Etno, proge, latin ›

Entäs Tony Banksin soolot?
 
Still on hyvä poppislevy. Itse tykkään myös Bankstatementista, vaikka siinä se kasarimeininki välillä meneekin ehkä vähän hyvän maun rajojen yli. Strictly Inc. on kokonaisuutena ehkä vähän tylsä, jotenkin saman tyylinen kuin Calling All Stations. Levyn tosin pelastaa An Island in the Darkness (aivan ihana biisi!!) ja on siinä oikeastaan pari muutakin ihan menevää rallia.
 
A Curious Feeling on tosiaan myös oikein hyvä levy ja Banksin uusi klassinen levy, Seven, vaikuttaa myös mukavalta kuunneltavalta. Jotenkin en ole vain tullut kuunnelleeksi sitä kovinkaan paljon, ehkä siksi kun kuitenkin tykkään enemmän rokista kuin klassisesta.
 
Ja Genesiksen puolelta omat lempparini ovat A Trick of the Tail, Wind and Wuthering ja Duke. Myös livelevy The Way We Walk Part Two: The Longs on minusta hyvä, kyllä Genesiksen pojat tekivät hienoja pitkiä biisejä 70-luvun jälkeenkin (varsinkin Fading Lights).
 
Gabrielin aikaisista levyistä Foxtrot on aivan loistava alusta loppuun mutta muut tuntuvat minusta jotenkin epätasaisilta. Lambin myin jopa pois, kun en sitä ikinä jaksanut kuunnella vain nimikkobiisin ja In the Cagen vuoksi.

Olihan sillä 83-levyllä Mama, joka on kyllä todella intensiivinen veto alusta loppuun. Collinskin laulaa (tulkitsee) paremmin kuin koskaan.
 
No, eipä sitä levyä kokonaisuutena voi suositella.

Selling England By The Pound
Henkilökohtaisesti rakkain ja paras progelevy, ylitsepääsemätön merkkiteos. Levyä kuunnellessa menettää ajan- ja paikantajun kokonaan.
 
Foxtrot ja Nursery Cryme
Loistavia levyjä molemmat, Peter Gabrielin ääni on upea.
 
The Lamb Lies Down On Broadway
Hieno tuplalevy, jossa hyvä tarina. Sisältää monia Genesiksen parhaita biisejä.
 
Genesis myös nimellä In The Beginning
Ensimmäinen Genesis levy vuodelta 1969. Yleisesti ottaen aliarvostettu, mutta minusta levyllä on monia hyviä pop-kappaleita, kuten When Sour Turns To Sweet, In The Beginning ja Conqueror. Ei niin progea, kuin mitä myöhempi Genesis on, mutta todella hienoja biisejä. Kannattaa tutustua.
 
EDIT:Tuo Collinsin laulama Mama on muuten ihan hieno biisi. Oikein kunnon kasarisoundi rummuissa. Gabrielin soolotkin ovat kuuntelemisen arvoista kamaa, In Your Eyes on myöskin komea biisi.

Itse diggailen Trick of the tail albumia. Dancing on a volcano on yksi Genesiksen parhaimmista biiseistä. Kun vielä ottaa huomioon sen, että Gabriel oli juuri lähtenyt bändidtä, niin hatun nosto on paikallaan. Sitä paitsi Stewe Hackett on parhaimmillaan kyseisellä levyllä!!

Lammas elävänä on parempi.

Genesis lakkaa olemasta progevaikutteinen bändi mielestäni viimeistään And Then There Were Three levyn jälkeen (joka on vielä ihan hyvä).
Yleensä pitkään jauhaneet bändit tekevät elinkaarensa aikana piikin johon voi mahduttaa korkeintaan kolme levyä. Minusta Gensiksen piikki on The Lamb Lies Down On Broadway, wind And Wuthering ja A Trick Of The Tail.

Gabrielin aikaisia kuuntelen ja löytyy levyhyllystä. Gabrielin lähdön jälkeisistä en sano muuta kuin -ei minun levystööni. Varsinkin nämä I can't dancet saa pistämään radion kiinni.

Selling England By The Pound on ainoa mikä multa löytyy ja se on kyllä hyvä...
 
gabrielin soololevyt on myös mielenkiintosia, etenki siitä "kasvot sulaa" albumista diggaan tosi paljon, olikoha se mones... hankalia ne alkupään levyt ku niist puhutaan kansitaiteen tai numerollisen järjestyksen mukaan ku niillä ei ollu erityisiä nimiä....

Gabrielin aikaisia kuuntelen ja löytyy levyhyllystä. Gabrielin lähdön jälkeisistä en sano muuta kuin -ei minun levystööni. Varsinkin nämä I can't dancet saa pistämään radion kiinni.
 
Näin on näreet!
 
Selling England by the Pound on yksi viime vuosisadan parhaita levyjä, ellei jopa paras.

Täytyy sanoa Philin puolustukseksi, että Wind And Wutheringissä on aika pirun hianot kansitaiteilut. Muuta siinä sitten ei olekkaan.
 
Minä voin sanoa Philin puolustukseksi että Trick Of The Tail on mainio levy. Muuta hyvää ei ilman Gabrielia saatu aikaiseksi. Muutama yksittäinen osuma vain, ei hyvää levyä.

Älä osta Calling all stationsia
 
Kyllä siinä meinasi itku tulla kun sitä kuuli.

Kyllä siinä meinasi itku tulla kun sitä kuuli.
 
Niinpä.

Tänää tipahti Foxtrot postilaatikkoon ja soi juuri nyt... miten oon tämmösen oikee missannu, en snaijjaa.

Tänää tipahti Foxtrot postilaatikkoon ja soi juuri nyt... miten oon tämmösen oikee missannu, en snaijjaa.
 
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...hieno levy.

VOi vittu että Lamb lies down on aivan uskomaton levy. Ihan täydellistä. Jeah.

Live-äänite Seconds out kolahti joskus täysillä ja oli syy, miksi tulikin koko bändin tuotantoon tutustuttua. Gabriel on kolahtanut myös ja viimeksi kuunnellut äijän mahtavaa DVD:tä Growing up. Hienon musiikin lisäksi upeaa lavatekniikan hallintaa ja reksvisiitat, valot ja tehosteet tosiaan mietitty biisien mukaan. Suosittelen.

Ensimmäiseksi suosittelisin ehdottomasti Selling England By The Pound levyä. Tämän jälkeen Foxtrottia, The Lamb Lies Down On Broadway tai A Trick Of The Tailia.

Nursery Cryme

Ostin viikonloppuna Foxtrotin. Jotenkin vaikeampi päästä sisälle, kuin esim. Selling england.. Mutta nyt kun tämä on auennut niin tämähän on aivan mahtava levy!