Kitarat: soittaminen ›

Voiko teidän mielestä tulla hyväksi kitaristiksi jos ei teoriaa ole koskaan opetellut ?
 
Teoriasta en muuta harjoittele kuin skaaloja ja sointuja. Koskaan en ole tunneilla käynyt enkä käy.
 
Kertokaa mielipiteene !

Siinä mielessä voi tulla hyväksi kitaristiksi, että voi kuullostaa hyvältä, osata tehdä kappaleita ja esittää niitä, tai soittaa muiden kappaleita.
 
Ongelmaksi tuleekin esim. sävellajin vaihto sekä muut hauskat temput, mitä muiden kanssa soitettaessa joutuu usein tekemään. Itse en moisia vielä hallitse, mutta vielä jonakin päivänä...

Voiko teidän mielestä tulla hyväksi kitaristiksi jos ei teoriaa ole koskaan opetellut ?
 
Teoriasta en muuta harjoittele kuin skaaloja ja sointuja. Koskaan en ole tunneilla käynyt enkä käy.
 
Kertokaa mielipiteene !
 
voi tulla, mutta tarvii vaan aikamoisen sävelkorvan..

No kyllähän sitä rokkia voi aina soittaa vähemmälläkin teorian tuntemuksella, mutta jos meinaat soittohommia enemmän "ammatillisessa" mielessä, kuten esim. opettajana tai sessiomuusikkona on teorian hallinta tärkeää.
Mutta jos teorian opiskelu yksinkertaisesti on sinulle vastenmielistä, ei kannata väkisin yrittää. Soittamisenhan kuuluu olla ennenkaikkea hyvä ja mukava harrastus!

No kyllähän se teoria avittaa soittamaan oppimimisessa, mutta ei se vielä ammattimuusikkoa tee... Ja kyllä ilman teoriaakin voi tulla hyväksi soittajaksi.

Soittamisenhan kuuluu olla ennenkaikkea hyvä ja mukava harrastus!
 
Hieno kommentti. Tahtoo aina välillä unehtua itse kultakin.
 
Missä tahansa työssähän tulee tuntea menetelmät, joilla homman saa suoritettua, mutta harrastaa voi omilla standardeillaan.

Koskaan en ole tunneilla käynyt enkä käy.
 
Tuo ei ole yhtään hyvä asenne! Kannattaa ottaa muutama tunti ainakin, jos vaan mahdollista.

Voiko teidän mielestä tulla hyväksi kitaristiksi jos ei teoriaa ole koskaan opetellut ?
 
No sehän riippuu myös aika paljon siitä, että mikä on kenenkin käsitys hyvästä kitaristista?

Voiko teidän mielestä tulla hyväksi kitaristiksi jos ei teoriaa ole koskaan opetellut ?
 
Teoriasta en muuta harjoittele kuin skaaloja ja sointuja. Koskaan en ole tunneilla käynyt enkä käy.

 
Ei kai tuo ole huono vaihtoehto. Oppii ehkä enemmän soittamaan omia juttuja, eikä jotain oppikirja-sooloja..
Kai sitä jotain teoriaa tietysti voisi tarvita. Itse olen soittanut 8v. enkä ole ikinä myöskään käynyt tunneilla. Enkä aio myöskään käydä. Se että olenko hyvä ei varmaan kuitenkaan ole minun päätettävissä..

Niin, ei rockin soittoon periaatteessa mitään teorioita tarvita. Kaikki asiat on mahdollista omaksua korvakuuloltakin. Teoria on vain yksi työkalu muiden joukossa ja monilla se nopeuttaa asioiden omaksumista kun on olemassa teoriapohja johon niitä uusia juttuja peilaa. Mutta on aika urpoa väittää että teorian hallitseminen johtaisi "oppikirjasooloihin" - kyse on aivan eri asioista.
 
Lukekaa aiemmin käyty "nuottien luku"-aiheinen keskustelu, siellä nämä kaikki pointit on vatvottu jo moneen kertaan.
 
Ja vielä: koittakaa nyt arvoisat pellavapäät tajuta että teorian taidot/soittotunneilla käyminen/nuotinlukutaito yms. koulutus ei ole mikään välttämättömyys ollenkaan, itseoppineita todella kovia pelimiehiä on ollut maailman sivu, mutta kyllä niistä koulutuksella saanutettavista asioista on hyötyäkin - kuten jo sanottu ne ovat TYÖKALUJA sinun oman musiikkisi toteuttamiseen. Eli asiassa on kaksi puolta, joista kumpikaan ei ole toista väärempi tai oikeampi.

Ei kai tuo ole huono vaihtoehto. Oppii ehkä enemmän soittamaan omia juttuja, eikä jotain oppikirja-sooloja..
 
Anteeksi.
 
