Kitarat: kitarakamat ›

Terve,
 
tuossa suunnitelmissa kun on se uuden sähkiksen osto, niin olen kallistunut kahden Epin suuntaan. Joko se G-400 Custom (norsunluunvärinen, kolme mikkiä) tai sitten Sheraton II jazzkitara.
 
Luin Harmonycentralista ja siellä käyttäjät olivat kyllä ylistäneet kitaroita maasta taivaisiin (tiedän, täytyy suhtautua varauksella:), mutta vasta kun olivat vaihtaneet Epin valmiit mikit toisiin. Eli Epin mikkejä ei hirveästi kunnioitettu.
 
Yleisimmät mikit tilalle olivat Gibsonin Classic '57:t joko plusversio tai sit se basic reissue. Mitä ominaisuuksia näillä mikeillä on?
 
Jos ostan SG:n, haen todennäköisesti miellyttävää, pehmeätä ja särmikästä sustainsoundia jota voin käyttää hyväksi esim. slidekitarassa ja vähän rockimmassa kamassa (ei kuitenkaan mitään mättöä todellakaan). Jos taas päädyn jazzkitaraan, on sustain myös tärkeä, mutta terävä ja pehmeä bluessoundi olis myös jees. Mitä mikkejä voisi suositella? Kokemuksia Epin omistajilta?
 
Kiitos, Simo

Gibsonin mikit olnevat aika kalliit, Duncanilta ja DiMarziolta saanee laatua halvemmalla.
 
Itse kallistuisin perinnesoundin haussa SD:n '59 linjalle. Tai jos täpäkkä ei ole ongelma, niin sitten Seth Loverit. Ja korostettakoon, etten ole koskaan ko. mikkejä omistanut, joten arvioi tämä mielipide siltä kantilta :o)
 
Katselin vähän, niin tuo Seymour Duncanin Antiquity mikkisarja on saanut kehuja niiden PAF-soundista, miten ne sopisi tuollaiseen blues - classic rock soundiin? Lähteekö hyvät puhtaat soundit myös? Mättöä en siis etsi, sitä varten on jo kitara.
 
Antiquityt on kyllä kalliita, jos hankkisin vaikka Antiquityn tallaan niin mitä kaulaan voisi hakea?
 
Anteeksi nyt vain jos alkaa kuulostaa inttämiseltä, mutta mikit on mulle vielä vähän tuntematonta aluetta ja tahdon, että tulevasta kitarasta lähtee sellainen soundi kuin haluan. Raha ei ainakaan mikkiasiassa ole ongelma (max 200 E siis :), antiquityt lähtee ainakin thomannilta vielä 179 eurolla (+ sit se 17E postit).

Gibsonin mikit olivat ainakin vielä vähän aikaa sitten ihan hyvissä tarjouksissa Levytukussa.

Ostappa multa tallamikiksi Gibsonin Ž57 Classic plus, niin ei tarvi sen soundin kanssa äkistä enempää... :o) No joo, tosissaan, se on pirun hyvä mikki mun mielestä,on vaan kaulamikkinä liian tuhti soundi. Joten toinen Gibsoneistani ois myynnissä.Jos kiinnostaa, katso ilmoitukset/mikrofonit.
Ja, jos tällä palstalla ei saa mainostaa niin pahoitteluni. Ohjeissa ei tästä ole mainintaa.

Ostappa multa tallamikiksi Gibsonin Ž57 Classic plus, niin ei tarvi sen soundin kanssa äkistä enempää... :o) No joo, tosissaan, se on pirun hyvä mikki mun mielestä,on vaan kaulamikkinä liian tuhti soundi. Joten toinen Gibsoneistani ois myynnissä.Jos kiinnostaa, katso ilmoitukset/mikrofonit.
Ja, jos tällä palstalla ei saa mainostaa niin pahoitteluni. Ohjeissa ei tästä ole mainintaa.
 
Juu tuota olenkin ajatellut. En mä vielä uskalla ostaa mitään mikkejä kun kitaran saantiin menee vielä pari palkkapäivää :) Mutta tosiaan sellaista Freddie King / Clapton ES335 soundia olen hakemassa, siten että siitä lähtee se jazz-soundi myös puhtailla.
 
Terve, Simo
 
Kiitosta vaan avusta muuten

Mulla on Epiluurin The Dot, eli se halvempi malli tosta Sheratonista. En kyllä itse ole huomannut noissa alkuperäisissä mikeissä mitään ongelmia. En ole myöskään havainnut mitään kierto-ongelmia edes kovilla voluumeilla soitettaessa.
Itse olin myös harmony-centralin arvostelujen perusteella varautunut siihen että mikit pitäisi vaihtaa mutta hyvin mielestäni toimii alkuperäisilläkin.

