Elektroniikka ja soitinrakennus ›

http://www.leviatech.fi/monsteramps/gfx/neil1.jpg
 
ihana.

uudessa Guitarist- lehdessä joku kyseli straton noh.. mikä sen nimi nyt on.. pickguard-niin siis pleksin tummentamisesta. Neuvoivat käsittelemään teepussilla. Ja käytetyllä kostealla semmoisella. Tiedä sitten tarkoittivatko Earl Greytä, vai jotain muuta. Tuleekohan Green Tealla suoraan 30v vanha mintunvihreä ; )

Potikat voi dipata aamukahviinsa niin niihin tulee hyvä väri.

Voi olla ehkä liian rankkaa, mutta kunnon kulahtamista saa aikaan kun ajaa sellaisella porakoneteräsharjalla. Siinä jää puuhun ne kovemmat kohdat syistä korkeammiksi kun pehmeät. Mutta ei sovi kitaran relikointiin ellei halua sellasta kunnon "sandstorm" fiilistelyä..
 
Jotenkin ruma yksityiskohta pisti silmään, kun jossai noista "tehdyistä" oli otettu virittimet pois ja sit kolhittu. Sit kun virittimet pannaan takas, niin sehän on kulunut sieltä minne ei helpolla osu mikään, vaikka vähän pöllyssä skulaiskin.
 
Toisaalta kitara saa toki olla kulunut ja sitähän sille käykin kun sillä soittaa, mutta itse kyllä varjelen pienimmiltäkin turhilta kopsuilta. Tuntuisi melko hullulle alkaa tarkoituksella kolauttelemaan ja vyönsoljella kahnauttelemaan aina siinä sivussa kun soittelee. Silleinhän sen sais muutamaan vuoteen relikoitua ja varmasti melko hienosti..

Joissain relic-kitaroissa häiritsee tietty yliampuminen: tulee fiilis, että noin syviä ja räikeitä skraaduja ja lommoja ei ole voinut tulla ajan kanssa kovassakaan käytössä. Eli näyttävät keinotekoisilta, eivät aidolta asialta. Ei kiva.
Uskottava relicointi on vaativaa hommaa, jossa helposti lyödään yli. Yksikin liioiteltu yksityiskohta pilaa kokonaisuuden, jos uskottavuutta haetaan.
Ja pitääko kaikissa reliikkistratoissa olla se normi-tupakinpolttama lavassa? Menee kliseen puolelle.

Mä kokeilin kerran, että laitoin straton murkkupesään. Muurahaishappoa, kun erittelevät. Toimii vähän samalla periaatteella, kuin ammoniakki ( =hiki), mutta kulutus tapahtuu nopsemmin. Tarkoitus oli pitää keppiä viikon siinä murkkupesäs, mutta jo toiseksi päiväksi oli luvattu sadetta, joten otin kepin pesäst veke jo edellisenä iltana. Älkää käyttäkö mitään teräsharjoi. Kulumisen täytyy tulla samal tapaa, kun se tulee oikeeestikki, eli hiki ja hankaus. Hankauskin tulee normaalikäytössä nahasta ja vaatteista, eikä mistää fitun rautapiikeist. Kulumist voi tietty nopeuttaa. Jos haluu ihan aitoo hinkkauskulumista, niin ostaa vaik semmosen autonkiillotusmasiinan ( ei maksa paljon ) ja siihen jotain vanhaa soffanahkaa ja hyppysellinen ehkä ammoniakkia skitan ja masiinan väliin ja jättää pariks yöks surisee, niin eikö jo rupee kulumaan. Kyllä masiina suristelee nahkaa yön aikana enemmän, kun kitaristi ikänänsä skittaansa. Ei mitään fitun teräsharjoi ja hiomapapereit

No en sitä sillä laittanutkaan että se teräsharja kitaran pilaamiseen oliskaan hyvä. Puuhun yleensäkkin vaan ihan jännä "efekti". Huomasin kun poistin vanhan pulpetin jalkatasosta lahoa pintaa kyseisellä harjalla.

ESP Truckster on ainakin aivan keinotekoisen näköinen. Vyönsolkikuluma on käytännössä tehty muutamalla rajulla vedolla käyttäen jotain terävää esinettä.
 
Ymmärrän kyllä jos tarkoituksena on kopioida jotain luonnollisesti kulunutta soitinta. Pari vuotta valmistuksessa ollut ESP lespakopio (mikä sen mallin nimi nyt olikaan...) ei voi uskottavasti kulua siihen kuntoon missä Truckster on.
Toisessa päässä sitten taas on 50-luvulta asti joka ilta keikkailtu strato, mikä voi hyvinkin olla aika repaleisen näköinen ihan luonnollisella kulumisella. Äärimmäisimmät esimerkit kylläkin vaativat sitä että kitaraa ei koskaan pidetä telineessä, pikemmin potkitaan pitkin betonilattiaa.
Jos kitarassa on loiva lapakulma (lattialle laitettaessa kitara makaa bodyn takaosan eikä lavan ja bodyn päällä), voi se kulua ihan käytössäkin.
Vaikka kitarat itselleni ovatkin "työkaluja" (olen harrastelija), en halua että kaula murtuu tms. Se olisi vain typerää välinpitämättömyyttä. Maalipinnalla ei sinänsä ole mitään kummempaa merkitystä, mutta kitaran pitää olla teknisesti kunnossa.
Jos nyt jättäisin aina kitaran laittamatta telineeseen ja odottaisin että bodyn ja lavan reunat rispaantuisivat kivan näköisesti, riskeeraisin väistämättä että kitara kaatuisi joskus. Eikä olis ensimmäinen kerta kun kaula murtuu kun se kaatuu maahan.

http://www.leviatech.fi/monsteramps/en/vcg.html
 
Komeita komeita.
 
