Musiikkibisnes ›

Minulla on itseasiassa vähän samankalaisia ongelmia, tosin ei vielä ihan yhtä ajankohtaisia mutta kuitenkin. Käyn nyt vasta lukion ensimmäistä luokkaa mutta kai sitä jo pitäisi pikkuhiljaa miettiä, että mitäs sen jälkeen. Ja mikään muu ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta kuin musiikki ja sen tekeminen ja unelmani olisikin, että voisin tulevaisuudessa löytää työn musiikin parissa ja jossei soittajana niin sitten muuten (perustan vaikka soitinliikkeen). Sillä voihan sitä bänditoimintaa harjoittaa ja keikkaa heittää ainakin joissain mittasuhteissa vaikka se päivätyö olisikin ja sitten jos bändi alkaa menestyä niin hyvin, että sillä alkaa jo elämäänkin niin mikäs siinä sitten.
 
Mutta entäs jos sitä motivaatiota ei löydykkään muuhun kuin siihen kitaran räpläämiseen. :(
 
Meil on vissiin vähän sama homma... Minäkin haluaisin olla jossain tekemisissä musan kanssa tulevassa ammatissani. Bändin kitaristia minusta tuskin tulee näillä taidoilla ja tällä treeni-innolla. Itse opiskelen ekaa vuottaa kauppiksessa ja olisi siistiä päästä johonkin soitinliikkeeseen vaikka sitten joskus töihin. Tai johonkin levykauppaan, en tiä...Perustetaan perkele kahestaan yritys;)

ruvetkaa managereiks!

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mitä suurinpiirtein öbaut sellainen triona soittava ryminäbluesrockbändi saa keikasta, jos ajatellaan ravintoloita ym. räkälöitä? Käsittääkseni tällaisia bändejä on aika paljon. Ja setti koostuu covereista sekä "omista" kappaleista. Roudaajia olisi kolmikon lisäksi yksi, ehkä jopa kaksi. Mitään sen kummempia managereita, ohjelmatoimistoja, valo- tai savushowta ei ole. Pakulla painettaisiin menemään, eli ei erillistä dösäkuskia.
 
20-wee ja opiskelen yliopistossa. 400 opintotuella ei paljoa kahvipullia ostella joten oon yrittäny löytää jotakin lisätienestiä ja/tai kesätyötä kitaristina (eipä oo onnistunu vielä).
 
Lukiessani tätä tuli muutama asia mieleen (kun oon nähny esim. isoveljeni bänditouhuja vierestä, niin vähän saanu tuntumaa tähänkin ). Eli ensinnäkin tuo ylläoleva lainaus pisti miettimään, että miks noita roudareita tarvitaan joka bändissä (sama esim. kuskeille). Siis nyt puhun lähinnä näistä viikonloppubändeistä, en ammattimuusikoista. Jos bändin koko ahdetaan trioon, että saadaan vähän jotain käteen, niin eikö noissa roudareissa kannattais säästää? Onhan jokaisella toimivat kädet ja varmaan ainakin yks selvä kuski.

20-wee ja opiskelen yliopistossa. 400 opintotuella ei paljoa kahvipullia ostella joten oon yrittäny löytää jotakin lisätienestiä ja/tai kesätyötä kitaristina (eipä oo onnistunu vielä).
 
Lukiessani tätä tuli muutama asia mieleen (kun oon nähny esim. isoveljeni bänditouhuja vierestä, niin vähän saanu tuntumaa tähänkin ). Eli ensinnäkin tuo ylläoleva lainaus pisti miettimään, että miks noita roudareita tarvitaan joka bändissä (sama esim. kuskeille). Siis nyt puhun lähinnä näistä viikonloppubändeistä, en ammattimuusikoista. Jos bändin koko ahdetaan trioon, että saadaan vähän jotain käteen, niin eikö noissa roudareissa kannattais säästää? Onhan jokaisella toimivat kädet ja varmaan ainakin yks selvä kuski.
 
