Bänditoiminta ›

Aina ei voi valita. Tässä maassa treenikämppien suhteen varsinkaan.
 
Valitettavasti näin. Jos minun bändillä olisi tuollainen tilanne, niin kaipa me se kämppä otettaisiin, mutta uuden "oman" etsiminen jatkuisi kyllä aktiivisesti.

yhdellä reeniksellä näin ratkaisun jossa vahvistimessa kiinni olevan virtapiuhan plugi oli laitettu lukolliseen rasiaan.

No kuka perkeleen kuutiopää kitaroitaan jättää yhteiskämppään? Ei.
 
Kyllä mä lapsena kanniskelin niitä kitaroita mukana, mutta nykyään kamat kulkee keikkojen, treeniksen ja studioiden väliä käymättä juuri koskaan lähtöruudussa - kotona. Kotona on toiset kitarat ja vahvistimet.
 
9 vuotta sitten harkitsin soittamisen lopettamista. Silloin toin kaikki kitarat kotiin, suurin osa niistä ei ollut ollut kotona kahdeksaan vuoteen, osa ei koskaan. Laitoin ne kaikki laukuissaan riviin, vaihdoin kielet, tein säädöt, vahasin ja pakkasin pinoon. Pari kuukautta se 16 kitaran pino oli koskemattomana nurkassa, niistä rakkaimmat ja siihen asti joka päivä käytetyimmät otin esiin vasta monen vuoden jälkeen.
 
Nykyään kitarat ovat taas eri puolilla maailmaa, mikä missäkin.

Huomannut olen. Kun menin yks päevä treenikselle niin pikkuveljen kaveri oli just heittämässä kitaraa seinään kun se ei osannu virittää sitä. Tulos: turpasauna ja omat kamat kämpältä kaappiin.:)
 
Siis sun kitaraa vai omaansa???

No kuka perkeleen kuutiopää kitaroitaan jättää yhteiskämppään? Ei.
 
Mä ainakin. En jaksa halpaa ritsaa kanniskella edestakaisin, kun kotona on kuitenkin muut kitarat. Hienointa olisi, että ei tarvitsisi reenien alkuun säätää mitään muuta kuin nuppi päälle ja ottaa kitara ständistä. Piuhatkin olisivat valmiiksi kiinni.
 
Et kai muuten ole mun ibanessilla soitellut? :)

Mä ainakin. En jaksa halpaa ritsaa kanniskella edestakaisin, kun kotona on kuitenkin muut kitarat. Hienointa olisi, että ei tarvitsisi reenien alkuun säätää mitään muuta kuin nuppi päälle ja ottaa kitara ständistä. Piuhatkin olisivat valmiiksi kiinni.
 
Et kai muuten ole mun ibanessilla soitellut? :)
 
Ritsatkin on rakkaita :) En ole Ibaneziasi testannut vaikka mieli on vähän tehnytkin... Minä tein Peavey Classicin kanssa siten, että laitoin paperille joka potikan asennon ja tarkistan säädöt aina ennen kuin aletaan soittamaan. Helppoa + kätevää.

Minä tein Peavey Classicin kanssa siten, että laitoin paperille joka potikan asennon ja tarkistan säädöt aina ennen kuin aletaan soittamaan. Helppoa + kätevää.
 
Mää muistan ilman lappuakin että kaikki nupit kaakkoon. Helppoa + kätevää :)

Siis sun kitaraa vai omaansa???
 
Mun fenderiä. jos en olis ehtiny väliin niin olisin nyt linnassa murhasta.:)

Kyllä mä lapsena kanniskelin niitä kitaroita mukana, mutta nykyään kamat kulkee keikkojen, treeniksen ja studioiden väliä käymättä juuri koskaan lähtöruudussa - kotona. Kotona on toiset kitarat ja vahvistimet.
 
9 vuotta sitten harkitsin soittamisen lopettamista. Silloin toin kaikki kitarat kotiin, suurin osa niistä ei ollut ollut kotona kahdeksaan vuoteen, osa ei koskaan. Laitoin ne kaikki laukuissaan riviin, vaihdoin kielet, tein säädöt, vahasin ja pakkasin pinoon. Pari kuukautta se 16 kitaran pino oli koskemattomana nurkassa, niistä rakkaimmat ja siihen asti joka päivä käytetyimmät otin esiin vasta monen vuoden jälkeen.
 
Nykyään kitarat ovat taas eri puolilla maailmaa, mikä missäkin.
 
Miks sä aattelit lopettaa soittamisen? ei tuu yleensä ihan heti mieleen...

Mää muistan ilman lappuakin että kaikki nupit kaakkoon. Helppoa + kätevää :)
 
Kerrotko miten pystyt olemaan samassa huoneessa (tai läänissä) 100 wattisen Jubileen kanssa? Minä en saa tuota kolmekymppistä lähellekkään puolta väliä edes ikinä :)

Miks sä aattelit lopettaa soittamisen? ei tuu yleensä ihan heti mieleen...
 
