Rock, pop, alternative ›

No mites tämän parin keskinäinen kunto tänäpäivänä?
Tähän vois laittaa mielipiteitä ihan näiden Suomen konserttien pohjalta siis Purple marraskuu 2003 Hki ja Whitesnake Marraskuu 2004 Hki,Oulu,Tampere,Turku.
Ja mieluusti semmosilta henkilöiltä, jotka ovat molemmat bändit joissain näissä edellä mainituissa konserteissa nähneet.
 
Mun mielestä Gillan selvästi parempi/lähempänä -70-luvun huippu aikoja. Coverdale oli ainakin Oulussa todellakin varjovain huippuajoista. Kiljua jaksoi jonkun verran ja laulaa matalalta mutta paras Coverdalen rekisteri oli täysin poissa.
Ja ton kiljumisensahan mies aloitti joskus 1987 levyn jälkeen.
Itse bändi oli ihan jees, muttei yhtä kova kuin Purple nykyään.

kyllä coverdale on omasta mielestäni aina ollut kovempi laulaja kuin gilliiiiiiiiiiiiiiian......mut kyllähän 70 luvulla gillian veti hyvin ainakin levyillä in rock,fireball,machine head,who do.....
mutta burn...huh se vasta jotakin on....mun mielestä jo pelkkä burn biisi lyö coverdalen laulama ohi kaikki gillianin vedätykset....ja mitä nyky kuntoon tulee ni gillian ei oikein enää hyvin vedä...ainakaa livenä....ainakaa niiden perustella mitä olen kuullut...
coverdalen live kuntoa nykyisellään en tiedä....
 
mutta smoke on the water on aina parhaimmillaan gillianin laulama....ei ne muut oikein skulaa sitä samalla tatsilla....

ja mitä nyky kuntoon tulee ni gillian ei oikein enää hyvin vedä...ainakaa livenä....ainakaa niiden perustella mitä olen kuullut...
coverdalen live kuntoa nykyisellään en tiedä....
 
Gillanin ääni on nyttemmin paremmassa kunnossa, kuin v. -85 comeback-kiertueella. Tuo siis v. 85 Tukholman ja v. 03 Hgin Jäähallin havaintojen perusteella. Kirurgisilla toimenpiteillä on käsittääkseni osuutta asiaan.
 
Coverdalesta ei ole havaintoa. Ei ole oikein imua meikäläiseen tällä "Whitesnakella", joka pohjautuu DC:n ajatukseen, että Valkokäärmeen huippuaikoja olivat ne 80-luvun lopun megasukseen tuoneet levyt. Meitä lienee kuitenkin muitakin, jotka kaipaa sitä "alkuperäistä" blueshenkistä Whitesnakea sekä tietysti myös Burnin tehnyttä Purplea...

Gillanin ääni on nyttemmin paremmassa kunnossa, kuin v. -85 comeback-kiertueella. Tuo siis v. 85 Tukholman ja v. 03 Hgin Jäähallin havaintojen perusteella. Kirurgisilla toimenpiteillä on käsittääkseni osuutta asiaan.
 
Kyllähän Gillan laulaa ihan hyvin muttei hänkään niihin korkeuksiin pääse kuin aikoinaan(havainto Hki 1993).Sinänsä siis Coverdalen kritisoiminen samasta asiasta on hieman epäloogista IMO.
 
Coverdalesta ei ole havaintoa. Ei ole oikein imua meikäläiseen tällä "Whitesnakella", joka pohjautuu DC:n ajatukseen, että Valkokäärmeen huippuaikoja olivat ne 80-luvun lopun megasukseen tuoneet levyt. Meitä lienee kuitenkin muitakin, jotka kaipaa sitä "alkuperäistä" blueshenkistä Whitesnakea sekä tietysti myös Burnin tehnyttä Purplea...
 
En ole samaa mieltä.Nyky-Whitesnaken setissä on ihan jonkin verran vanhempia Whitesnake/Purple -biisejä.Itse asiassa setti alkaa Burnilla.Sikäli hieno homma koska ko. kauden materiaalia ei nyky-Purple tietenkään esitä.
 
Kopio settilistasta konsertit-keskustelusta:
01. Burn / Stormbringer
02. Bad Boys*
03. Love Ain’t No Stranger
04. Ready An’ Willing
05. Is This Love?*
06. Give Me All Your Love*
07. Judgement Day*
08. Doug Aldrich guitar solo
09. Crying In The Rain
10. Tommy Aldrige drum solo
11. Ain’t No Love In The Heart Of The City
12. Don’t Break My Heart Again
13. Fool For Your Loving
14. Here I Go Again
Encores:
15. Take Me With You
16. Still Of The Night*
17. Soldier Of Fortune (Coverdale singing a capella)
18. We Wish You Well (recorded tape)
 
*-merkityt 1987-levyn tai sen jälkeisiä biisejä

En ole samaa mieltä.Nyky-Whitesnaken setissä on ihan jonkin verran vanhempia Whitesnake/Purple -biisejä.
 