Ei välttämättä. Mitä enemmän bändissä on jäseniä, sen varmemmin löytyy selvä kuski. Ja usko tai älä, bändikin kuulostaa paremmalta. ROudarit on oikein katoavaa kansanperinnettä. Onko niitä enää ollenkaan ihan ammattilaisena muilla kuin kovilla rock-bändeillä?

Ai niin, kyllä musiikilla tienaa leipänsä, pystyy maksamaan laskut ja elättämään perheenkin siinä sivussa jos ne vaan jaksaa katella aina reissussa olevaa soittajaa.

ROudarit on oikein katoavaa kansanperinnettä.
 
Siinä mielessä outo lausunto, että vasta hiljanhan koko ammattikunnasta on alkanut tulla ammattikunta.
 
Mutta tottahan se tietysti on, että ei joku humppaorkka roudareita kaipaa, jos soittajat ovat vain semmosia, että jaksavat itse kantaa punaisen pikkutakkinsa tai niin selvin päin, että muistavat, mihin se jäi. Ja toisaalta jos eivät, niin eipä se duunikaan semmosta olisi, että siihen ammattimies viitsisi lähteä.
 
Eli kyllä siis musiikki- ja esitystekniikan hoito ja suunnittelu ovat ihan relevantteja vaihtoehtoja, Tosin suomalaiset olosuhteet ovat välillä hivenen ankeita, joten ehkä kumminkin kannattaa hankkiutua firman palvelukseen ja tätä myöten muotinäytöksiin sun muihin yritysjuhliin, joita varten ei puolestaan ole koko alalle lähtenyt.
 
Joten itse asiassa, kannattaa panostaa auton asennukseen tai kokin hommiin, koska siellä päin taitaa työtä kumminkin aina olla! Hoitakoot pöljemmät roudauksen. Muistakaa kuitenkin pikku-Tapsa -vainaan sanat: "Roudarin kovan kuoren alta saattaa löytyä herkkä narkkari."

Ei oo meillä päin roudareita näkyny!
Kyllä ne kamat saa ihan ite kantaa, mutta neljälle jää kyllä bensoista jotakin.

....

13 euroa parissa tunnissa per ilta, katusoittamalla miljoonaan kertaan kuultuja rock/metal/iskelmäklassikoita paskalla akustisella.
Oli hauskaakin kännipäissää, ja kaikki tykkäs ja kavereita pyöri vierailemassa all-stars kokoonpanoina. Suosittelen jos aika käy tylsäksi.

..eli käteen jää 112 €
 
Aika ankealta kuulostaa nuo luvut. Herää kysymys: kuinka kannattavaa on tehdä isoja kiertuita hirveän hekilökunnan kanssa, jos, jumalauta, 5000€ keikasta jää 112€ käteen?! Jos oma bändimme tekisi, sanotaan, 500e palkalla satunnaisen baarikeikan lähiseudulla, siitä jäisi 100e per/olento käteen. Ja muita kuluja ei ole kuin korkeintaan vitonen bensaan. Ja siihen ei olisi verokarhullakaan mitään käpälää välissä. Kaksi tuollaista keikkaa kuussa päivätyön lisäksi tuntuisi rahapussille ja mielenterveydelle huomattavasti paremmalta ratkaisulta, kuin heittäytyä ohjelmatoimistojen ja levy-yhtiöiden ohjailtavaksi pitkin muata. Tai voinhan olla täysin väärässäkin, mutta tuntuisi vähän että näin olisi.