Tähän vielä hieman jatkoa. Itse siis vaihdoin Tokain LoveRock (LP) malliin ensin DiMarzion PAF mikin, joka oli ES335.n mikin ääneen verrattuna jotenkin liian kirkas (minun makuun), tämän jälkeen kokeilin muita esim Tokain vanhempaa PAF mikiä (isompi ulostulo, turhan kirkas) sekä sekalaista seurakuntaa jota oli tarjolla (vanha Samick, Jackson + joku outo "super 77" joka on tuolla laatikossa vieläkin) no ominaisuudet heitteli sitten kunnolla laidasta laitaan. Vanha Samickin mikki oli ehkä lähinnä haluamaani soundia. Sitten "muutama palkka päivä myöhemmin" GAS hiipi jälleen mielen perukoille ja tilasi kaksi Gibsonin Ž57 Classic plus mikkiä. Todella tyytyväinen. Paksun "kermainen" ääni, harmoninen ja rikas. Saa vahvarit pörräämään ja lahkeet lepattamaan. Komppisoitossa tuo ei vain kaulamikkinä käy, jos käyttää säröä ei soinnut ole tarpeeksi erottelevia (taas mielipide).
 
Jos itse oisin nyt ostamassa, valinta ois todennäköisesti (Clapton, ja King myös omia suosikkeja) Tokai/Epi 335 + Gibsonin Ž57 classic kaulamikiksi ja joko Classic plus tai Duncanin Pearly tallamikiksi.

Mulla on Epiluurin The Dot, eli se halvempi malli tosta Sheratonista. En kyllä itse ole huomannut noissa alkuperäisissä mikeissä mitään ongelmia. En ole myöskään havainnut mitään kierto-ongelmia edes kovilla voluumeilla soitettaessa.
Itse olin myös harmony-centralin arvostelujen perusteella varautunut siihen että mikit pitäisi vaihtaa mutta hyvin mielestäni toimii alkuperäisilläkin.
 
No hyvä, tuota toivon itsekin sitten kun sen Sheratonin hankin. Kun ei oikein kitarakaupassa ole aikaa ottaa selvää mikkien kaikista ominaisuuksista. Mutta tosiaan, ideaalitilanne on se, että mikkienvaihto ei ole edes tarpeellinen. Mutta kaikkeen aion varautua :)
 
Terve, Simo

Kokemuksia myös Epi.n mikeistä. Kaverilla Epiphone LP jotain Ž97, jolla myös itse reeneissä soitellut. Siinä on hyvät mikit, ei "pillitä" ja kuulostaa just siltä miltä tuleekin. Joten suhtaudutaan aina arvioihin varauksella. Eri musa tyylit, pedaalit, vahvaimet ja volumet saa saman kitaran kuulostamaan niin monenlaiselta...

Mulla on Epiluurin The Dot, eli se halvempi malli tosta Sheratonista. En kyllä itse ole huomannut noissa alkuperäisissä mikeissä mitään ongelmia. En ole myöskään havainnut mitään kierto-ongelmia edes kovilla voluumeilla soitettaessa.
Itse olin myös harmony-centralin arvostelujen perusteella varautunut siihen että mikit pitäisi vaihtaa mutta hyvin mielestäni toimii alkuperäisilläkin.
 
Juu itellä on tuossa G-400:ssa noi "alnico V" mikit, ja on niissä ihan hyvä saundi! Olin varautunut paljon pahempaan. Ainut huono puoli oikeastaan on matala lähtösignaali ja melko ohut soundi.

Puolen vuoden käyttökokemuksen perusteella Sheratonin mikit on varsin hyvät, vahva "imu", eivätkä kierrä kovin helposti.
 
Eräs brittiläinen arvostettu ammattilaisbluesmuusikko sanoi mun Epiphonea lainattuaan, ettei kannata mikkejä vaihtaa. Itse asiassa häiskä osti itselleen samanlaisen pelin heti perään, jotta saa laitettua vanhan 335:nsa eläkkeelle.
 
Tietenkin pitäisi päästä itse vertailemaan soundeja eri mikkien välillä. Mutta ei varmaan ihan heti tarvi mikkejä pistää uusiks.

Puolen vuoden käyttökokemuksen perusteella Sheratonin mikit on varsin hyvät, vahva "imu", eivätkä kierrä kovin helposti.
 
Eräs brittiläinen arvostettu ammattilaisbluesmuusikko sanoi mun Epiphonea lainattuaan, ettei kannata mikkejä vaihtaa. Itse asiassa häiskä osti itselleen samanlaisen pelin heti perään, jotta saa laitettua vanhan 335:nsa eläkkeelle.
 
Tietenkin pitäisi päästä itse vertailemaan soundeja eri mikkien välillä. Mutta ei varmaan ihan heti tarvi mikkejä pistää uusiks.
 
Kiitos neuvosta. Epäilenkin, että on aika soitinkohtaista noi mikkijutut, kuten aina :p Täytyy vain toivoa että omiin käsiin osuu sellainen hyvä malli ettei tarvi alkaa sijoittaa varaosiin.
 
Miten Sheratonin muut varaosat on toiminut? Se kultapinnoite alkaa kuulemma kulua pois aika pian käytön jälkeen. Entäs virityskoneisto?
 
Terve, Simo