksi mikkiä).

EDIT: Kolme overia pelleille? Aika yleinen käytäntö on stereopari, joka poimii kaikki pellit (siis kaksi mikkiä).
 
Kyllä mä joskus oon joutunut pistämään viittäkin.Ku huonossa ja pienessä huoneessa mennään tekniikka metallia peltejä paiskoen ja sanominen ei auta.... :(

Kyllä mä joskus oon joutunut pistämään viittäkin.Ku huonossa ja pienessä huoneessa mennään tekniikka metallia peltejä paiskoen ja sanominen ei auta.... :(
 
Mä oon joskus joutunut miksaamaan sellasta missä on overien sijaan mikitetty pellit erikseen ja se oli kyllä ihan hirveetä.

Tulisikohan tuo "ylimääräinen" overi-mikki esim. haitsulle?

Mä oon joskus joutunut miksaamaan sellasta missä on overien sijaan mikitetty pellit erikseen ja se oli kyllä ihan hirveetä.
 
Joo ei oo välttämättä kivaa mutta joissain tapauksissa melkeen pakko. Jotkut tekee aina noin mikä on kyllä aikamoista overkill-meininkiä. Kontrollifriikkiys on, hmm, työlästä.
 
Tulisikohan tuo "ylimääräinen" overi-mikki esim. haitsulle?
 
Hyvin mahollista, jopa todennäköstä. Siinä tapauksessa tässä on vaan termit hukassa. Eikä siinä ketään.

jotenka mitkä olis hyvät mikit ku tarttis basarille yhen, snarelle, kolme tomareille ja sitte kolme overia pelleille?
 
Itse oon käyttäny beta 52 bassarissa, SM57 snaren ylä- ja alakalvoilla. Tomit menee esim sennheiserin e604:lla ja jos mahdollista niin tomien alakalvot laajakalvoisella konkalla.(ei tosin pakollinen, tuo syvyyttä tomeihin todella paljon) ja sitten jokainen pelti erikseen, mikkeinä olen käyttänyt laidasta laitaan tosin nykyään pyrin välttämään esim. AKGc1000 koska omasta mielestäni saundi on huono ja mikkiä on vaikea suunnata tarkasti. Shuren SM81:n on hyvä mikki haitsulle ja raidille, Neumann TLM103 toimii Chinan mikittämisessä(AKG C3000,C4000 tai 414 toimii mainiosti myös). Crashit menee myös tuolla sm81 tai sitten jos haluaa vähäisiä vuotoja niin joku super kardioidi mikki...
Jos mahdollista niin en käytä ollenkaan varsinaisia overheadeja koska tuolla edella mainitulla tavalla saa kaikki tallennettua tarkemmin ja ja pellit sijoiteltua tarkemmin stereo kuvaan.
 
Esim viimisimmässä oman bändin äänitteessä oli rummuissa 16mikkiä kiinni. Rummut oli ihan perus bassari, snare ja kolme tomia, tosin peltejä oli vajaa kymmenen joten niihin meni kuusi mikkiä.

jotenka mitkä olis hyvät mikit ku tarttis basarille yhen, snarelle, kolme tomareille ja sitte kolme overia pelleille?
 
Viimeiset mieltymykset:
 
Basari: Ulkona Shure B52, sisällä Shure B91
 
Virveli: Ylä SM57, ala SM98
 
Haitsu: Shure SM81 alapuolelta
 
Tomit: Sennheiset MD409
 
OH:t: Shure SM81
 
Rumpujen eteen Audio Tecnika AT 4035sv
 
Mikäli crashit ovat kovasti korkeammalla kuin Ride, niin SM81 yleensä riden alle.

Mä oon joskus joutunut miksaamaan sellasta missä on overien sijaan mikitetty pellit erikseen ja se oli kyllä ihan hirveetä.
 
Astia-studio, joka on maan kärkeä metallin tuottamisessa, ainakin käyttää menestyksekkäästi kyseistä taktiikkaa.

Astia-studio, joka on maan kärkeä metallin tuottamisessa, ainakin käyttää menestyksekkäästi kyseistä taktiikkaa.
 
Mä en tajuukkaan tosta metallimusasta midis : )
Toiset diggaa toiset ei, Dr Pepper USA.
 
EDIT:
Mä ajattelen yleensä rumpusettä ikäänkuin yhtenä instrumenttinä ja overeita/ambiensseja tämän kokonaisuuden tallentajina. Aloitan yleensä rumpujen miksaamisen silleen että avaan overit, ambienssit ja bassarin ja haen niiden balanssit. Sitten jos jotain ei kuulu niin tueksi sen verran kuin tarvitsee noita muita. Tietty jos rumpalin balanssi on ihan mitä sattuu niin joutuu tekemään toisin, vaan eipä noita tilanteita just oo eteen tullut.

