Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kysyvän ei sanota tieltä eksyvän, joten:
 
Oletetaan sellainen tilanne, että on ihan tavallinen piirilevy, sekä muutama komponentti, sanotaan nyt vaikka joitakin vastuksia. Ne komponentit sitten pitäisi kolvata kiinni siihen piirilevyyn. Joten ei muuta kuin taivutetaan vastusten jalat ja asetellaan komponentit paikoilleen.
Sitten otetaan kolvi käteen ja juotetaan - mutta hetkinen! Unohtuikos jotakin?
 
Nimittäin joidenkin mielestä noista vastuksista olisi pitänyt ennen juotostyön aloittamista leikata jalan ylimääräinen osa pois sivuleikkureilla.
Joidenkin mielestä taas ne leikataan vasta sitten kun komponentti on juotettu alustaan kiinni.
Edellisen väitteen peruste on, että jalkaa katkoessa saattaa lähteä myöskin osa piirilevyn kuparista.
Jälkimmäisen peruste taas on, että työskentely helpottuu komponenttien pysyessä kiltisti paikoillaan ja tulee myöskin siistimpää jälkeä.
 
Kumpi osapuoli onkaan oikeassa?
Löytyykö täältä ratkaisu näkemyseroon?
Vai jätänkö kokonaan leikkaamatta ja teen punkkarisiilin näköisen piirilevyn?
 
Nimim. "alas väärä harhaoppi"

tinaus ja sitten parturointi.

Ohjeet tästä on ristiriitaisia, tosiaan molempia tapoja on neuvottu mm. kaupallisten rakennussarjojen juotosohjeissa.
 
Varmaan hyvät pienet ja terävät leikkurit auttaa asiaan ettei foliot irtoa piirilevymateriaalista, jos juottamisen jälkeen katkoo langat . Olen käyttänyt mm. isohkoja kynsileikkureita ja pienikärkisiä sivuleikkureita katkaisuun.

Kyllä, ensin tinaus, sitten ylimääräiset pois. Joskus aikoinaan katkoin jalat ensin, mutta oli kyllä vaikeampi tapa. Aina eivät pituudet menneet ihan kohdilleen ja komponenttien asettaminen siististi oli työläämpää. Pitkien jalkojen avulla on helpompi pujottaa osa vaikka ahtaaseen väliin, pystyyn jne. Jaloilla saa myös kiilattua osan haluamaansa asentoon, jolloin kolvaaminenkin on helpompaa. Piirilevy ei jalkojen katkomisesta vahingoitu, ellei hutiloi ympäriinsä....tuolloin vaurioita tulee luultavasti joka tapauksessa.

kannatta ensin kolvata ja siiten leikata. Joissain herkissä komponenteissa jos leikaat jalat lyhyiksi niin kun joutat. Sattaa komponentti tuhoutua helpommin kun komponentti lämpeneen nopeammin ilman jalkoja.

Saa kyllä aika höttöinen piirilevy olla jos kuparit sinkoilee poies jalkoja leikellessä.. voihan sen toki valmiiksi leikatakin ennen juottoa mutta kunhan taivuttaa juotospuolelta pikkuisen jalkoja niin kyllä se siinä kiltisti pysyy.

Molempi parempi.
1) Langat leikataan ensiksi
Tätä tyyliä aikoinaan suositeltiin lähes jokaisessa elektroniikkaopuksessa. Tällä tyylillä tina"kakusta" on mahdollista saada matalampi ja siten siistimpi. On kranttu sille, että reikä on samaa kokoa kuin komponentin jalka; väljässä reijässä vaikea lämmittää lankaa ja juotostäplää samanaikaisesti. Helposti tuloksena reijässä irtonainen lanka tinarinkulan keskellä. Vaatii siis tiukan reijän siten, että reijän ja täplän välissä ei ole kuparista vapaata aluetta sekä sopivanmittaiseksi katkaistun langan. Onnistuminen vaatii aika lailla "kilometrejä taakseen".
 
2) Johdot katkaistaan jälkikäteen.
Huomattavasti helpompi. Juottimen kärjellä helpompi siirtää lämpo lankaan ja täplään. Tinapalloista tulee yleensä korkeampia, sillä sula tina kiipeää lankaa pitkin ylöspäin. Harrastehommissa tuolla kuitenkaan ei ole mitään merkitystä. Eli ei kannata alkaa kikkailemaan tuon ensimmäisen tyylin kanssa.
 