Kitarapajalla roikkuu joku noista oikeasti vanhan Telen vieressä. Näyttää ihan älyttömän huonolta se vanhennusmeininiki, ihan kun olis viime viikolla valettu muovista kuluneen näkönen Strato.

Potikat voi dipata aamukahviinsa niin niihin tulee hyvä väri.
 
kokeiltu on, ja hyvä tuli!
 
e. paitsi en potikoita viittiny laittaa, pelkät hatut vain :)

ESP Truckster on ainakin aivan keinotekoisen näköinen. Vyönsolkikuluma on käytännössä tehty muutamalla rajulla vedolla käyttäen jotain terävää esinettä.
 
Jep, se on kyl niin feikin näkönen ku voi olla, mut voisinpa melkein uskoa sen olevan tarkoituksellista. Tai sitten ei. Joka tapauksessa se on mun mielestä omal tavallaa aika siisti ku näyttää niin feikiltä.

http://www.lilypix.com/photos/data/ … 9fe611d5a8e90fefdc9c/917_p46132.jpg
 
En muista oliko tässä ketjussa jo mainittu mutta tunkekaa kitara pakastimeen ja sitten sieltä kesäiseen auringonpaisteeseen - alkaa tapahtumaan.

http://www.lilypix.com/photos/data/ … 9fe611d5a8e90fefdc9c/917_p46132.jpg
 
En muista oliko tässä ketjussa jo mainittu mutta tunkekaa kitara pakastimeen ja sitten sieltä kesäiseen auringonpaisteeseen - alkaa tapahtumaan.
 
Mitenhän toimisi lämpöshokkihoito sauna->pakastin->sauna

Mitenhän toimisi lämpöshokkihoito sauna->pakastin->sauna
 
En tiiä mutta sauna->järvi->sauna->järvi->lisää olutta->sauna->vilvottelu->olutta taas vois tuoda kitaralle aika rennon olon.

Potikat voi dipata aamukahviinsa niin niihin tulee hyvä väri.
 
Olisiko kellään dippaajalla kuvia potikoista/mikin kuorista/plekseistä ennen ja jälkeen toimenpiteen. Mielusti ihailisin tuotoksianne, ennenkuin alan itse dippailemaan...

Relicoi skebas soittamalla sitä niin hemmetisti. Kaikki feikkaamalla tehdyt vanhentamiset on täyttä urpoilua.
 
En minäkään oikein tajua tuota hommaa, Forssan Monstermies tekee SRV-relikkejä.No eipähän tuo mitään, jos urpot sellaisia haluaa.

Sanokaas nyt varma konsti millä saan potikoitten nupikat ja mikkien kuoret kellastumaan!!!
Olen liottanut mustassa teessä useita päiviä ja kahvissakin. Potikan nupit on pikkasen värjäytyneet, mutta mikkien kuorille ei ole käynyt yhtään mitään.
 
Nupikat on squierin std stratosta ja mikkien kuoret mexico stratosta.
 
Yritin laittaa kahviin tärpättiä, mutta eihän se sinne liuennut...
Ehkäpä kokeilen vaan kaikkia nesteitä mitä autotallista sattuu löytymään.
 
Jos tarpeeksi epätoivoiseksi tulen, niin käyn ostamassa kaupasta maalarinvalkoista/kermankeltaista maalia, ja vetelen sillä.

mulla on nyt töissä kellumassa pullossa litkua jossa kahvia, teetä, tupakkaa ja vähän liuotinta. aika dramaattista jälkeä syntynyt viikossa.
paras keino olisi kuitenkin viedä noi muoviosat yleisradion tupakkahuoneeseen vuodeksi. sitten ne olisi kyllä niin vanhannäköisiä kuin vain voi olla.

Sanokaas nyt varma konsti millä saan potikoitten nupikat ja mikkien kuoret kellastumaan!!!
Olen liottanut mustassa teessä useita päiviä ja kahvissakin. Potikan nupit on pikkasen värjäytyneet, mutta mikkien kuorille ei ole käynyt yhtään mitään.
 
Värjäytyminen riippuu muovin laadusta. Esim. Fenderin reissue-sarjan nupit ja mikkikuoret kellastuu pysyvästi ihan pikaisesti teehen tai kahviin dippaamalla. Sen sijaan joitain DiMarzion mikkikuoria en saanut kellastumaan vaikka kuinka liottelin.