Bassot ›

Heh, taas MUU synnyttää keskustelua. No sehän on vaan hyvä juttu, joten heitetään ensikäden lusikka soppaan.
 
Itse olen jotakuinkin niillä tässäkin mainituilla linjoilla, jotta ei mikkien vaihdolla soittimen perussoundia muuteta, enempikin kyse on hienosäädöstä. Tämä siis silloin kun uudet mikit tiputetaan vanhojen reikiin. Isompi ero varmaan saataisiin aikaiseksi, jos samalla muutettaisiin mikkien sijoittelua, mutta sellaista harvemmin tehdään.
 
MUUn tapauksessa tärkein syy mikkien vaihtoon oli alkuperäisten pitämä hurina. Tämän ongelman DiMarziot (mallia Ultra J) hoitivat kiitettävästi, basso ei enää ota mainittavaa häiriötä edes tietokoneen monitorista. Ja nyt kehtaa soitella yhdelläkin mikillä, enää ei tarvitse pitää molempia aina täysillä.
 
Varsinainen soundikin parani hieman, mutta en missään nimessä puhuisi yöstä ja päivästä. Akustisestihan MUU soi hyvin, eikä sähköinen soundi originaalimikeilläkään itse asiassa hullumpi ollut (hurinaa lukuunottamatta). Suurin ero on ehkä DiMarzioiden selkeämpi alakerta, tietty tumppuisuus häipyi alamiddlestä. "Vähemmän tumppua" ei tietenkään ole kaikkien mielestä hyvä asia, mutta minä tykkään. Yläpäätäkin on ehkä hitunen lisää ja kaiken kaikkiaankin soundi on passivimikeiksi aika hifi. Mutta toki jatsarille tyypillinen "punch" on tallella, joten eiköhän tuo miksauksessakin löydä paikkansa.
 
Kieltämättä on vähän huvittavaa että mikit ovat lähes tuplasti kalliimmat kuin koko muu basso. Mutta kokonaishinta on kuitenkin vain runsaat 200 erkkiä ja uskallan väittää että tuohon summaan saa yhtä hyvää viisikielistä jonkin tovin etsiä. MUUlla on helvatan mukava soittaa, ja poistamalla sen ärsyttävimmän piirteen eli hurinan Dimarziot lisäsivät nautintoa merkittävästi.
 
Ja koko "miksi kalliit mikit halpaan bassoon"-väittelyssä on syytä muistaa, etteivät ne mikit mitenkään pilalle mene halpikseen asennettaessa. Vaikka MUU nyt hajoaisi käsiini, niin mikithän jäisivät minulle. Ne voi joko myydä eteenpäin tai asentaa johonkin muuhun soittimeen.
 
Katsotaan jos saisin aikaiseksi äänitellä jotain pätkää DiMarzioilla, jotta voitte itse arvioida soundin laatua.

kuinka paljon on aikojen saatossa mennyt rahaa bassokamoihin/muuhun hommaa ylläpitävään roinaan?
 
Pari faffaria ja passo + ite tehty, yhteensä siis jotain tonnin luokkaa. Käännän katseeni tuonne nurkkaan, jossa suurin osa katkenneista kielistäni roikkuu. Karkea arvio tommoset ~60 kieltä, keskimäärin irto kieli maksaa 8€, niihin siis mennyt n. 500€.. Onko tuo edes mahdollista..
 
EDIT:Aloin kerään katkenneita kieliäni joskus vuonna -99 ja tuossa on vain kotona paukkuneet..

No eikös se ihan oikeasti ole jopa monien erittäin arvostettujen bassonikkarien mielestä niin, että saundiin vaikuttaa KIRKKAASTI eniten mikki, ja että puut ym ovat melkoisen toisarvoisia. Jos soitettavuus on hyvä, on varmasti järkevää investoida hyvään mikkiin.
 
Minä olen tästä melkolailla täysin eri mieltä ja liityn edellä ilmaistuihin mielipiteisiin siitä että puista tulee se basson ominaissoundi.
 
