Rummut: rumpukamat ›

Tuli vaan mieleen että miten te komppaatte yleensä? Siis melodian, basson vai komppikitaran/pianon kanssa. Ja jätetään tällä kertaa jazz pois tästä.
 
Itse menen vähän kaikkien mukana, vaikka kitaran tai pianon kanssa kyllä vähemmän.
Tosin jos komppaan melodian mukana niin piitti ei pysy samanlaisena montaa tahtia. Sitten taas bassoa myötäillessä komppi elää paljon vähemmän.
 
Esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikka Hancockin Cameleon. Alussa kun soi pelkkä basso ja rummut menisin basson mukana mutta kun teema lähtee niin siirtyisin myötäilemään varmaan sitä. En sitten tiedä vaikka tämä olisi huonokin juttu.

Eikös se ole aika paljon muusiikki tyylistä kiinni. Popissa esimerkiksi monesti seurataan hyvinkin paljon bassoa.

Rumpu - basso -osasto on ainakin Head Hunterssien soitossa kuin pyythoni. Se kietoutuu tiivisti teeman ympärille. Minun mielestäni eniten pitäisi kuunnella bassoa tai basson ja rumpujen pitäisi groovata kuin hirvi. Sitten, kun peruskomppi ja rakenne on sisäistetty voi basistin kanssa vähän merkkailla sinne tänne; voi kommunikoida muiden muusikkojen kanssa.
 
Jos keskittyy melodiaan liikaa, ei komppiosasto pysy enää kasassa, vaan siitä tulee täysin päätöntä soitantaa yleensä. Basso ja rummut ovat kulmakiviä koko bändisoitossa ja näin ollen pohja ei saisi sortua missään nimessä eli ei saa ottaa turhia riskejä.

Mä aksentoin laulun sanoitusta :)
 
Eli kun fiilis on maassa niin yritän kuulostaa siltä ja silleen.
 
Basso seuraa mun basaria...

Basso seuraa mun basaria...
Tuo riippuu hyvin paljon basistista. Itse seurailen bassoa ja olen huomannut että pitäisi treenata basistin kanssa kahdestaan useammin. Mutta liikaa ei saa bassoa seurata tai kuulostaa tylsälle. Ja tietenkin riippuu että kenen basistin kanssa soittaa ja mitä musiikkia soittaa.

Peruskomppeja vetelen. Muulloin myötäilen kitarariffiä. Svittu nih!

Peruskomppeja vetelen. Muulloin myötäilen kitarariffiä. Svittu nih!
 
Näin mäki teen silloin kun joku hullu ottaa mut rumpaliks...;)

New Yorkia kutsutaan kansojen sulatusuuniksi, josta syntyy omanlainen meininkinsä. Onnistunut rumpukomppi on samanlainen: rumpali toimii eri soittajia yhdistävänä linkkinä, jonka tehtävä olisi myös tuoda oma liemensä soppaan. Hyvä rumpali siis lisää kudokseen oman leimansa. Funkissa on tyypillistä että rumpuraidassa on omat niksinsä, joita kukaan muu bändissä ei toista samanlaisena, esim. JB:n "I Got Feelin'". Jos muu bändi soittaa monimutkaisempaa - polyrytmistä, -metristä tai synkopoitua riffiä, voi komppi olla myös 1/8-rock perusmuodossaan, esim. Zeppelinin "Kashmir" tai ACDC:n "Highway to Hell". Jos rytmisektion roolien väliltä puuttuu jännite eli kaikki soittavat samaa rytmismelodista linjaa, muodostuu kompista pitkästyttävä, joten melodiassa on tapahduttava todella mielenkiintoisia asioita, jotta edes tiskaava perheenäiti pysyisi hereillä.

Jos rytmisektion roolien väliltä puuttuu jännite eli kaikki soittavat samaa rytmismelodista linjaa, muodostuu kompista pitkästyttävä, joten melodiassa on tapahduttava todella mielenkiintoisia asioita, jotta edes tiskaava perheenäiti pysyisi hereillä.
 
Olipa harvinaisen hienosti sanottu..;)
 
Mietin tuossa että miten voi järkevästi kompata melodian mukaan.. Rummuthan on siis nimen omaan komppaava instrumentti eikä melodia soitin.. Eli musiikkityylistä riippuen tietysti rummut ja basso ovat aika pitkälti se selkäranka.. Ehkä jotain free_über_jazzia voi soittaa enemmän vapaasti, mutta en oikeen muuta sitten keksikkään.. Toki jazzissa ja latin musiikissa se syke ei ole niin selkeää kuin popissa ja rockissa, tällöin myös rytmiikka korostuu selkeästi erilleen melodiasta...=I
 
Loppujen lopuksi rumpali on se joka pitää sen pulssin. Jos rumpali soittaa munille, niin 9ssä 10stä loputkin bändistä vetää, mutta taas jos kitaristi soittaa omiaan, niin tuskin siihen koko bändi kaatuu..
 
Toki poikkeus tapauksiakin on, eli voihan esim. basso soittaa jotain tiettyä patternia/groovea, ja muu bändi vetää päälle suht freetä.. Tolla systeemillä menee varmaan miljoona jazz/groove biisiä.. Mutta jos kukaan ei pidä minkään laista pohja sykettä, niin se on joko täysin metsässä tai sitten soitetaan freetä..=I
 
Itse siis enemmänkin soitan "helppoa" tavaraa, ja jätän muille tilaa, mutta siltikin voi soittaa paljon.. SItten taas jos on soolo niin sitten soitetaan kaikki mitä osataan..;))

Rummuthan on siis nimen omaan komppaava instrumentti eikä melodia soitin..
Mutta rumpukompit ovat rumpujen melodioita! Tuli mieleen esimerkkinä että The Whossahan se on kitaristi joka pitää biisit pystyssä rumpalin ja basistin fillatessa. No joo ehkä vähän kärjistettyä, mutta melkein näin.

