Kitarat: soittaminen ›

Jos haluaa oppia mahdollisimman pian tiluttaan niin millassia harjotuksia kannattais tehä? onko esim. metallicalla jotain helppoo tilua jossain biisissä jonka vois kahen vuoden soittokokemuksella osata kun tarpeeks harjottelee? vai kannattaisko nyt vaan vetää jotai rock musaa ja sitten ku on kehittyny enemmän niin alkais kokeileen tiluja meniskö sillon helpommin? Voiko olla kun apiksen hiekka biisin soolossa on se yks vähän niinku tilu kohta niin kun se ei meinaa millään mennä täysin yhtä nopeesti kun levyn mukaan vaikka oon sitä tosi kauan hinkannu voisko olla et paremmalla kitaralla se vois mennä?

Mulla on ibanezin tekemä stratocaster kopio.

No riippuu siitä mikä kitara sulla on;)
 
Kerro mikä kitara sulla on, niin kerron soveltuuko se tilutukseen.

 
Kyllä kaikki kitarat soveltuu tilutukseen. Ihan soittotaidoista se on kiinni. Tietenkin jos sulla on kielet kaulasta 2cm niin voi olla vaikeaa.
 
Varmaan kannattais opetella joku skaala ja siitä kaikki arpeggiot ja pillutella niitä sitä ees taas. Tai jotain sellasta? Tai osta vaikka joku stetinan kirja. Niitä on monta ja varmasti oppii jos niitä seuraa. Nopeasta en kyllä tiedä. Tekniikan harjoittelu voi viedä vuosiakin.

Mulla on ibanezin tekemä stratocaster kopio.
 
No halvat Ibanezithan ei kuulemma ole maailman parhaita kitaroita, mutta se ei kuulu tähän. Jos se kerran on Stratocaster-kopio, niin sanoisin että kitarasi soveltuu tilutukseen mitä mainioimmin.

Kyllä kaikki kitarat soveltuu tilutukseen. Ihan soittotaidoista se on kiinni. Tietenkin jos sulla on kielet kaulasta 2cm niin voi olla vaikeaa.
 
Varmaan kannattais opetella joku skaala ja siitä kaikki arpeggiot ja pillutella niitä sitä ees taas. Tai jotain sellasta? Tai osta vaikka joku stetinan kirja. Niitä on monta ja varmasti oppii jos niitä seuraa. Nopeasta en kyllä tiedä. Tekniikan harjoittelu voi viedä vuosiakin.
 
Vuosiakin? Eikös se vie ikuisuuden? Ainahan voi kehittyä paremmaksi soittajaksi. Vai voiko? Onko muuten olemassa joku raja, että ei pysty enää kehittymään, koska osaa jo kaiken mahdollisimman hyvin.
 
Ei nyt liittynyt oikein aiheeseen...

Vuosiakin? Eikös se vie ikuisuuden? Ainahan voi kehittyä paremmaksi soittajaksi. Vai voiko? Onko muuten olemassa joku raja, että ei pysty enää kehittymään, koska osaa jo kaiken mahdollisimman hyvin.
 
Ei nyt liittynyt oikein aiheeseen...
 
Puhuin tekniikasta. Soittamaan oppiminen vie ikuisuuden, tiluttamaan vain vuosia :) Siksi niin moni tiluttaa. Se on vaan paljon helpompaa kuin oikeasti melodioiden soittaminen sooloissa ;)

Tämä on se pahin moka minkä aloittelija nykyisin tekee. Halutaan pian nopeutta laadun kustannuksella. Totuus on, että ilman perustekniikkaa ei kunnon tiluttajaksi kehity tai jäät niin sanotuksi "fakki-idiootiksi", eli osaat vain tiettyjä juttuja ja ne menee vain kotona oikein eikä kompin kanssa aina sielläkään.
 
Jos haluat tulla hyväksi, niin paina seuraava mieleen tosi lujasti "nopeus on tarkkuuden ja tekniikan sivutuote" ja kehittämällä hitaasti perustekniikkaa sulle kasvaa nopeuden lisäksi myös taito soittaa vaikeitakin juttuja ja oma tyylisi kehittyy huomattavasti järkevämpään suuntaan. Tilutuksen opettelulla et ainakaan tule olemaan esim. edes kohtuullisen hyvä komppaaja ja sitäkin tarvitaan jos biisissä haluat muutakin kuin seisoskella odottamassa soolo-osuutta.
 
Moni aloittaa nykyisin soittamisen tältä Yngwie-DreamTheather-Metallica jne. linjalta joka on aloittelijalle houkuttelevaa, mutta aivan turhan rankkaa matskua. Noi hemmot on itse opetellut aivan eri pohjalta soittamisen (mitäs noihin aikoihin olikaan?) ja siihen tulisi sinunkin pyrkiä. Soolojen näkökulmasta opettele ensin vaikkapa 2-3 vanhaa Shadowsin rautalankabiisiä kokonaan, niin että puhdas soundisoittosi kestää kuuntelun jälkikäteen nauhalta. Siinä on aluksi haastetta ja moni kokeneempikin putoaa polvilleen vaikka sinänsä helppoja kipaleita melodisesti.

Tämä on se pahin moka minkä aloittelija nykyisin tekee. Halutaan pian nopeutta laadun kustannuksella. Totuus on, että ilman perustekniikkaa ei kunnon tiluttajaksi kehity tai jäät niin sanotuksi "fakki-idiootiksi", eli osaat vain tiettyjä juttuja ja ne menee vain kotona oikein eikä kompin kanssa aina sielläkään.
...
 