Esimerkkinä ominaissoundista vaikkapa painavat saarnirunkoiset Fenderit, joissa tyypilisesti on tukeva alapää ja terävä yläpää ("hifi"), mutta vastaavasti hieman löperö keskialue (verrattuna leppäbodyn muhevaan middleen). Noita em. ominaisuuksia ei kyllä muuksi muuta (heh) vaikka mimmoiset mikit bassoon ruuvaa kiinni. Toki mikeillä voi yrittää tasata puiden soinnissa olevia puutteita/korostumia, mutta kyllä se perussoundi sieltä tunkee läpi anyway. (jos et usko, niin vaihda omaan bassoosi muutamat eri mikit parin vuoden aikana)
 
Oma filosofiani on että mikit ovat välikappale, joiden tehtävänä on hoitaa hommansa mahdollisimman neutraalisti.(Neutraalilla tarkoitan nyt esim. jazzbasson kyseessä ollessa sitä soundia, joka omaa kokemuspohjaani vasten on jazzbassolle luonteenomainen soundi. Mistään universaalista neutraalibassosoundista ei ole havaintoja.)
 
Mutta tietenkin jos sanalla "mikit" käsitetään myös kaikki mahdolliset über-aktiivi-himmelit, niin silloin näkemystä on pakko loiventaa sikäli, että aktiivi-EQ:sta boostaamalla saa minkä tahansa basson kuulostamaan humina-mössö-kihinä-sekamelskalta, jolloin on todellakin ihan sama minkälaiset kalikat siellä värähtelevät.

Juuh, kyllähän asia on niin, että soittimessa se puu on se mikä soi, ei mikit.
 
Mikeillä voi taas kaivaa siitä soittimesta esiin jotain tiettyn suuntaista soundia, mutta eipä sitä perusluonnetta voi muuttaa.
 
Jos kasaan paskaa ruuvvaa kiinni Bartolinin mikit, niin ei se ole tasan tarkkaan mitään muuta kuin kasa paskaa jossa on Bartolinin mikit. Että näin.

Noniinno, tuskin se vaneri sen paremmin soi riippumatta siitä mitkä übermikit ja etuasteen siihen heittää. :) Taitaa tuo MUU olla kyllä ihan ehtaa puuta, jotta siltä kohdin lähtökohdat oli ihan hyvät. Kyllä se on se puu mikä siinä soi, periaatteessa mikkien tehtävä on vaan saattaa se ääni ulos vahvistettuna mahdollisimman puhtaana ja todellisena eikä muuttaa sitä puun soundia.
 
Mutta mun näkemys on tämä, sanokoon joku viisaampi miten asia sitten oikeasti on.
 
Mikäs selittää muuten esmes Danelectron Longhornin erinomaisen soinnin? Vehjehän suurinpiirtein kasaan teipattu kokoelma kovalevyä ja vaneria.
 
Itse pistän paljon painoarvoa soittimen rakenteellisiin ratkaisuihin, sitten vasta puihin. Olikohan se Carl Thompson joka jossain haastattelussa tätä toitotti, muuten.

Mikäs selittää muuten esmes Danelectron Longhornin erinomaisen soinnin? Vehjehän suurinpiirtein kasaan teipattu kokoelma kovalevyä ja vaneria.
 
Itse pistän paljon painoarvoa soittimen rakenteellisiin ratkaisuihin, sitten vasta puihin. Olikohan se Carl Thompson joka jossain haastattelussa tätä toitotti, muuten.
 
No minä näen sen niin, että kaikki nuo on tärkeitä ja riippuvat täysin siitä miten soitin on rakennettu. Jos halutaan saada puun ominaissoundi esille, niin rakentaja tietenkin valitsee mahdollisimman yhtenäiset kappaleet. Kaula veistetään yhdestä palasta + mahdollisesti otelauta. Runko tehdään korkeintaan kolmesta palasta. Ihan sama onko kyseessä kaula-läpi-rungon vai pulttikaula. Yhtenäinen puu soi sille ominaisella tavalla.
 
Carl Thompson taas tahallaan demppaa sen puun ominais-soundin käyttämällä ohuita siipaleita ja montaa eri puuta. Tottakai se puun soundi katoaa tuollatavalla. Sitten nousee rakenteellisten ratkaisujen ja mikkien osuus kokonaiskuvassa. Näissä soittimissa mielestäni puuttuu usein "luonnetta" mutta niissä on tasapainoinen ääni kautta kaulan.
 
Sitten on komantena nämä Danot, Leningradit ynnä muut vaneri ja muoviritsat. Näissähän sointi on puhtaasti rakenteellisilla ratkaisuilla myös, mutta eri tavalla. Ainepaksuus on Leningradissa esimerkiksi niin ohut, että muovi soi siksi. Kyllähän se resonoi sitten vaikka millä taajuuksilla.
 
Tuossa on jokainen esitellyt tavallaan omat soittimensa aiemmin. Ja minusta kaikki esittelyt olivat valideja ja oikein, koskien sitä nimenomaista desing:nia. Siitä lähdetään, että ne ominaisuudet ovat ratkaisevasti framilla, joita soittimen suunnittelija on halunnut korostaa.

