Kitarat: kitarakamat ›

Omat kitarani tuntuvat kattavan täydellisen soundimaailman ja soittotuntuman tyylikohtaisesti (toki mielestäni). Strato rautalankaan ja kevyeen poppiin, PRS jatkaa tuosta (osittain straton alueelta) paksumpaan soundiin ja soitettu musiikkikin toki on tukevampaa (Les Paul -äänimaailma lisätään), metalliakin tuolla on soitettu. Custom-RR:ni on metallikitara, yllättävästi monipuolinen sellainen. Kevyempikin musiikki sillä irtoaa helposti.
 
Pidän noista kaikista! Mutta. Mikä kitara/äänimaailma olisi tärkein, jos joutuisin "autiolle saarelle" yhden kitaran ja monipuolisen vahvistimen kanssa?
 
Edit: en siis hae mitään hybridikitaraa, vain "täydellisesti" yhden äänimaailman hoitavaa soitinta
 
Stratocaster-tyyppiseen kitaraan (täysin yksikelainen) päädyin itse. En tiedä, miten hommaa rajoittaisi, mutta jos puut ja mikit pitäisi "gibson/fender -akselilla" ja tallan saisi valita itse, mikä olisi se autiosaaren kitara.

Perinteinen Les Paul se olisi, puolitettavilla mikeillä tosin.

Stratocasterhan se, minulle mieluisin vehje hevirokkailuun ja väittävätpä että sillä muutkin musiikkityylit taittuvat.

SG std, tallassa Tone Zone, kaulassa Paf Pro ja kaulamikin
tonepotikka 1 Megaohmia.

Stratocasterhan se, minulle mieluisin vehje hevirokkailuun ja väittävätpä että sillä muutkin musiikkityylit taittuvat.
 
Tämä on aika jännä juttu, koska itse en stratoa kovin raskaana soittimena pidä. Soitan omallani mielelläni hardrockia, mutta ne rajat menevät siinä. Miellän itse straton parhaat ominaispiirteet kuulaudeksi ja kirkkaudeksi, helähtäväisyydeksi. Raskaammassa musiikissa nuo piirteet katoavat.

Luin kirjoitettuja viestejä ja tarkennan omaani: Mitä haette soundilta? Antamani ehdotelma Fender/Gibson on hyvä määre, mutta en halua aloittaa kuitenkaan ikuista vääntöä. Jos osaatte, kuvailkaa soundiakin.

Varmaankin tuo Ala-Kuhan 335, varsinkin kun siinä on puolitettava kaulamikki. Niin ja, sillä voi soittaa JAZIA!

Ottaisin Jazz/JB -mikeillä varustetun Explorerini, koska sillä voi soittaa minkälaista musiikkia vain.

Itselläni se olisi nykykokoonpano, eli Music Man Silhouette HSH-mikityksellä ja kelan puolituksilla, sekä Fender Cyber Deluxe. Vahvistimessa on kaikki soundit, mitä tarvitsen ja lisäksi efektit. Ainoa, mitä käytän ulkopuolisena on wahi, ja se ei ole todellakaan olennainen osa soundiminuuttani, ennemminkin pakollinen mauste satunnaisiin funk-vivahteisiin.
 
Kitara taas on minun näpeilleni juuri sopiva ja mikkivaihtoehdot ovat monipuoliset. Vibratallan puute on ainoa monipuolisuutta heikentävä, tosin ilman sitäkin tulen toimeen. Toisaalta jazziin kaipaisi vähän tummempaa, mahonkisempaa soundia (PRS tulossa sitä varten). Tuossa kuitenkin olisi minulle sopiva setti autiolle saarelle.

Tämä on aika jännä juttu, koska itse en stratoa kovin raskaana soittimena pidä. Soitan omallani mielelläni hardrockia, mutta ne rajat menevät siinä. Miellän itse straton parhaat ominaispiirteet kuulaudeksi ja kirkkaudeksi, helähtäväisyydeksi. Raskaammassa musiikissa nuo piirteet katoavat.
 
Tämä riippuu kovin kitaran mikeistä, Original Floyd Rosella ja tallahumpparilla varustettu hevikone-Strato on ikävän kirskuva ja ontto yksikelaisillaan mutta Ameriikan Standardin vakkarimikit ovat ilmeisesti eri maata koskapa niissä ei edellä mainittuja ongelmia esiinny.

Turhaan kai edes kirjoitan, kun se yksi ja ainoa on muutenkin koko ajan käytössä.
 
Eli Gibson LP Custom.
 
Mutta!
 
Jos yksi pitäisi loppuelämäksi valita ja ainoa raha tulisi monipuolista keikkaa heittämällä, niin Telen minä ottaisin. '52 Reissuen vähän kuumemmalla tallamikillä, yksikelaisilla toki kuitenkin.
 
Se on simppeli, omansoundisensa ja siitä saa yksinkertainenkin ihminen nopeasti soundin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aika monessa genressä tulisi rajoja vastaan, mutta toisaalta ne korvaantuisivat sillä "työjuhta"-aspektilla. Kyllä sillä raataisi ja viitsisi kantaa lavalle kuin lavalle. Varsinkin kun henk.koht. tekniikka rajaisi teknisimmän hevin ja jazzin pois joka tapauksessa.
 
Puista en mitään tajua, mutta saarnibodyisesta Telestä tykkäsin. Vaahteraotelauta.

Fender Jazzmaster. Siinä on tarpeeksi pyöreyttä vaikka Jazziin, mutta lisäksi twängiä ja särmää kaikenmoiseen toimintaan. Hevi ei kiinnosta varsinkaan autiolla saarella.

http://www.chafincustom.com/pageimages/jessedupree_players_f.jpg
Tuolla pääsisi pilkkomaan myös polttopuita.
Mutta mitenkähän bensahuolto...

Tokai LC-80 ZW.
Soi hyvin akustisesti,aktiiveilla taitaa monenlaisen musiikin.

Jos nykyisistä, niin eiköhän se tuo Epiphone PR100NA akustinen. Ei sähkökitara kummoiselta kuulosta ilman vahvistusta.

LP, ja jos siinä olisi puolitukset viritettynä, kolvaisen ne pois ennen saarelle menoa.

Tässä puhutaan kai siis sähkökitaroista... Telecaster ehkäpä. Tosin stratoni on melko monipuolinen, että valinta olisi vaikea. Olenkin jo pitkään miettinyt että kumman noista sitä myisi pois kun on vain kaksi kättä ja 4 kitaraa. :D

Ei sähkökitara kummoiselta kuulosta ilman vahvistusta.
 
Vaihtaisitko tuon tehtävänannossa mainitun monipuolisen vaffarin vaikka ukuleleen ennen saarelle menoa?

Ei sähkökitara kummoiselta kuulosta ilman vahvistusta.
 
Ei niin, mutta aloitusviestissä kysyttiinkin:
 
Mikä kitara/äänimaailma olisi tärkein, jos joutuisin "autiolle saarelle" yhden kitaran ja monipuolisen vahvistimen kanssa?