Rummuthan on siis nimen omaan komppaava instrumentti eikä melodia soitin..
 
no ajattelin niin että melodian rytmiikkaa seuraillaan

Meillä biiseissä toi vaihtelee aika paljon. Välillä seuraan lead-kitaraa, välillä komppikitaraa, välillä komppikitara seuraa mua. Basso tulee aika pitkälti mun mukaan.

Mä aksentoin laulun sanoitusta :)
 
Minä myös. Eikä kun ihan oikeasti, tuntuu että sitä seuraa vähän liikaa laulajaa ja kitaraa kuin bassoa. Ja komppi ei tosiaan pysy samana kauan (tai kerrasta toiseen...).
 
Tuon huomaa parhaiten siitä että sitten jos kitara/laulupuolella kokeillaan jotain uusia juttuja niin oma jo vakiintunut soitto tuntuu yhtäkkiä hiukan vajavaiselle. Phil Ruddilla on tietyllä tapaa helppoa...

Minä myös. Eikä kun ihan oikeasti, tuntuu että sitä seuraa vähän liikaa laulajaa ja kitaraa kuin bassoa. Ja komppi ei tosiaan pysy samana kauan (tai kerrasta toiseen...).
 
Minä myös. Jee, hengenheimolaisia ! Tässä on mielestäni se etu, että pysyy mielenkiinto yllä, kun biisit elää fiilisten mukaan ja varioituvat matkan varrella. Ei ole läheskään niin puuduttavaa soitella samoja biisejä.
 
Tuon huomaa parhaiten siitä että sitten jos kitara/laulupuolella kokeillaan jotain uusia juttuja niin oma jo vakiintunut soitto tuntuu yhtäkkiä hiukan vajavaiselle. Phil Ruddilla on tietyllä tapaa helppoa...
 
Mutta... jos ajattelet sen toisinpäin. Eli kokeilet itse koko ajan uusia juttuja.

Ikinä en oo oikein ollu sellaisessa bändissä, jossa olisi tosiaan ollut reilusti väliä sillä seuraako basistia vai kitaristia. Nytkin kun olen päässyt ihan rokkibändiin, niin peruskomppia vedellään joka biisissä ja basistia soittaa suoraa kasia koko ajan, niin eipä tavallaan paljon tarvitse tarkkailla herran toimintaa. Siis tässähän ne rummut seuraavat bassoa, mutta minä itse en sitä pahemmin tunnu seuraavan. Olisi kyllä mukavaa päässä soittamaan jotain tosi groovya kamaa. Meillä oli tosi lyhyen ajan pystyssä Stoner bändi, joka perustui lähes kokonaan improvisaatiolle, se se oli hienoa.
 
Ei musiikki muuten välttämättä ole tylsää jos kaikki soittimet vetävät samaa rytmimelodista kuviota. Panteralla ja varsinkin Fear Factoryllä ja Meshuggahillahan on paljon tälläistä kamaa, jälkimmäisellä koko musiikki itseasiassa perustuu suunnilleen kokonaan kyseiselle idealle.

Juu vaikka koko piisi menisi samaa biittiä koko ajan niin se ei ole aina huono asia (ei sillä että joku olisi täällä niin väittänyt). Usein sellaset piisit on upeita "hypnoottisuudessaan".
esimerkkinä Pat Methenyn Are you going with me. Kärsivällisyyttä ne kyllä vaatii

Kyllä sitä tulee yleensä seurattua komppikitaraa. Itse en pidä monein rumpaleiden tyylistä jossa komppi on "suunnilleen sinne päin" samanlainen joka kerta eli aksenttien paikat vaihtelee jne jne. Se tekee soittamisen ja varsinkin biisien sovittamisen hankalaksi varsinkin jos on kyseessä 8 henkinen metuliorkesteri. Asia on taasen aivan eri kun soitetaa jotain tosi fiilispohjaista musaa tai perus rokkenrollia.

Mutta mitä sanoo tähän Terry Bozzio :D
 
Ei mitään. Se vaan ottaa mystisen ilmeen naamalle ja jatkaa kuolemaansa saakka sitä 80-luvulla keksimäänsä taiteellista itsekseen jamittelua. Ellei ensin hajoa musiikillisiin erimielisyyksiin =)

Itse en pidä monein rumpaleiden tyylistä jossa komppi on "suunnilleen sinne päin" samanlainen joka kerta eli aksenttien paikat vaihtelee jne jne. Se tekee soittamisen ja varsinkin biisien sovittamisen hankalaksi varsinkin jos on kyseessä 8 henkinen metuliorkesteri. Asia on taasen aivan eri kun soitetaa jotain tosi fiilispohjaista musaa tai perus rokkenrollia.
 
Tuo taitaa olla oikein meikäläisen perisynti. Sitä aina huomaa jossain välissä komppia, että pitäisi varmaan vakiinnuttaa joku kuvio. Onneksi olen saanut pikkuhiljaa kitkettyä itsestäni moista pois.