Haluaisin tässä mikkikeskustelussa ottaa vielä kerran esiin sijoittelun, koska itse pidän sitä erittäin tärkeänä, mutta usein ylenkatsottuna muuttujana. Jokaiselle asiansa osaavalle studioäänittäjällehän on selvää, että mikrofonin sijainti äänilähteeseen nähden on äärimmäisen tärkeää soundin kannalta. Oikean paikan etsiminen bassarimikille voi kestää jopa tunteja. Siksi onkin täysin järkeenkäypää, että myös sähköbasson tai -kitaran mikin sijoittelulla on ratkaiseva vaikutus ääneen.
 
Tein itse asiassa aiheesta pieniä kokeiluja ennen kuin laitoin DiMarziot kiinni. Kytkin piuhat purkkavirityksellä kiinni plugiin, "asensin" mikin parin palikan ja sinitarran avulla ikään kuin sillaksi kielten päälle ja siirtelin sitä sitten kielten suuntaisesti. Totesin että joissain tapauksissa muutama millimetrikin riitti synnyttämään huomattavia eroja soundissa. Pääsääntöisesti soundi muuttui sitä enemmän, mitä lähemmäs tallaa mentiin.
 
Eli kyllä mikeillä voidaan saada suuria eroja aikaiseksi, mutta ne eivät niinkään liity mikkien sisäisiin ominaisuuksiin, vaan siihen mitä niillä tehdään.

Haluaisin tässä mikkikeskustelussa ottaa vielä kerran esiin sijoittelun,
Eli kyllä mikeillä voidaan saada suuria eroja aikaiseksi, mutta ne eivät niinkään liity mikkien sisäisiin ominaisuuksiin, vaan siihen mitä niillä tehdään.
 
Minä lasken mikkien sijoittelun "rakenteellisiin ratkaisuihin" eli samasta asiasta puhuttiin mutta eri sanoilla.
 
Tuosta mikkien sisäisien ratkaisujen vaikutuksesta soundiin olen eri mieltä. Mutta vain kun on kyse ns. akustiselta soinniltaan neutraaleista soittimista. Ts. Carl Thompson sateenkaaret ja synteettisiä materiaaleja paljon sisältävät (grafiitit ynnä muut muovit)

Tuosta mikkien sisäisien ratkaisujen vaikutuksesta soundiin olen eri mieltä. Mutta vain kun on kyse ns. akustiselta soinniltaan neutraaleista soittimista. Ts. Carl Thompson sateenkaaret ja synteettisiä materiaaleja paljon sisältävät (grafiitit ynnä muut muovit)
 
Ööö... ei nyt ihan mennyt perille asti. Eli meinaat että kun kyseessä on joku laminaatti-, komposiitti- tms. basso, erilaisten mikkien väliset erot korostuvat? Voipi olla noinkin, itselläni ei ole aiheesta tarpeeksi kokemusta.
 
Itse meinasin lähinnä sitä, että mikin omien ominaisuuksien - montako kierrosta lankaa, keraamiset vai alnicomagneetit yms. - synnyttämät soundierot ovat kuitenkin aika hienovaraisia verrattuna siihen mitä mikin siirtäminen parilla sentillä aiheuttaa. Itse väittäisin että olisin saanut muutettua MUUn soundia huomattavasti enemmän siirtämällä vanhoja mikkejä kuin heittämällä uudet mikit vanhojen reikiin. Olisiko muutos ollut hyvästä, se on toinen juttu.
 
Eivätkä ne DiMarziot muuten ihan niin vaan vanhoihin reikiin menneet. Jyrsimään jouduin ja kun työkalupuoli jätti toivomisen varaa (iskuporakone ja puukko), ei jälki ollut kaunista. Lehmäkuosi toki peittää vauriot, muuten en olisi hommaan ryhtynytkään. Ja MUUn jälleenmyyntiarvohan (jos sellaista on ikinä ollutkaan, kyseessähän on kuitenkin H. Benton) meni vessasta alas jo siinä vaiheessa kun liimasin ensimmäiset kangassuikaleet kiinni kroppaan, joten sikälikään ei pelottanut ryhtyä hommiin...

Mistäs muuten johtuu etä kitarapalstalla ollaan kokoajan vaihtelemassa mikkejä, mutta bassopalstalla se on suhteellisenn harvinaista?

Mistäs muuten johtuu etä kitarapalstalla ollaan kokoajan vaihtelemassa mikkejä, mutta bassopalstalla se on suhteellisenn harvinaista?
 
onko tuo nyt niin harvinaista? varmaan puolet palstan vakioasiakkaista on noilla pelehtiny, persarviolla niinku.

