Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä mieltä ootte gospelista? Täällä kun ei hirveesti ole kirjotuksia siitä..
 
(Opetellaan otsikoimaan, jooko? (moder. huom.))

Vähän hölmöä hommaa.

Ei minulla mitään gospelia vastaan ole, mutta en voi käsittää miksi niin monet gospel-bändit yhdistävät väkisin Jeesuksen ylistys -sanoituksia ja hevä. Kuulostaa tyhmältä.

Tarkoitetaanko tässä nyt nimenomaan afroamerikkalaista kirkollista musiikkia, vai kaikkea mahdollista Jeesuksen ylistystä humpan ja hevin väliltä?
 
Oli ihan mielenkiintoinen kokemus vierailla amerikkalaisessa baptistikirkossa kuuntelemassa sikäläistä jumalanpalvelusta. Melkoinen meininki, kun vertaa täkäläiseen ev.-lut. käytäntöön. Siellä ollaan koko porukalla täysillä mukana ja ääntä lähtee pienemmästäkin joukosta aivan valtavasti.
 
Noin yleisesti ottaen kristillinen paasaus ärsyttää hyvin herkästi, olipa siinä musiikkia taustalla tahi ei.

No voi sun... Taas mitä oivallisin taisteluareena, mutta kun nyt en kerkeä kirjoittamaan kovinkaan laajoja sepustuksia. Tulen illalla katsomaan ja heittämään bensaa liekkeihin.
 
Niin, tappeluksihan tämä menee.

Jos tässä nyt puhutaan sellaisesta aidosta jenkkiläisestä gospel-musasta, niin se on mielestäni ihan jees.

Tosi hyvää se varmasti on, pääasia vain, että mun ei tarvitse sitä kuunnella!
 
No ei, tuollainen Jeesuksesta paasaaminen ei vain ole oikein mun juttu, kun koko uskonnon nimissä on tehty niin paljon pahaa, enkä muutenkaan usko sen sanomaan.
 
Mutta jos en sanoituksista saa selvää/ymmärrä niitä, niin kyllähän mä sellaistakin musiikkia varmaan voin kuunnella.

Eipä oo juuri tullu kuunneltua. Mutta televisiolavastukset niistä jenkkikirkkomeiningeistä on kyl aika menoisat. En sitten tiedä todellisuudesta.
 
Kaipa jotkut kristityt siitä saa koviakin viboja, eipä siinä mittään vikaa. Itse en ole uskossa niin ei oikeen natsaa.

Tappeluhan tästä voi tosiaan tulla.
 
En tiedä, mua jostakin syystä alkaa ärsyttää jos biisissä kovin suoranaisesti ylistetään Jullea tai Jesseä. Senkin voi tehdä niin monella eri tavalla. Sitten vaikka Löytyn Jaakon tuotannosta taas löytyy joitakin todella hyviä vetoja. Sillä on kyllä muutenki mahtava se paketti. Tai ääni. Löytyn kohdalla tuskin voidaan imagosta puhua.
 
Itsekin olen kyllä gospelini kuunnellut, kun olen seurakunnan nuorisotoiminnassa paljon ollut mukana joskus. On Maata Näkyvissä -festarit kierretty muistaakseni kolmisen kertaa.
 
Semmonen paasaava asenne kai siinä on se mikä ärsyttää jos ärsyttää. Ja sairaalloisen hilpeä messuaminen.

Alkuperäinen amerikkalainen gospel on lokeroitu täällä näemmä tuonne Roots-alueelle, mutta luulen, että tässä tarkoitetaan hengellistä (kevyttä) musiikkia yleisesti.
 
Minua miellyttävät ja ärsyttävät gospelissa jokseenkin samat asiat kuin maallisessakin musiikissa. Jos sävellys on lattea ja monta kertaa kierrätetty eikä sanoituksessa ole oikein panostettu muuhun kuin siihen, että sanoma tulee läpi ja lujaa, en oikein jaksa innostua. Sen sijaan, jos sävellys on hyvä ja sanoituksessa pohdiskellaan mielenkiintoisia asioita älykkäästi kristillisestä näkökulmasta (ilman liian räikeää julistusta), tilanne onkin vallan erilainen. Tällöin gospel saattaa minun tapauksessani jopa päihittää parhaat maallisen musiikin edustajat. Valitettavan harvoin on tosin sellaista gospelia sattunut kohdalle. Toistaiseksi paras löytämäni hengellinen esiintyjä on brittiläinen Iona-yhtye.
 