Mä ajattelen yleensä rumpusettä ikäänkuin yhtenä instrumenttinä ja overeita/ambiensseja tämän kokonaisuuden tallentajina.
 
Juuri näin. Tää on niin musatyylistä kiinni. Se, että ei käytä ovareita kielii yleensä siitä että ollaan tekemisissä ison ja tiiviin miksauksen kanssa (isot kitaravallit yms.) jonne ei mahdu kuin yksittäisiä lähisoundeja.

Juuri näin. Tää on niin musatyylistä kiinni. Se, että ei käytä ovareita kielii yleensä siitä että ollaan tekemisissä ison ja tiiviin miksauksen kanssa (isot kitaravallit yms.) jonne ei mahdu kuin yksittäisiä lähisoundeja.
 
Jep - mä pyrin välttään tollasta ja sovituksesta lähtien miettimään miten kaikki sinne mahtuu. Ja sitäpaitsi mun mielestä usein vaan rupeaa soundaamaan sitä pienemmältä, mitä enemmän matskua sinne biisiin ängetään.

Ja sitäpaitsi mun mielestä usein vaan rupeaa soundaamaan sitä pienemmältä, mitä enemmän matskua sinne biisiin ängetään.
 
Et taida olla kitaristi:)

Mä en tajuukkaan tosta metallimusasta
 
Heh.
 
Toki siis musatyylin mukaan, mutta toin vain esiin että toi on yleinen tapa metallipuolella.

Et taida olla kitaristi:)
 
Juu en. Mut ei ne kaikki kitaristit ole niitä jotka haluavat miljoona raitaa kitaroita - ne on vaan ne epävarmimmat : )
 
Onhan se selvä että jos biisissä on yksi hyvin soitettu ja hyväsoundinen kitara, niin se voi olla isommin esillä ja täydemmällä soundilla kuin useampi. Silloin siitä myös kuulee, että se on oikeasti hyvä.

Juu en. Mut ei ne kaikki kitaristit ole niitä jotka haluavat miljoona raitaa kitaroita - ne on vaan ne epävarmimmat : )
 
Onhan se selvä että jos biisissä on yksi hyvin soitettu ja hyväsoundinen kitara, niin se voi olla isommin esillä ja täydemmällä soundilla kuin useampi. Silloin siitä myös kuulee, että se on oikeasti hyvä.
 
Mutta turha siitä on yrittää rakentaa metallissa tarvittua särövallia...

Mutta turha siitä on yrittää rakentaa metallissa tarvittua särövallia...
 
Hoho.

Kerro ihmeessä, miten saat yhdestä kitararaidasta yhtä vaikuttavan särövallin kuin esim neljästä erikseen soitetusta?
Olen pelkkää korvaa.
 
Roberton vastausta odottaessani kerron yhden oman reseptini.
 
-Varaudu jakamaan kitaraa ainakin neljään osaan. Tässä vaiheessa ei siis ole säröä soundissa. Etsi paras mahdollinen vahvistin toistamaan soiton matalin osuus ja kosketusäänet puhtaina - tää voi olla putki tai trankku; hyvällä menestyksellä oon käytänyt Fender Bassmaneja, mutta myös transistorikoneita Höfner KV100 ja Roland Jazz Chorus.
 
-Luo samanvaiheinen särökitara puhtaan kitaran kanssa. Säädä ekvalisointia niin, etteivät oo päällekkäin, vaan että soundi alkaa säröytyä sitä enemmän, mitä kirkkaammaksi se menee. Tämä ja puhdas panoroidaan samalle kohdin. Marshallit ovat toimineet tässä hyvin.
 
-Sitten kitaran vaiheet: rakenna särökitarasta 8-12 millisekuntia viivästetty versio, ja sijoita se stereokuvassa sopivaan kohtaan.
 
-vaihe 2: rakenna puhtaasta, säröstä tai niiden yhdistelmästä kaiku, aseta predelayn kesto myös 8-12 ms kohdalle, tai vain viivästä kaiun alkamista 8-12 millisekuntia. Tätä voi sitten levitellä laitoihin, tai minkä kokoinen tila nyt onkaan.
 
Tän kaiken voi rakentaa myös livenä, tarvitaan pari hyvää delayta, kaksi kitaravahvistinta ja vapaa kanava PA:sta. Ongelma on sitten se, ettei muille soittimille tahdo jäädä tilaa.

Kerro ihmeessä, miten saat yhdestä kitararaidasta yhtä vaikuttavan särövallin kuin esim neljästä erikseen soitetusta?
Olen pelkkää korvaa.
 
Onks teillä livenä neljä kitaristia? : )
 
...niin ja kyllä se onnistuu ja soundaakin yleensä paremmalta kun monta eri räpellystä päällekkäin. Esim toi Kiven metodi tossa ylhäällä erilaisine delay/eq/kompura/efekti-variaatioineen.