Nyt joku kommentoi, että voihan sitä tinatippaa niistää tässä jälkimmäisessä tapauksessakin siten, että lopullinen tulos on matala. Minun henkilökohtainen mielipide on, että sitä tinakakkua ei paljoa parane mennä leikkureilla järsimään. Tinapalloon kohdistuu senverran rasitusta tuossa , että pahimmassa tapauksessa täplä irtoaa levystä. Eikä tuosta mitään hyötyä ole, ellei sitten piirilevy tule johonkin erittäin ahtaaseen paikkaan jolloin oikosulun vaara on olemassa.
Tärkeintä on hyvä juotos, eikä se, miltä se näyttää.
 
Niistä työkaluista. Ehkä paras mahdollinen lankojen katkaisuun on ns. päätyleikkuri.
Tuossa esimerkki: http://www.yeoy.fi/index.php?main=6 … ;productCat=1183&productID=7680
Hinta on kyllä todella suolainen, mutta jos enemmän tinailee, niin hyviin työkaluihin kannattaa satsata. Löytynee jostain toisesta puulaakista vastaavia halvemmalla. Laitoin esimerkiksi, jotta kaikki tietänevät mistä puhutaan.

Ensin katkotaan ja vasta sitten tinataan. Juotosta ei pidä työstää mekaanisesti, koska se heikentää juotoksen laatua ja kestävyyttä, vuosien kuluttua saattaa esiintyä ajoittaisia toimintahäiriöitä, joiden paikallistaminen on hankalaa ja hyvin usein syynä on juotosvirhe.

Samaa mieltä - turha rasittaa tehtyä liitosta koska joskus huonosti tinattua paikkaa on vaikea löytää.
 
Ensin katkotaan ja vasta sitten tinataan. Juotosta ei pidä työstää mekaanisesti, koska se heikentää juotoksen laatua ja kestävyyttä, vuosien kuluttua saattaa esiintyä ajoittaisia toimintahäiriöitä, joiden paikallistaminen on hankalaa ja hyvin usein syynä on juotosvirhe.

Ihan kuin näyttäisi nyt vähän siltä, että riippuu tekijästä miten työ tehdään...
Alkaakohan tästä kohta, kuten toisinaan nettifoorumeilla sattuu käymään jopa älykkäidenkin osapuolten kesken, pienimuotoinen virtuaalisota?
 
"Kyllä varmasti leikataan jalat ensin ja sitten juotetaan!
- Höpöhöpö mitä humbuukia!
- Oikea metodi on, että ensin juotetaan ja sitten leikataan!
- Kuule poju mä oon tehny juotoshommia jo parikymmentä vuotta. Älä tuu mua neuvomaan miten se tehdään!
- Mee vanhainkotiin! Ehkä sä saat ne komponentit pysymään alustassa mutta mä en! Ne leikataan jälkeenpäin!
- Sano kuule siellä apukoulussa että opettaisivat sulle kolvaamista kun et siitä näytä mitään tietävän. Ja nimenomaan opettaisivat sen että ne jalat leikataan ensin!
- Kaikenlaisia ääliöitä ja trolleja sitä onkin!
- Painoin just varoitusta. Bannia tuommoiselle!"
jne....
 
Trebla sai muuten plussaa valaisevasta ja perustellusta viestistään.
Niin ja kiitokset muillekin vastaajille, mielenkiintoista lukea että näinkin pieni asia voi jakaa mielipiteitä.
Itse jatkan samalla tyylillä kuten ennenkin, eli leikkausoperaatio suoritetaan jälkeenpäin. Ehkä sitten joskus "wanhana mestarina" harkitsen tyylinvaihdosta.
 
EDIT: kirotus vihre

Kyllä tuossa jyrkkiksen jutussa järkeä on. Onneksi nykyään piirilevymateriaali on lasikuitua ja kupari suht hyvin kiinni siinä. Aiemmin, kun pertinax:ia käytettiin vain ja ainoastaan, kupari oli lähinnä ajatuksen voimalla kiinni ja silloin helpommin noita ongelmia aiheutui. Etenkin jos piirilevyt olivat isoja ja joutuivat rasitukselle. Hyvänä esimerkkinä televisioiden "emolevyt", joista usein törrötti useita lisäkortteja painavine komponenteineen.
 