Totta, mutta sinänsä hyvät nykyiset Whitesnake kitaristit raiskasivat monet noista vanhoista biiseistä turhilla tilutuksilla.

En ole samaa mieltä.Nyky-Whitesnaken setissä on ihan jonkin verran vanhempia Whitesnake/Purple -biisejä.Itse asiassa setti alkaa Burnilla.Sikäli hieno homma koska ko. kauden materiaalia ei nyky-Purple tietenkään esitä.
 
Kopio settilistasta konsertit-keskustelusta:
01. Burn / Stormbringer
02. Bad Boys*
03. Love Ain’t No Stranger
04. Ready An’ Willing
05. Is This Love?*
06. Give Me All Your Love*
07. Judgement Day*
08. Doug Aldrich guitar solo
09. Crying In The Rain
10. Tommy Aldrige drum solo
11. Ain’t No Love In The Heart Of The City
12. Don’t Break My Heart Again
13. Fool For Your Loving
14. Here I Go Again
Encores:
15. Take Me With You
16. Still Of The Night*
17. Soldier Of Fortune (Coverdale singing a capella)
18. We Wish You Well (recorded tape)
 
*-merkityt 1987-levyn tai sen jälkeisiä biisejä
 
Lisäkommenttina sen verran tuosta Snakesta, että soittivat kuitenkin nuo vanhat biisit aika paljon suoraviivaisemmin ja raskaammin kuin Marsden/Moody-kauden bändi teki. Eipä silti, tykkäsin kyllä tästäkin kovasti, mutta tatsi oli ihan eri. Don't Break My Heart Againin introa ei esmes meinannut oikein tunnistaa, kun alkuperäisessä versiossa aika keskeisessä osassa olevan Lordin urkujen sijaan juntattiin joka iskulle isoa kitaraa isolla säröllä...
 
Mutta en valita - kovasti oli ammattitaitoinen bändi ja erittäin ROCK :)!

Kyllähän Gillan laulaa ihan hyvin muttei hänkään niihin korkeuksiin pääse kuin aikoinaan(havainto Hki 1993).Sinänsä siis Coverdalen kritisoiminen samasta asiasta on hieman epäloogista IMO.
 
Tiedä siitä hyvin laulamisesta, mutta ainakin paremmin kuin v. -85. ;) DC:n äänen kehitystä en ole kommentoinut.
 
En ole samaa mieltä.Nyky-Whitesnaken setissä on ihan jonkin verran vanhempia Whitesnake/Purple -biisejä.Itse asiassa setti alkaa Burnilla.Sikäli hieno homma koska ko. kauden materiaalia ei nyky-Purple tietenkään esitä.
 
Kopio settilistasta konsertit-keskustelusta
 
Onhan tuo setti tuttu. Ja hieno juttu, että niitä vanhempiakin biisejä on mukana. Tosin osahan tehtiin uusiksi niillä Sykesin ja Vain kitaroimilla levyillä, joten mukanaolon perusteet löytyy tuplasti. Paikalla olematta en edelleenkään kommentoi toteutusta, mutta joidenkin lukemieni arvioiden mukaan toteutus on ollut alkuperäistä enemmän "Amerikan malliin". Ja toisethan on tykänneet kovasti, joten demokraattinen mielipiteenmuodostus siis toimii. :)
 
David Coverdale on kyllä hardrock-laulajien huippuja. Ei epäilystäkään. Enemmän tykkään laulajana oikeastaan, kuin Gillanista. On enemmän tuota bluesia äänessä...

Tiedä siitä hyvin laulamisesta, mutta ainakin paremmin kuin v. -85. ;) DC:n äänen kehitystä en ole kommentoinut.
 
Joo mielipiteitähän nämä.Ja itse en ole Purplea nähnyt 85 joten vertailupohja on mulla erilainen.Saatoin tuota DC:tä kommentoida jonkun toisen kommenttiin - sori.Kiire tekee välillä tepposet.
 
Onhan tuo setti tuttu. Ja hieno juttu, että niitä vanhempiakin biisejä on mukana.
 
Aivan.
 
David Coverdale on kyllä hardrock-laulajien huippuja. Ei epäilystäkään. Enemmän tykkään laulajana oikeastaan, kuin Gillanista. On enemmän tuota bluesia äänessä...
 
Oikeasti diggaan molemmista ja jos kuuntelee monien nykybändien laulajia ja vertaa niihin niin arvostus vaan kovenee.Tämmöstä keski-ikää lähestyvää jäärää kun tuppaa ärsyttämään kun huomaa ,että jonkun Coverdalen mollaaja sitten kehuu vaikkapa Alexi Laihon (Children of Bodom) laulunlahjoja vaikka musa erilaista onkin.Eipä silti lainasin juuri COB:n viimeisimmän cd:n ja oikeastaan homma toimii.Kertosäkeissä on sellasta punk-tyyppistä huutoa joka sekottaa pakkaa siltäkin osin mukavasti.

