Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Auttoikohan yhtään?
 
Tuon minä kyllä ymmärsin, mutta sitä en että minkä takia tuolla tavalla ei saa missään tapauksessa tehdä?

Tuon minä kyllä ymmärsin, mutta sitä en että minkä takia tuolla tavalla ei saa missään tapauksessa tehdä?
 
Hyvä kysymys. Ei vaan saa :)
 
Juontaa ehkä juurensa siihen, että kappaleessa ei saa olla rinnakkaisia oktaaveja. Eli kaksi oktaavin (yhden tai useamman) päässä toisistaan olevaa säveltä ei saa liikkua samaan säveleen, jolloin tulee uudestaan oktaavi. Ja kun johtosävel voi liikkua vain yhdelle sävelelle, ei sitä saa kaksintaa.
 
Hyvä veikkaus ainakin, jollei muuta.

Juontaa ehkä juurensa siihen, että kappaleessa ei saa olla rinnakkaisia oktaaveja. Eli kaksi oktaavin (yhden tai useamman) päässä toisistaan olevaa säveltä ei saa liikkua samaan säveleen, jolloin tulee uudestaan oktaavi.
 
Miksi muuten näin? Rinnakkaisoktaavithan ovat ihan jännän kuuloisia jopa.

Miksi muuten näin? Rinnakkaisoktaavithan ovat ihan jännän kuuloisia jopa.
 
Tämä sääntö yleensä koskee lähinnä ns. koraalisoinnutusta, jossa kaikki rinnakkaiset puhtaat intervallit ovat kiellettyjä. Tarkkaa syytä tälle en tiedä, mutta eipä löydy Bachin koraaleista yhtään rinnakkaista kvinttiä tai oktaavia.
 
Se on sitten ihan eri asia, jos "melodia" tuplataan oktaaveissa.

---kaikki rinnakkaiset puhtaat intervallit ovat kiellettyjä.
 
Mut rinnakkaisia kvarttejahan saa olla.

Mut rinnakkaisia kvarttejahan saa olla.
 
No mietin just, että oisko pitäny tää laittaa... Voi olla rinnakkaiskvartteja joo, mutta kvarttia ei koraalisoinnutuksessa pidetä konsonanssina kvintin ja oktaavin tapaan.

--- mutta kvarttia ei koraalisoinnutuksessa pidetä konsonanssina kvintin ja oktaavin tapaan.
 
Mutta eihän se dissonanssikaan ole, paitsi suhteessa bassoon.

Tämä sääntö yleensä koskee lähinnä ns. koraalisoinnutusta, jossa kaikki rinnakkaiset puhtaat intervallit ovat kiellettyjä. Tarkkaa syytä tälle en tiedä, mutta eipä löydy Bachin koraaleista yhtään rinnakkaista kvinttiä tai oktaavia.
 
Se on sitten ihan eri asia, jos "melodia" tuplataan oktaaveissa.
 
Mä oon aina ajatellu, että toi rinnakkaisten kvinttien ja oktaavin kielto liittyy laulamiseen. Siis siten, että laulamalla voipi tulla satsissa vireongelmia, jos liikutaan oktaaveissa/kvinteissä. Noista kun paistaa se epävireisyys heti läpi. Ainakin satsia on helpompi laulaa, jos siinä ei ole rikottu tota sääntöä.

Niinpä. Kvartti on outo intervalli näissä asioissa. Se ei ole selvästi dissonanssi, muttei konsonanssikaan.
 
niin. koska kvartti on äijäily-intervalli. kvartti rulaa. musiikissa pitäisi käyttää pelkästään kvartteja niin kaikilla olisi hauskempaa. ;)

Mä oon aina ajatellu, että toi rinnakkaisten kvinttien ja oktaavin kielto liittyy laulamiseen. Siis siten, että laulamalla voipi tulla satsissa vireongelmia, jos liikutaan oktaaveissa/kvinteissä.
 
