Kitarat: kitarakamat ›

Munsta matemaatikot muistaa ihan hulluna kaikkea epäoleellista niinku esim luonnonvakioiden tai juurien likiarvoja kymmenellä desimaalilla.
 
Matemaattinen palikka=matemaattisesti lahjaton :)
 
Tuo muistaminen ja matemaattinen ymmärrys ovat kaksi eri asiaa. Voi muistaa ulkoa vaikka mitä, mutta ongelmanratkaisu- ja päättelykyky eivät seuraa automaattisesti ko. kyvystä.
 
Ai miten niin off-topic?
 
:)

Ihan samalla tavalla eksakti tapa tuo on, sehän on suoraan johdettu tuosta toisesta kaavasta, ei vaadi edes mitään ihmeellisiä kuperkeikkoja.
 
Määrätyllä tavalla kyllä. Mutta miksei tota muotoa käytetä kirjallisuudessa? Täytyypä ilmeisesti selata Råde&Westegren: Mathematical Handbook for Science and Engineerin, Calculus ja University Physics läpi. Tosta muodota mikä esiintyy esim MAOLissa ja muussa kirjallisuudessa voi ratkaista Rtot tai vaikka R1 suht helposti. Ketä noita joutuu käytämään kuitenkin ehkä hiffaa noi pyöritykset.
 
Tuo muistaminen ja matemaattinen ymmärrys ovat kaksi eri asiaa. Voi muistaa ulkoa vaikka mitä, mutta ongelmanratkaisu- ja päättelykyky eivät seuraa automaattisesti ko. kyvystä.
 
Mitä häh? Vihjailekko insinööreistä jotain? :)
 
Mut on toi noinkin. Matemaattinen osaaminen koostuu 10%:sta lahjakkuutta ja 90%:sta työtä, sanoi joskus joku. Toisilla vaan toi 100% on vaan enemmän, toisilla vähemmän. Johonkin tasolle asti kaikki pärjää varmasti mutta oliskos niin että yliopistotasolla vaaditaan jotain ymmärtämistä. En tiiä.
 
Ai miten niin off-topic?
 
Niinno. Voitais me tiätty keskustella japsitoikain tai peavey classicin ylivertaisuudesta :)

 
Mitä häh? Vihjailekko insinööreistä jotain? :)
 
En, insinöörimatikka on juuri oikeaa siihen, mitä sillä on tarkoitus tehdä. Työkaluksi siis.
 
Mut on toi noinkin. Matemaattinen osaaminen koostuu 10%:sta lahjakkuutta ja 90%:sta työtä, sanoi joskus joku. Toisilla vaan toi 100% on vaan enemmän, toisilla vähemmän. Johonkin tasolle asti kaikki pärjää varmasti mutta oliskos niin että yliopistotasolla vaaditaan jotain ymmärtämistä. En tiiä.
 
Yliopistotasolla on helkkarin ankea opiskella mitään, jollei ymmärrä asiaa. Ulkoluku muodostuu aika äkkiä mahdottomaksi.

Siis mitä pilkkuja?
 
Tuo minun esityksenihän siis näyttää paperilla siltä, että on osoittajassa tuo R1+R2+...+R(n) ja nimittäjässä R1*R2*...*R(n).
 
Missä siellä on yhtään pilkkua?
 
Ja tuo kolmen pisteen käyttöhän nyt on ihan normaali tapa lyhentää sarja.
 
No joo pisteitä tiätty tarkoitin. En oikiasti muista vastaavaa esitystapaa muualta, enkä nyt tarkoita sarjan lyhennystä pisteillä vaan että kaava sisältäisi useampia pisteillä lyhennettyjä sarjoja. Indeksejä ei lasketa. En tiedä perustuvatko noi vakiintuneisiin tapoihin vai onko esitystavoille omat strandardit.

No joo pisteitä tiätty tarkoitin. En oikiasti muista vastaavaa esitystapaa muualta. Indeksejä ei lasketa.
 
Kumma oot. Katso mikä tahansa sarjaoppia käsittelevä osio jostakin kirjasta, niin pitäisi löytyä.

Määrätyllä tavalla kyllä. Mutta miksei tota muotoa käytetä kirjallisuudessa? Täytyypä ilmeisesti selata Råde&Westegren: Mathematical Handbook for Science and Engineerin, Calculus ja University Physics läpi. Tosta muodota mikä esiintyy esim MAOLissa ja muussa kirjallisuudessa voi ratkaista Rtot tai vaikka R1 suht helposti. Ketä noita joutuu käytämään kuitenkin ehkä hiffaa noi pyöritykset.
 
Tuota noin, mä luulen että sinä vain ajattelet turhan hankalasti sitä mitä Fortune tuossa tahtoo sanoa. Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että on ratkaistu kokonaisimpedanssi (jonka toki pitäisi olla Z eikä R) ja ratkaisussa on hypätty muutaman välivaiheen yli.
 
Jos taas puhut ihan puhtaasti notaation puutteellisuudesta, niin olet kaiketi oikeassa. Minusta tuo muoto on siitä huolimatta hyvin ymmärrettävä, ja vastaa myös Piirianalyysi I:ssä esitettyä laskentatapaa.
 
