Kitarat: kitarakamat ›

Itselläni oli Mesan Studio Preamp, siitä kyllä tykkäsin. Se on tosin kaksikanavainen, eli jos soundivaateina on puhdas, roso ja lead-soundi, purkkeja ja purnukoita tarvitaan. Mutta nehän ovat vain kiva asia, purnukat.
 
Puhdas kanava oli lämminsoundinen ja toimi niin humppari- kuin yksikelaiskitaroilla. Särökanavasta sai niin makean laulavan leadin, että vieläkin on ikävä *snif*. Minä tykkäsin.
 
Onhan se aika sliipattu ja amerikansoundinen, ei siitä brittiräkää irti saa, mutta oiva peli. Ja noita liikkuu ihan kohtuuhintoihin, omani myin kai 350 eurolla, mikä oli lievästi alakanttiin. Mutta ei noista paljoa yli 400 euroa kannata maksaa, kyllä siihen rahaan jo pitäisi löytyä.
 
Omistin vähän aikaa myös Carvinin Quad X-ampin, joka on nelikanavainen. Joka kanavalle oma, aina päällä oleva efektilenkki plus yksi jalkakytkimellä ohjattava master-efektilenkki, graafinen eq, joka sekin kytkettävissä jalkapelissä päälle ja pois jne. Neljästä kanavasta kaksi puhdasta, yksi roso ja yksi räyhä. Mesaan verrattuna monipuolisempi, mutta lead-soundi särmikkäämpi eikä niin paksu sekä sliipattu. Tämän myin 250 eurolla pois, mikä oli törkyhalpa hinta. En kyllä maksanutkaan siitä paljon mitään.
 
Noita voin omien kokemuksieni perusteella suositella lämpimästi.
 
Päätteinä minulla oli aluksi Marshallin 20/20 EL84, josta en Mesan kanssa pitänyt yhtään, liian kirkas soundi. Johtui varmaan pääteputkien tyypistä, EL34 tai 6L6 olisi varmasti toiminut paremmin, mutta niitä ei kohtuuhintaan eikä yhden räkkiunitin koossa saa. Vaihdoin sitten hurjana poikana trankkupäätteeseen, Rocktronin Velocity 100:seen ja se oli hyvä päätös. Se toisti etusen soundin uskollisesti, mikä riitti minulle. Mitään päätesäröä tai putkidynamiikkaa ei irronnut, mutta ei ollut tuolloin puutelistallakaan moisia allekirjoittaneella :)