Burn on kyllä kova biisi mutta mikään Coverdalen juttu ei vedä vertoja Gillanin vetämälle Speed kingille.

Kuunnelkaa Black Sabbathin Born Again, jossa Gillan laulaa. Ei kovin vahva levy mutta laulussa on munaa ja asennetta alusta loppuun!

...ja taas mennään; Coverdalen aikainen Purple on meikäläiselle se kaikista kovin Purple, johuen levyistä Burn, Stormbringer ja Come taste the band. Eli kaikista joilla hän lauloi. MUTTA täytyy muistaa, että Glenn Hughes lauloi aivan helvetin paljon myös leadia Purplessa, esim. Come taste the bandissä on pari biisiä joissa ei Coverdalea kuulla juuri ollenkaan, Getting tighter taitaa olla juuri sellainen.

Gillan ei kyl vedä vertoja Coverdalelle, ei sit millää. Davidilla paljon parempi lauluääni sekä paljon enemmän lavakarismaa, ainakin joskus aikoinaan. Tämän päivän Coverdalea en välitä kuunnella, mut justiisa näitä alkuaikojen Deep Purplea ja Whitesnakea tulee kuunneltua.
 
Onko tuos valakosessakäärmeessäkin vaihtunu muutes kaikki jäsenet ? Alkuperäiset olivat todella Rok ! Nykyiset aivan suolesta.

...ja taas mennään; Coverdalen aikainen Purple on meikäläiselle se kaikista kovin Purple, johuen levyistä Burn, Stormbringer ja Come taste the band. Eli kaikista joilla hän lauloi. MUTTA täytyy muistaa, että Glenn Hughes lauloi aivan helvetin paljon myös leadia Purplessa, esim. Come taste the bandissä on pari biisiä joissa ei Coverdalea kuulla juuri ollenkaan, Getting tighter taitaa olla juuri sellainen.
 
Jokseenkin samoilla linjoilla. "Kolmen laulajan" aikainen Purple sitä parasta. Ohimennen: mitähän se pilvipääkitaristi muuten esim. Come taste the bandillä muuten laulaa? Pelkkiä taustoja vai?
 
Coverdale - Hughes -vokaalit toimii todella hienosti esim. Burnissa (siis nimen omaan biisissä).

Jokseenkin samoilla linjoilla. "Kolmen laulajan" aikainen Purple sitä parasta. Ohimennen: mitähän se pilvipääkitaristi muuten esim. Come taste the bandillä muuten laulaa? Pelkkiä taustoja vai?
 
Ainakin Comin' Homessa kuuluu Bolinin taustat ja Dealerissa se laulaa sen "In The Beginning all you wanted, Was the calm before the storm..." -kohdan.
 
Pilvipää? Eiköhän Tommy tuohon aikaan käyttänyt jo kovempia aineita. Ikävä kyllä.

Olin katsomassa Purplea 2003 ja kyllä se Gillanin ääni välillä aika pahalta kuulosti.

Stormbringerillä Hughes lauloi Holy Man:in kokonaan yksin (loistava kipale muuten) ja Come Taste the Band:illa Owed to "G":n. Coverdale ei kuulemma aikoinaan ollut oikein mielissään näistä Hughes:in sooloista, koska Coverdale piti itseään bändin päälaulajana eikä oikein tykännyt siitä että kakkoslaulaja varastaa shöyn.
 
Niin...tuo päälaulaja-kakkoslaulaja-jaottelu oli ehkä vielä Burnilla voimassa, mutta Stormbringerillä ja Come taste the bandillä lauluminuutit taitaa jakautua 50-50, ja hyvä niin, uniikki juttuhan tuo kahden laulajan (ja vielä noin kovan laulajan, joiden äänet vielä hienosti täydentää toisiaan) liitto oli. Eikös muuten Hughes laula myös Gettin` tighter-rallin yksinään?

Tuo kilpailumeininki Hughesin ja Coverdalen välillä näkyy (ja etenkin kuuluu) mielestäni erittäin selvästi California Jamissa. Hughesin on pakko päästä vetämään se korkea viimenen veto aina.. :)
 
Ja mihin Coverdale katoaa lopussa. Lähtee vain menemään lavalta? Kyllähän sen ymmärtää että asetelma on voinut tuntua tukalalta..
 
EDIT:
Pilvipää? Eiköhän Tommy tuohon aikaan käyttänyt jo kovempia aineita. Ikävä kyllä.
 
Sepä taas on minulle ihan sama, en vain muistanut nimeään..