En silti halua rankasti kritisoida sellaistakaan hengellistä musiikkia, joka ei vastaa omia mieltymyksiäni. Kaikelle lienee kuitenkin tilauksensa.

Harva gospelbändi jaksoi musiikillisesti kiinnostaa, joten piti perustaa oma.

Ei tästä mitään tappelua tarvitse tehdä?
 
Jos joku haluaa soittaa ja tehdä biisejä ja kertoa samalla jeesuksesta, niin hommahan on OK. Ei sitä ole pakko kuunnella, jos ei tykkää.
 
Se joka kieltää bändiä soittamasta/tekemästä musiikkia, jos sanat ovat uskonnolliset, on täysi spede.

mutta en voi käsittää miksi niin monet gospel-bändit yhdistävät väkisin Jeesuksen ylistys -sanoituksia ja hevä. Kuulostaa tyhmältä.
 
No, jos tykkää sekä Jeesuksesta että hevistä, niin kai sitten voi tuntua aivan luontevaltakin tehdä heviä Jeesus-sanoituksilla. Ei kai siinä sen kummempaa.
 
Onhan toki sellaisia uskoviakin, joiden mielestä Jeesus-hevi on Saatanasta mutta itse ajattelen erilaisten musiikkityylien olevan tavallaan erilaisia "kieliä". Täten jos jonkun mielestä Jeesus + hevi on mahdoton yhtälö, niin se kuulostaa minusta yhtä järjettömältä kuin että Jeesuksesta ei saisi puhua esimerkiksi norjan kielellä.

Voisko näin sanoa:
 
Nykygospel = samaa musaa kuin kaikki muukin, mutta lyriikoissa esiintyy pari kertaa Herra, Jeesus, Jumala, Vapahtaja tms.

Gospel on tosi hieno juttu. Ainoa vaan, että gospelyhtyeiden musiikillinen rima tuntuu välillä olevan liian matalalla. Kuitenkin on olmeassa myös musiikillisesti hyvää gospelia.

Vähän hölmöä hommaa.
 
eikä niin vähääkään. Hölynpölyä höystettynä jeesustelulla.

eikä niin vähääkään. Hölynpölyä höystettynä jeesustelulla.
 
Lasketaanko se kuorojuttu mitä on vaikka bluesbrothersissa gospeliksi? Se on heinoa.

Nykygospel = samaa musaa kuin kaikki muukin, mutta lyriikoissa esiintyy pari kertaa Herra, Jeesus, Jumala, Vapahtaja tms.
 
No jos vähän kärjistetään, niin eiköhän tuo pidä käytännössä paikkansa. Joissakin tilanteissa kuitenkin tuntuu olevan kummallisen suuri merkitys sillä, lauletaanko Jeesuksesta vai jostakin muusta.
 
Ainakin kirjastossa olen joskus miettinyt, miksi kaikki hengellinen "kevyt" musiikki on tungettu samaan kategoriaan. Sieltä löytyy sitten Mattia & Teppoa, raskasta heviä ja kaikenlaista muutakin eikä levyillä ole todellakaan musiikillisesti juuri mitään yhteistä.
 
Miksi ylipäätään sellaiset levyt, joilla on kristillistä sanomaa, on pistetty erilleen muista levyistä? Mikseivät ne Terapian ja The Rainin levyt voisi olla saman tien rock-hyllyssä, kun rokkiahan ne selvästi ovat? Onko Jeesus joillekin ihmisille niin paha kirosana, että heidän mielikseen on pistetty kaikki Jeesus-musiikki omaan hyllyynsä, etteivät he vahingossakaan siihen törmäisi?
 
Pitäisikö saman tien pistää ihan eri paikkoihin semmoiset levyt, joilla lauletaan sinisistä pehmonorsuista ja semmoiset, joilla lauletaan maksalaatikon herkullisuudesta, vaikka nämä levyt kuulostaisivat musiikillisesti aivan samalta?

Ainoa vaan, että gospelyhtyeiden musiikillinen rima tuntuu välillä olevan liian matalalla.
 
Sama homma WP-mazgun kohdalla. Kunhan sanotukset on ok niin musiikilla ei juurikaan väliä.