Yksi konsti saada jotain (Teostolta) on toki musan sävellys & sanoitus. Mieluiten vielä sellaisen musan, jota voi saada muillekin bändeille keikkasettiin kuin pelkästään omalle. Rokkibändien musaa ei välttämättä kovin moni esitä keikoilla sen jälkeen kun itse bändi on hajonnut. Eli Kuurankukkaa kehiin :)... Suomenmaasta löytyy tanssibändejä vaikka kuinka paljon, jotka saavat/joutuvat esittää tämän tyyppistä musaa. Jotain siitä varmasti irtoaa kun bändejä on paljon ja keikkaesityksiä riittää ja mahdollisesti levytuototkin vielä siihen päälle. Mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty saada omaa musaansa tälläkin genrellä läpi. Eihän tällaisia kuin Kassu Halonen, Crisse Johansson, Vexi Salmi, Pertti Haverinen, Risto Asikainen ym. jotka pärjää tällä Suomessa kovin montaa kuitenkaan ole...

Onhan tuo hankala kysymys kaikkiaan.
 
Itsellä ei mitään suoranaisia kokemuksia keikkailulla elämisellä, joskin ns. suolarahoja on tullut tienattua "hired gun"-pohjalta. Kuithennau, oli kyseessä omat proggikset tai moneybeat, oon ottanut periaatteeksi että ilmaiseksi / omakustanteena ei nuottikaan soi. Aina pitää korvausta saada, vaikka möykkääminen usein kivaa onkin.
 
Mitä rankempi ja professionaalimpi organisaatio, sitä isommat menot - mutta myös tulot. Kun kaikki klaaraa tonttinsa ja keikkamyynti toimii, voi taskunpohjalle jotain jäädäkin. Vaikka täälläkin esitetyt laskelmat ja aatokset ovat useimmiten aika synkeitä, joku rämpyttämisellä tienaa leipänsä Suomessa tänäänkin.
 
Onhan se niin, että musajudansseihin menee enemmän rahaa kuin sieltä tulee. Tämän olen omalla kohdallani hyväksynyt; mitäpä muuta voisi seurata patologisesta GASista ja verrattaen verkkaisesta keikkatahdista, Gramex- ja Teostotyhjyydestä puhumattakaan. Toisaalta, kuten viisas ystävä kerran totesi, mikä se semmoinen harrastus on johon ei mene kaikki rahat?
 
Musabisnes ja -skene myy pääasiassa mielikuvia. Niitä kuluttajat kuluttavat, ja ne, jotka haluavat kalifeiksi kalifien paikalle huudattamaan teinityttöjä Tavastialle ja kiskomaan ilmaista viunaa bäkkärille, kuluttavat alaan liittyvää krääsää, kuten soittimia, levyjä ja äänenmuljutusvehkeitä ja mitä-nyt-sattuvatkaan - ja viisaimmat myös spärdäreitä. Kuitenkin in the end of the day, usein "muusikko" on köyhempi ja kaupan setä rikkaampi.
 
Totta kai joku aina onnistuu, ja niitä onnistumisia pidetäänkin sitten sitäkin kovemmalla huudolla esillä, vrt. rock"journalismi", ja nämä mainitut keikkaliksalööpit, MTV cribs jne... Montako "epäonnistumista" tapahtuu suhteessa yhteen "onnistujaan"?
 
En sano, etteikö voisi tai kannattaisi yrittää. Lottoan itsekin aina toisinaan.
 
Itse teen musaa siksi, että se on pitkäaikainen ja mukava hääräily jolle en ole parempaakaan korviketta keksinyt. Onhan se neuroottista piperrystä, joka syö aikaa ja rahaa ja terveyttä aivan luvattoman paljon suhteessa "outputteihin", mutta minkäs sitä voi; ihminen on tyhmä kuin sian saapas.
 
Kiinnostuksen aiheet elon tiellä liikkuu pitkälti musa-aiheisuudessa tai muussa "taideräpellyksessä", ja ammatinvalintahommat kierii tasaisin väliajoin mielessä tyyliin "mitävittuasikaverkkopaidassa". Ratkaisu on, toistaiseksi, poroporvarillinen KTM-koulutus, jota yritellään solffata loppuun.
 
Ajatukset musa-ammatilaisuudesta ei juurikaan kiepu enää kallossa, se skene ei an sich kiinnosta. Kavereita on monia, jotka jollain tapaa ovat bisneksessä täällä ja ulkomailla. Ihailen heidän rohkeuttaan ja panostustaan (henkistä ja monetaarista) valitsemallaan tiellä.
 