Ööö... ei nyt ihan mennyt perille asti. Eli meinaat että kun kyseessä on joku laminaatti-, komposiitti- tms. basso, erilaisten mikkien väliset erot korostuvat? Voipi olla noinkin, itselläni ei ole aiheesta tarpeeksi kokemusta.
 
Juu, tätä tosiaan tarkotin. Mikäli soittimessa ei ole omaa luonnollista soundia, luonnetta niinsanoakseni, niin ne mikrofonien sisäiset erot pääsevät enemmän esille. Ja kyllä olen myös samaa mieltä siitä, että rakenteelliset erot vaikuttavat enemmän, mutta jos puhutaan näistä mikkienvaihtoprojekteista niin rakenteelliset muutokset yleensä ei heti tule kysymykseen.

Mistäs muuten johtuu etä kitarapalstalla ollaan kokoajan vaihtelemassa mikkejä, mutta bassopalstalla se on suhteellisenn harvinaista?
 
Mä oon noita jonkun verran vaihdellu ja vertaillu mut huomasin et ei se hirveesti ainakaan mulla soundiin vaikuttanu joten en vaiha enää.
Jossain ritsoissa voi tietty olla ihan pasnat mikit ja sillon se voi olla kohillaan vaihtaa....tai ainakin kokeilla.

Mä oon noita jonkun verran vaihdellu ja vertaillu mut huomasin et ei se hirveesti ainakaan mulla soundiin vaikuttanu joten en vaiha enää.
Jossain ritsoissa voi tietty olla ihan pasnat mikit ja sillon se voi olla kohillaan vaihtaa....tai ainakin kokeilla.
 
Siis kyllä niitä nyt porukka täällä on jonkinverran vaihdellut, muttei lähellekkään samassa luokassa kuin kitarakamapalstalla, jossa porukka vaihtaa mikkejä kitaroihinsa jo ennenkuin ovat kitaroitaan edes ostaneet.

Mistäs muuten johtuu etä kitarapalstalla ollaan kokoajan vaihtelemassa mikkejä, mutta bassopalstalla se on suhteellisenn harvinaista?
 
signaalia särötellessä taajuusvaste ja hönkä korostuu.

Siis kyllä niitä nyt porukka täällä on jonkinverran vaihdellut, muttei lähellekkään samassa luokassa kuin kitarakamapalstalla, jossa porukka vaihtaa mikkejä kitaroihinsa jo ennenkuin ovat kitaroitaan edes ostaneet.
 
Sen on varmaanki se mahoton hypetys siellä mikä sen saa aikaan. Periaatteella "EMG:illä onneen".

Mistäs muuten johtuu etä kitarapalstalla ollaan kokoajan vaihtelemassa mikkejä, mutta bassopalstalla se on suhteellisenn harvinaista?
 
Jaa-a, jos asia on tosiaan noin, niin ehkä se on taas osoitus basistien konservatiivisuudesta. Että "kun Pyhä Leo kerran ne oikein laittoi, niin ei niihin sovi kuolevaisten puuttua".
 
Toisaalta myös erilaiset aktiivielektroniikkahässäkät ovat bassoissa selvästi yleisempiä kuin kitaroissa. Voipi olla etteivät monet oikein uskalla lähteä vaihtelemaan mikkejä sellaisiin, jos elektroniikkatietämystä ei hirveästi ole.
 
BTW, tiesitkös Niskis että DiMarzio tekee myös Sadowskyn mikit? Kuulemma Rogerille valmistettavat mallit ovat lähes identtisiä Ultra J:n kanssa...;-)

Sen on varmaanki se mahoton hypetys siellä mikä sen saa aikaan. Periaatteella "EMG:illä onneen".
 
Hih, mun tumppu-presarissa o EMG:t. Aktiivit. Ollu aina. Hyvin toimii, tota.
 
Itse syyllistyin jsut vastikään mikkioperaatioon, kun vaihdoin Fendän mikit tohon Ž77 Aria Jassoon. Alkuperäiset kun ei ehkä olleet ihan täysin kurentit kuitenkaan. Ny toimii ja hyvin.

BTW, tiesitkös Niskis että DiMarzio tekee myös Sadowskyn mikit? Kuulemma Rogerille valmistettavat mallit ovat lähes identtisiä Ultra J:n kanssa...;-)
 
Olix tää se juttu, että siinä o ehkä kolme kierrosta lankaa enemmän tjms?