Useasti harrastehommissa piirilevyt ovat pieniä ja vedot (siis ne kupariliuskat) ovat leveitä kuin myös ne juotostäplät. Tämmöisissä tapauksissa juotokset kestävät kyllä tämän jälkikäteen leikkauksen. Juotokset eivät kauhealle rasitukselle, ellei sitten kiinnitysvaiheessa väännä ruuveilla levyä mutkalle.
Enemmänkin ongelmia piirilevyjen rakentamisessa on ollut porausvaiheessa, kun sopivaa terää ei ole ollut saatavilla ja on "numeroa liian isolla" terällä joutunut tuhertamaan. huonokuntoinen, liian iso, terä repii täplän kuparit hitoille herkästi. Tämä nyt taas onkin sitten toinen juttu.
 
Hyvä juotin, jossa riittävästi tehoa ja lämpöä, jotta juotettavat kappaleet saa nopeasti riittävän lämpöiseksi, nopeasti tina paikalleen ja homma on hoidettu. Liian pienitehoisella et saa kappaleita lämmitettyä riittävän kuumaksi, jotta tina sulaa, mutta aivan liian kuumaksi rasittaakseen sitä kuparin kiinnittyvyyttä levyyn ja mahdollisesti komponenttiakin.

Kotona kun piirilevyä tekee. On mielestäni fiksumpaa leikata jälkikäteen. Itse näkkärille piiriä tekiessäni jätän jalat kokonaan. Säästää vaivaa huomattavasti kun hypyt voi tehdä komponenttien jaloilla. Tulee piiristä myöskin huomattavasti siistimpi. Mutta siinä että leikkaa ennen juottamista on käsittääkseni sellainen etu että jos piiri on pieni ja pitää pärjätä mahdollisimman pienellä tina määrällä. Leikatessa liian pieni tinamäärä saattaa irrota piirilevystä.
 
Kokemukseni tähän asiaan on tosin vain parin särkijän mittainen.

Onneksi nykyään piirilevymateriaali on lasikuitua ja kupari suht hyvin kiinni siinä. Aiemmin, kun pertinax:ia käytettiin vain ja ainoastaan, kupari oli lähinnä ajatuksen voimalla kiinni ja silloin helpommin noita ongelmia aiheutui.
 
Tämä oli hyvä tietää. Enpä taidakaan ostaa niitä halvimpia levyjä, jotka on tehty pertinaxista.
 
Hyvä juotin, jossa riittävästi tehoa ja lämpöä, jotta juotettavat kappaleet saa nopeasti riittävän lämpöiseksi, nopeasti tina paikalleen ja homma on hoidettu. Liian pienitehoisella et saa kappaleita lämmitettyä riittävän kuumaksi, jotta tina sulaa, mutta aivan liian kuumaksi rasittaakseen sitä kuparin kiinnittyvyyttä levyyn ja mahdollisesti komponenttiakin.
 
Itselläni on vain Anttilan alennusmyynnistä ostettu vitosen kolvi. En noista tiedä sen kummempia, mutta ainakin kärki taitaa olla tässä sekundaa. On nimittäin sulanut lovi tasapäisen kärjen keskelle. Riittäisiköhän uuden kärjen hankkiminen?

Itselläni on vain Anttilan alennusmyynnistä ostettu vitosen kolvi. En noista tiedä sen kummempia, mutta ainakin kärki taitaa olla tässä sekundaa. On nimittäin sulanut lovi tasapäisen kärjen keskelle. Riittäisiköhän uuden kärjen hankkiminen?
 
Noissa ihan halvimmissa kolveissa kärki on kuparia, jossa on jonkinmoinen "pinnoite" päällä. Ainakin männävuosina tuo pinnoite lähti hiljalleen pois ja jälkelle jäi sellainen karstainen musta tappi, jota hieman viilaamalla pystyi parantamaan (siis hetkeksi). Kyllä tuohon varmaan kunnollisen kestävän kärjen saa, mutta äkkiä maksaa enemmän kuin itse tuo kolvi.
No ainahan sitä voi viilalla entrata, mutta silloin ainakin sen pinnoitteen puhkoo ja tuo kupari ei kauaa kestä vaan sitten sitä saa ollakin vähän väliä viilaamassa.
 
Vähän paremmissa kolveissa kärjen pinnoite on kestävämpi.
Esim minulla on kakkoskolvina tuollainen Bebekin 230V:n Antex. siihen saa vaihtokärkiä eikä hintakaan ole ihan sikamainen. Itse asiassa on ollut enemmän käytössä kuin minun "parempi" welleri, kun työkalupakkiin ei oikein se muuntajaversio mahdu. Ainoa vika tuossa on, että tuo virtajohto on jäykkä. (ja vielä aika lyhytkin)