Minulla on tullut monestikin. Kyllä se ajan kuluessa aina alkaa puulta maistumaan, varsinkin jos ei ole aktiivista toimintaa ja päämääriä. Terapiasoittelu ei kaikille, kuten minulle, maistu.

Minulla on tullut monestikin. Kyllä se ajan kuluessa aina alkaa puulta maistumaan, varsinkin jos ei ole aktiivista toimintaa ja päämääriä. Terapiasoittelu ei kaikille, kuten minulle, maistu.
 
Minulla kävi myös mielessä tuossa vuoden vaihteen tienoilla. Alkoi vaan yksinkertaisesti vituttamaan koko soittaminen ja kaikki siihen liittyvä (oikeastaan kaikki asiat elämässä...). Monen asian summa. Muutama viikko kokonaan soittamatta teki kuitenkin hyvää ja kyllä tässä taas viime ajat on ollut aika lailla eri meininki (paitsi sen suhteen, miten hauskaa tämä elämä monesti on yleisesti ottaen, mutta se nyt on asia erikseen eikä tämä ole oikea paikka sille).

Arvelen että Kivellä on ollut sama tilanne kuin niin monella muullakin.
Määrätyssä elämänvaiheessa
 
Joo ja ei. Tietysti piti pistää elämänarvoja vähän uusiksi, muistuttaa itselleen, että hei: sä olet kolmenkymmenen, koulut on takana, seurustelet hienon ihmisen kanssa ja nyt vois lopettaa sen boheemirokkarin esittämisen niiltä osin kuin se ei synnynnäistä ole (90% siitä kumminkin on).
 
Tärkein syy oli, että bändi jolle olin 8 vuoden aikana antanut aivan kaiken elämästäni hajosi pikkumaisuuteen ja riitoihin. Se oli ajanut niin ihmissuhteiden, työn kuin opiskelujenkin ohi aina ja kaikessa.
 
Seisoin Liemolan vihannestalon ikkunassa pari tuntia, katselin metrojen kulkua ohi, poltin pari norttia ...ja tilasin kuorma-auton viemään mun vahvistimet uudelle kämpälle, uusiin bändeihin.
 
Kun tekee luovaa työtä koko ikänsä, tulee väistämättä itsetutkistelun kausia. Se on normaalia kasvua ja kehitystä.

Joo ja ei. Tietysti piti pistää elämänarvoja vähän uusiksi, muistuttaa itselleen, että hei: sä olet kolmenkymmenen, koulut on takana, seurustelet hienon ihmisen kanssa ja nyt vois lopettaa sen boheemirokkarin esittämisen niiltä osin kuin se ei synnynnäistä ole (90% siitä kumminkin on).
 
Tärkein syy oli, että bändi jolle olin 8 vuoden aikana antanut aivan kaiken elämästäni hajosi pikkumaisuuteen ja riitoihin. Se oli ajanut niin ihmissuhteiden, työn kuin opiskelujenkin ohi aina ja kaikessa.
 
Seisoin Liemolan vihannestalon ikkunassa pari tuntia, katselin metrojen kulkua ohi, poltin pari norttia ...ja tilasin kuorma-auton viemään mun vahvistimet uudelle kämpälle, uusiin bändeihin.
 
Kun tekee luovaa työtä koko ikänsä, tulee väistämättä itsetutkistelun kausia. Se on normaalia kasvua ja kehitystä.
 

 
Hyvää tekstiä.... kyllä muakin aina välillää rupee risoon soittaminen sen verran että tekis mieli polttaa kitara ja ruveta pitsinnyplääjäks yms. mutta siinätapauksessa kuolisin vierotusoireisiin....;)
 
Monessako bändissä soitat Kivi jos saan kysyä?

Monessako bändissä soitat Kivi jos saan kysyä?
 
Saat kysyä. Onneksi en tätä nykyä ihan päätoimisesti kuin yhdessä, mutta erilaisia levy- ja keikkaprojekteja on sitten aika paljon enemmän.
 
Sanotaanko näin, että niin paljon saa soittaa kuin ikinä aikaa riittää...
:-)

Saat kysyä. Onneksi en tätä nykyä ihan päätoimisesti kuin yhdessä, mutta erilaisia levy- ja keikkaprojekteja on sitten aika paljon enemmän.
 
Sanotaanko näin, että niin paljon saa soittaa kuin ikinä aikaa riittää...
:-)
 
hehe.... olikos toi sun kirjottama Rokkibändin ABC?
Varasin sen kirjastosta kun alko kiinnostaan....;-)

Top, nyt riitti off-topic. Dadan paikka on muualla.

Top, nyt riitti off-topic. Dadan paikka on muualla.
 
Samaa mieltä. Ja oli mun kirjoittama.
 
Hohoi, Moderaattori! Siivoa roskat pois ketjusta esim tunnin päästä...
:-)