No ei se kyllä liity. Kun niitä rinnakkaisia oktaaveja ja kvinttejä oli organumin kaudella jo treenattu pari-neljäsataa vuotta, niin kyllä vireet oli aika hyvin hallussa... :)

No ei se kyllä liity. Kun niitä rinnakkaisia oktaaveja ja kvinttejä oli organumin kaudella jo treenattu pari-neljäsataa vuotta, niin kyllä vireet oli aika hyvin hallussa... :)
 
Jebu, tiedossa on paralleeliorganumit. Miellän vaan ton organumin enempikin jatkuvana oktaavi/kvinttiuniksena jolloin sen äänen kohilleen passaaminen vois olla jotenki helpompaa. Ainakin siinä satsissa on "vähemmän liikkuvia osia" ja laulaja oppii paikkansa harmonian sisällä melkeinpä opettelemalla oman stemmansa. Ei tuu esim. silleen yllätyksiä et se oman äänen funktio musiikissa vaihtuis kovin sointukohtaisesti, niinkun vähän uudemmassa musassa voipi tapahtua. Mut tää nyt on tämmöstä pheelispohjalta jargonia.
 
Enivei, ihminen on ittepäinen, ei se muutaman sadan vuoden reeni tunnu kovin hyvin auttavan; helpommalta se tuntuu laulaa satsia ilman ("kiellettyjä") rinnakkaisia kuljetuksia ja helpommin sen tuntuu myös esim. harrastelijakuoro yms. laulupoppoo laulavan oikein. Tiedä sitten mistä se varsinaisesti johtuu mut vittu mä oon kova arvailee! :)

Mä oon kuullu aiheesta sellasta spekulaatiota, että rinnakkaiskvinttien ja -oktaavien kielto barokkiaikakautena oli tavallaan "kapinaa" edellisten aikakausien musiikkeja vastaan. Tonaalisuuden kehityksen myötä haluttiin tehdä pesäeroa "vanhanaikaiseen" musiikkiin samalla tavoin kuin 1900-luvun alussa modernistit alkoivat välttää oktaaveja ja kaikkea tonaalisuuteen viittaavaa.

Mä oon kuullu aiheesta sellasta spekulaatiota, että rinnakkaiskvinttien ja -oktaavien kielto barokkiaikakautena oli tavallaan "kapinaa" edellisten aikakausien musiikkeja vastaan. Tonaalisuuden kehityksen myötä haluttiin tehdä pesäeroa "vanhanaikaiseen" musiikkiin samalla tavoin kuin 1900-luvun alussa modernistit alkoivat välttää oktaaveja ja kaikkea tonaalisuuteen viittaavaa.
 
Vaikka asiaa en tunne, niin juuri noinhan asiat etenevät: Pistetään kyseenalaiseksi kaikki se, mikä edelliselle sukupolvelle on ollut "pyhää".

lutoslawskilla on kivoja oktaaveja, vaikka se onkin ns. moderni.

lutoslawskilla on kivoja oktaaveja, vaikka se onkin ns. moderni.
 
Niinpä, eihän tota ole kaikki noudattaneetkaan. Mutta jotkut onkin sitten välttäneet niitä oktaaveja sitäkin tarkemmin...

Mä oon kuullu aiheesta sellasta spekulaatiota, että rinnakkaiskvinttien ja -oktaavien kielto barokkiaikakautena ---
 
Nyt jäi mulle epäselväksi se, miten barokin aikakausi liittyy tähän. Rinnakkaisten kvinttien ja oktaavien välttäminenhän on paljon vanhempi ilmiö.

Nyt jäi mulle epäselväksi se, miten barokin aikakausi liittyy tähän. Rinnakkaisten kvinttien ja oktaavien välttäminenhän on paljon vanhempi ilmiö.
 
Hyvä kysymys... :) Tässä muodossa tää spekulaatio on mulle joskus esitetty, mutta taitaahan tuo "sääntö" tosiaan olla vanhempaa perua...

Nyt jäi mulle epäselväksi se, miten barokin aikakausi liittyy tähän. Rinnakkaisten kvinttien ja oktaavien välttäminenhän on paljon vanhempi ilmiö.
 
Siis homma liittyy yksinkertaisesti polyfoniaan. Johan se renesanssipolyfoniaa tutkimalla kirjattiin sitten, kontrapunkti säännöstöihin.
 
Rinnakkaiset puhtaat intervallit eivät luo vaikutelmaa "itsenäisesti kulkevista" melodioista, joka siis on kontrapunktaalisen/polyfonisen musiikin ihanne. Idea on se, että moniäänisyys muodostuu itsenäisistä, toisistaan riippumattomista melodioista, jotka kuitenkin sopivat harmonisesti yhteen. Tämä kontrapunktaalinen sääntö sitten jäi elämään homofonisen harmoniankin saavuttua.

"Homofoninen harmonia"
 
Vaivautuisiko joku selittämään yksinkertaiselle, mitä mahtaa tarkoittaa???