Kai sitä voisi kasvaa aikuiseksi, hoitaa koulu kondikseen asap, kunnon vakituinen päiväduuni, perheellistyä, lopettaa joutavat puuhat & haihattelut lopullisesti, myydä kaikki kamat ja levyt, ja alkaa vaikka harrastamaan viiniä ja golfia - mutta mitä hupia siinä sitten olisi?
 
Loppujen lopuksi, koko hommallahan ei ole mitään konkreettista arvoa. Vain se arvo, minkä sille oman päänsä sisällä ihan itse antaa. Mistä tahansa voi tehdä uskonnon, ja minkä tahansa takia voi kuolla haisaappaat jalassa.
 
(Höhö. Olipa pitkä avautuminen ja varmaan aika off topic, mutta tulipa riipustettua - kostoksi.)

Tuota vähän ohi nykyisen aiheen, mutta mikä on "vakiintunut" kilometrikorvaus jos mennään keikalle? Lasketaanko per henkilö vai miten?
 
Joku väläytti tuossa 40c/km?

Tuota vähän ohi nykyisen aiheen, mutta mikä on "vakiintunut" kilometrikorvaus jos mennään keikalle? Lasketaanko per henkilö vai miten?
 
Joku väläytti tuossa 40c/km?
 
Ole hyvä
 
http://www.musicfinland.com/sml/sopimukset_ja_tariffit.html
 
mutta muista, että suu säkkiä myöten mennään. Rahaa ei voi saada sieltä missä sitä ei ole, ja nuo liksat ovat ammattilaiselle jonka pitää elättää itsensä ja perheensäkin.

Mulla on haave..
 
En tiedä haluanko / aionko koskaan itse toteuttaa tätä, mutta tahtoisin luoda Helsingin keskustaan kivan paikan metallimusiikille - klubimeininkiä ja esim. viikottainen live-bändi.
 
Omistaako kukaan "Näin perustat tuottavan metalliravintolan Suomeen" -ohjekirjaa?
 
Eikö olekin kaunis ajatus?
 
Mä oon heti mukana! :D Ei nyt varsinaisena haaveena tuo oo, mutta ajtus kuullostais mahtavalta!

Ole hyvä
Kiitos.
 
...ja nuo liksat ovat ammattilaiselle jonka pitää elättää itsensä ja perheensäkin.
Haluan kuitenkin aina tietää suurussluokan että ei vaikuta ihan idiootilta.

Kiitos.
 
Haluan kuitenkin aina tietää suurussluokan että ei vaikuta ihan idiootilta.
 
Joo, totta kai.
 
Mä itse käytän aina tuota 40c/km tariffina, mutta km-korvaus voi olla alempikin jos niin on sovittu. Ylipäätään kannattaa miettiä saatava summa valmiiksi ja jakaa se todellisilla kilometreillä, ja käyttää tätä sitten kertoimena.

Tämän päivän Hesaria selailessani huomasin, että Nighwish -yhtyeen biisinikkari tienasi jotakuinkin 150 000 euroa vuonna 2004.
 
Saman orkesterin ex-solisti taas vajaat 6 000 euroa.
 
Kysymys kuuluukin: onko Turunen ahne vai Holopainen mahdollisesti saita työnantajana? Vai oliko orkesteri ehkä keikkatauolla vuonna 2004?

Tämän päivän Hesaria selailessani huomasin, että Nighwish -yhtyeen biisinikkari tienasi jotakuinkin 150 000 euroa vuonna 2004.
 
Saman orkesterin ex-solisti taas vajaat 6 000 euroa.
 
Kysymys kuuluukin: onko Turunen ahne vai Holopainen mahdollisesti saita työnantajana? Vai oliko orkesteri ehkä keikkatauolla vuonna 2004?
 
eiköhän Turusen mahdolliset liksat menneet argenttiinan kautta.