Bassot ›

Olen huomannut että pellavaöljyvernissa toimii aika mainiosti öljyämiseen. Kysyin myös sitten myöhemmin yhdeltä tutulta soitinrakentajalta noista öljyistä ja se sano että toi sopii aivan erinomaisesti. Tuoksuu hassulta, muttei suinkaan vastenmieliseltä.
 
Enkä voi kyllä sitä mennä allekirjoittamaan että tuo mehiläisvaha pilaisi basson. Ainakaan jos sitä käyttää harkitusti ja annostelee silloinkin sopivasti kun sitä käyttää. Ite vahailen noita bassoja semmosen noin kerran kuukaudessa, ehkä harvemminkin, ja tuota ilmiötä ei ole tapahtunut lainkaan mulla. Vahaa vaan sen verran että siihen puuhun tulee pieni pinta ettei kaikki kakka imeydy siihen paljaaseen puuhun. Ei sitä mitenkään kovin tiuhaan tarvitse hinkata lisää niinkuin tuossa arvan maanisuuden sävyttämässä käytännön esimerkissä kävi.

No sekin varmaan johtu sit tosta, kun kerran musakaupassa törmäsin käytettyyn Warwickiin, joka oli todellakin tukkoisin ikinä kuulemani basso. Silloin ihmettelin sitä saundia ja vaan ajattelin, et onpa jumalattoman vanhat kielet.
Siinä bassossa oli bubinga body, wenge kaula ja muistaakseni vielä eben otelauta, joten ei ainakaan pitäisi olla mikään tumpuin. Pelottaa ettei itelle kävis samoin. Tosin vahaan sitä bassoani säännöllisen epäsäännöllisesti vain kerran parissa kuukaudessa, mikä ei nyt kovin tiuhaan ole, mut silti...
Mitenkäs harvinaista myrkkyä toi kiinanpuuöljy sit oikein on? Meinaan en vielä ole kaupungilla kävellessäni törmännyt mihinkään "huonekalupintakäsittelyyn erikoistuneeseen putiikkiin"... :)
 
No oilia voi kysellä myös oman paikkakunnan kitaranrakentajalta. Tai jos ei asu paikkakunnalla niin etsii vain lähimmän.
 
En nyt usko että tuolla vahaamisella saat vielä mitään muutoksia ääneen aikaiseksi. Tämä minun kaveri oikeasti hinkkasi sitä Warreaan aina. Aina kun sinne soitti niin vaimonsa vastasi puhelimeen notta "tuolla se sitä bassoaan hinkkaa". Avioerokin heille tuli, varmaan hinkkasi liikaa. Bassoa.
 
Ja minun bassossani oli tosiaan leppärunko. Noi Warrethan on kaikki vahatut mallit melko kovia puita. Siihen on syynsä, uskon.

Niin no, lisätään tähänkin vielä, etten Warwickiani ole koskaan vahannut. Toisaalta, kansi on loimuvaahteraa, body suosaarnia ja kaula/otelauta wengeä, notta liekö tarvettakaan. Seitsemän vuotta on beibelle ikää kertynyt, eikä miksikään ole mennyt.

Niin no, lisätään tähänkin vielä, etten Warwickiani ole koskaan vahannut. Toisaalta, kansi on loimuvaahteraa, body suosaarnia ja kaula/otelauta wengeä, notta liekö tarvettakaan. Seitsemän vuotta on beibelle ikää kertybyt, eikä miksikään ole mennyt.
 
Viisasta. Turha niitä on hinkata jos ei ilmene tarvetta.

Tuosta sitruunaöljystä löytyy hyvin ristiriitaisia arvioita eri auktoriteeteilta. Enpä ole kokeillut.
 
Jos nyt oikein muistan niin joskus soitinrakennus gurut väittelivät aiheesta bassplayerissä. Toisten mukaan sitruunaöljyssä on seassa jotain kuivumista edistäviä aineita, joiden pääteltiin itseasiassa sitten jopa aiheuttavan vahinkoa basson puille. Taas toiset valmistajat sanovat ettei tälläistä voi tapahtua.
 
Ottaa tosta nyt selvää.