Mitä tekemistä musiikin teorialla ja "oppikirjasooloilla" on keskenään?

Ja vielä: koittakaa nyt arvoisat pellavapäät tajuta että teorian taidot/soittotunneilla käyminen/nuotinlukutaito yms. koulutus ei ole mikään välttämättömyys ollenkaan, itseoppineita todella kovia pelimiehiä on ollut maailman sivu, mutta kyllä niistä koulutuksella saanutettavista asioista on hyötyäkin
Ihan hyviä pointteja, mutta kyllä itseopiskelussakin voi kiinnittää huomiota teoriaan. Opettaja ei siis ole välttämättömyys, mutta suositeltava.

Ihan hyviä pointteja, mutta kyllä itseopiskelussakin voi kiinnittää huomiota teoriaan. Opettaja ei siis ole välttämättömyys, mutta suositeltava.
 
Kaikille ei sovi tuo opettaja kyllä ollenkaan. Mutta kyllähän nyt jokaisen pitäisi teoriaa opiskella. Sen verta pitäis olla mielenkiintoa siihen mitä on aikojen alussa keksitty. Miksi pähkäillä uudestaan pyörän kera kun se on ollut jo käytössä monta sataa vuotta.
 
Eikä se teoria mitenkään poista luovuutta sen enempää kuin nuottien lukeminenkaan. Eihän tarinankertojastakaan tule tylsää ja kaavamaista siksi että hän osaa lukea ja kirjoittaa. Päin vastoin, se voi lisätä mielenkiintoa soitossa, kun teorian pohjalta kehittää korvaansa kuulemaan uusia asioita. Enemmänhän noita oppikirjasooloja (rock-kliseitä) soittaa ne jotka eivät teoriaa ole koskaan opiskelleet ja saavat siit kaiken uuden materiaalinsa levyiltä. Äh. Molemmissa on puolensa. Opetellakko A vai Opetellakko B, -Opettele Molemmat.

Milestäni aina kun opettelet jonkin biisin opettelet samalla teoriaa halusit tai et. Soitat jotain skaaloja ja luet nuotteja/kuuntelet biisiä ja opit sen korva kuulolta. Nuokin ovat kyllä teoriaa.

Hienoltahan se kuulostaa vaikkei teoriaa osaiskaan.
Muistakaa vanha sääntö, Tekemällä Oppii!
Mut mun mielestä kitaristin täytyy osata teoriaa jonkun verran. Se on suuri apu jos säveltelee ja silleen.

No teoria ainakin auttaa ymmärtämään, miksi jotkut äänet kuulostavat hyvältä ja jotkut ei. Teorian ymmärtämisestä ei ole kyllä mitään haittaakaan. Jos sen kitaransoiton ottaa tosissaan, niin kyllä silloin sitä teoriaakin pitää opetella. Kyllä se sitten jossain vaiheessa elämää alkaa v*tuttaa, kun ei ymmärrä nuoteista tai harmoniasta mitään.
Tai mistä minä tiedän, kuinka hyvin kukin pärjää ilman teorian tuntemusta. Nämä ovat kuitenkin minun mietteeni tästä..

Jaa-a. En ole minäkään tunteja ottanut, lähinnä sellasen semi-oikeen- kirjekurssin. En oppinut nuotteja, sointumerkintöjä, en poikeestaan mitään "tärkeää". Mutta soinnut opin ja vahvistui myös käsitteeni teorista ja sen sopimattomuudesta minulle. Aivan kuten lukio. Tuskin olisivat lukioon edes päästäneet, vaan enpä ollu sinne menossakaan. Noh, soittelin (ja edelleen) kovakuulolta ja hiffasin tabulatuurit. Sitä on jatkunut näihin päiviin saakka. Enkä ymmärrä nuottiviivastosta vieläkään mitään.
 
En väitä, ettei nuoteista olisi hyötyä. Ne vaan ei sovi mulle. Mielelläni soitan jonkun biisin, kuin luen siitä nuotteja. Sama on esim. rakennus hommissa. Ennemmin teen sitä hommaa, kuin luen papereita Rakennusmääräyskokoelma toisessa kädessä. Mutta nämä jutut ei ehkä sovi jollekin toiselle.

voin auttaa sen verran että osaan jotain teoriasta mutta olen aivan surkea kitaristi. Ehkä olet siis oikeassa. ;)

Eikös nuo Vuorisen Emppu ja Liimataisen Jani ole tietääkseni kanssa itseoppineita, eli ei kitaratunteja? Janilla tosin taisi pari olla, mutta ei kuitenkaan paljoa. Eikä noita kahta hemmoa voi juuri huonoiksi kitaristeiksi haukkua, vaikka eivä ole sibelius-akatemiassa opiskelleetkaan.