Niinno. Voitais me tiätty keskustella japsitoikain tai peavey classicin ylivertaisuudesta :)
 
Hoho, kai sitä p*skaa voi välillä jauhaa jostain muustakin.
 
Jos nyt kuitenkin aiheesta vielä hitusen. Vahvistimessa lukee varmasti millä kuormilla sitä on suositeltavaa käyttää. Kokeilematta ei voi varmasti sanoa onko laitteelle haittaa matalamman impedanssin käytöstä, mutta suosittelisin hankkimaan oikeanlaisen kaiuttimen, kaiken varalta.
 
EDIT: Jaahas, enhän mä pysy edes teidän mukana, kun keskustelu käy niin kuumana. Ei ole tässä duunissa mitään kirjoja mukana, mutta kyllä ainakin Kreyszigissä oli käytetty juuri vastaavaa kolmen pisteen lyhennystä. Ei siinä minusta mitään erikoista ole.

Tuota noin, mä luulen että sinä vain ajattelet turhan hankalasti sitä mitä Fortune tuossa tahtoo sanoa. Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että on ratkaistu kokonaisimpedanssi (jonka toki pitäisi olla Z eikä R) ja ratkaisussa on hypätty muutaman välivaiheen yli.
 
Jos taas puhut ihan puhtaasti notaation puutteellisuudesta, niin olet kaiketi oikeassa. Minusta tuo muoto on siitä huolimatta hyvin ymmärrettävä, ja vastaa myös Piirianalyysi I:ssä esitettyä laskentatapaa.
 
Siis joojoo. Kyl mää ymmärrän mitä Fortune kaavallaan tarkoitti ja tiedän sen olevan kurantti mutta jotenkin toi on mulle niin vieras esitystapa kaavalle (siis Y=aX ei millekkään laskulle tai välivaiheelle) ja kaiketi me vielä keskustellaan siitä että miksi tota kaavaa ei ole ole ratkaistu kirjallisuudessa Ztot suhteen.
 
Kumma oot. Katso mikä tahansa sarjaoppia käsittelevä osio jostakin kirjasta, niin pitäisi löytyä.
 
En nyt kyllä Calculuksesta enkä math. handbookista löytänyt vastaavia tapauksia. Mut ihan sama oikeestaan.

Herra jumala sentään mitä vääntöä - oikeiden ohjeiden seassa aivan täysin vääriä neuvoja asiasta joka on sekä melko tärkeä että hyvin yksinkertainen.
 
Onneksi vahvistimet eivä hajoa kovin herkästi vaikka nimellisimpedanssi olisikin väärä. Mutta sielu saa paremmin rauhan kun impedanssi on kohdallaan.
 
http://professional.celestion.com/guitar/features/drdecibel/index.asp ja speakker wiring diaphgrams.
 
Kovin korkeaa matematiikkaa ja desimaaleja ei kannata käytää nimellisimpedanssi laskemiseen koska todellinen vahvistimen näkemä impedanssi on käyrä eikä yksi lukuarvo ja siihen vaikuttavaa elementin nimellisimpedanssin lisäksi kaiutinkaapin ominaisuudet.
 
Ja hifi-laitteiden kanssa nimellisimpedassilla ei ole juuri mitään väliä - ellei sinulla satu olemaan Quadin ykköset ajamassa Apogee Scintilla kaiuttimia

laskinkohan nyt oikein? 4 ohminen ja 16 ohminen rinnan kytkettynä ois 3,2ohmia. eli vahvarista kannattas laittaa nappula 4ohmin asentoon?

laskinkohan nyt oikein? 4 ohminen ja 16 ohminen rinnan kytkettynä ois 3,2ohmia. eli vahvarista kannattas laittaa nappula 4ohmin asentoon?
 
Tuossa eri impenssilla varustettujen ämyreiden samanaikaisessa käytössä on onkelmana se, että ne eivät taatusti soi balanssissa. Tuskin kuulet siitä kuustoistaohmisesta yhtään mitään.

laskinkohan nyt oikein? 4 ohminen ja 16 ohminen rinnan kytkettynä ois 3,2ohmia. eli vahvarista kannattas laittaa nappula 4ohmin asentoon?
 
Jep just näin. Varoitan tosin että se 4-ohminen soi sitten ikäänkuin turhan hiljaa...
 
Käytäntö on ainakin meikäläisen kohdalla osoittanut, että ei tuo niin hirveän tarkkaa ole - varsinkin, jos päätemuuntaja on riittävällä tehonkestolla varustettu. Käytännössä putkikoneissa homma menee niin, että optimaaliseksi säädetyllä impedanssilla styrkkarista saa enemmän tehoa irti, ja eri impedanssit sitten vaikuttavat irtoavaan tehoon ja soundiin. Itse olen ajanut juuri tuollaista 3,2 ohmin kuormaa 32 ohmin lähdöstä (100W JMP Marshall Super Lead, puolet putkista pois ja 16 ohmin lähdössä kaappi kiinni.. älkää kysykö miks), eikä ongelmia ollut.
 
Tähän voisi selostaa paljonkin teoriaa ja perusteluja "miksi näin", mutta en jaksa.
 
En kyllä sitten ota mitään vastuuta jos rikotte styrkkarinne tai elementtinne; nämä nyt vain meikäläisen kokemuksia.