Hyvin puhuttu. Mutta tästäkin on jauhettu ikuisuuksia, eikä ihmiset tunnu uskovan ennen kuin itse kokevat :) Mutta joo, itse aloitin juuri tuolta Metallica / Hammett linjalta ja vuosia sen poistamiseen meni. Vaikka vieläkin tuntuu olevan pääkopassa joku pakkomielle soittaa nopeaa :( Paljon harjoittelua ja treeniä, niin enköhän pääse siitäkin eroon :)

Ei se kitarasta riipu...perskeles! It's all in the hands!

Ei se kitarasta riipu...perskeles! It's all in the hands!
 
Joo, ihan totta. Mulla on tollanen aikoinaan jotain 2000mk maksanut kitara ja mukana tuli vahvistin. Ihan hyvin on toimint kaikki nämä vuodet. Samat mikit. Samat osat. Kielet oon vaihtanu ja jousia lisänny :) Kyllä sitä silti harva se päivä unelmoi jostain kivasta telestä :)

Varmaan kannattais opetella joku skaala ja siitä kaikki arpeggiot
 
Mitäs tämä niinku tarkottaa? Mitä tarkoittaa "kaikkien" arpeggioiden opettelu? Onko niitä joku tietty sovittu määrä olemassa?

Tämä on se pahin moka minkä aloittelija nykyisin tekee. Halutaan pian nopeutta laadun kustannuksella. Totuus on, että ilman perustekniikkaa ei kunnon tiluttajaksi kehity tai jäät niin sanotuksi "fakki-idiootiksi", eli osaat vain tiettyjä juttuja ja ne menee vain kotona oikein eikä kompin kanssa aina sielläkään.
 
Jos haluat tulla hyväksi, niin paina seuraava mieleen tosi lujasti "nopeus on tarkkuuden ja tekniikan sivutuote" ja kehittämällä hitaasti perustekniikkaa sulle kasvaa nopeuden lisäksi myös taito soittaa vaikeitakin juttuja ja oma tyylisi kehittyy huomattavasti järkevämpään suuntaan. Tilutuksen opettelulla et ainakaan tule olemaan esim. edes kohtuullisen hyvä komppaaja ja sitäkin tarvitaan jos biisissä haluat muutakin kuin seisoskella odottamassa soolo-osuutta.
 
Moni aloittaa nykyisin soittamisen tältä Yngwie-DreamTheather-Metallica jne. linjalta joka on aloittelijalle houkuttelevaa, mutta aivan turhan rankkaa matskua. Noi hemmot on itse opetellut aivan eri pohjalta soittamisen (mitäs noihin aikoihin olikaan?) ja siihen tulisi sinunkin pyrkiä. Soolojen näkökulmasta opettele ensin vaikkapa 2-3 vanhaa Shadowsin rautalankabiisiä kokonaan, niin että puhdas soundisoittosi kestää kuuntelun jälkikäteen nauhalta. Siinä on aluksi haastetta ja moni kokeneempikin putoaa polvilleen vaikka sinänsä helppoja kipaleita melodisesti.
 
no mä olen soitellut kitaraa lähinnä jotain 2v ja en ole pahemmin tiluja opetellut, jollain blues-kaavalla vedän jotain ja sitten lisäilen jotain omia "mausteita" väliin ym... tuossa on vaan se vika että on hankalampi improvisoida kaikenlaista mutta kun opettelee just noita sun mainitsemia rautalanka biisejä tai muita semmosia juttuja niin kyllä siinä alkaa jo kaula tulla tutuksi, ja vetää kaikkia melodioita vaan niin kylläkai siitä pikkuhiljaa kehittyy. Tilutus ei kauheasti merkitse.

Tämä on se pahin moka minkä aloittelija nykyisin tekee. Halutaan pian nopeutta laadun kustannuksella. Totuus on, että ilman perustekniikkaa ei kunnon tiluttajaksi kehity tai jäät niin sanotuksi "fakki-idiootiksi", eli osaat vain tiettyjä juttuja ja ne menee vain kotona oikein eikä kompin kanssa aina sielläkään.
 
Jos haluat tulla hyväksi, niin paina seuraava mieleen tosi lujasti "nopeus on tarkkuuden ja tekniikan sivutuote" ja kehittämällä hitaasti perustekniikkaa sulle kasvaa nopeuden lisäksi myös taito soittaa vaikeitakin juttuja ja oma tyylisi kehittyy huomattavasti järkevämpään suuntaan. Tilutuksen opettelulla et ainakaan tule olemaan esim. edes kohtuullisen hyvä komppaaja ja sitäkin tarvitaan jos biisissä haluat muutakin kuin seisoskella odottamassa soolo-osuutta.
 
Moni aloittaa nykyisin soittamisen tältä Yngwie-DreamTheather-Metallica jne. linjalta joka on aloittelijalle houkuttelevaa, mutta aivan turhan rankkaa matskua. Noi hemmot on itse opetellut aivan eri pohjalta soittamisen (mitäs noihin aikoihin olikaan?) ja siihen tulisi sinunkin pyrkiä. Soolojen näkökulmasta opettele ensin vaikkapa 2-3 vanhaa Shadowsin rautalankabiisiä kokonaan, niin että puhdas soundisoittosi kestää kuuntelun jälkikäteen nauhalta. Siinä on aluksi haastetta ja moni kokeneempikin putoaa polvilleen vaikka sinänsä helppoja kipaleita melodisesti.
 
Tosi hyvin sanottu! Mä tulostan tuon ja pistän seinälle kehyksiin.

Jos haluaa oppia mahdollisimman pian tiluttaan niin millassia harjotuksia kannattais tehä? onko esim. metallicalla jotain helppoo tilua jossain biisissä jonka vois kahen vuoden soittokokemuksella osata kun tarpeeks harjottelee? vai kannattaisko nyt vaan vetää jotai rock musaa ja sitten ku on kehittyny enemmän niin alkais kokeileen tiluja meniskö sillon helpommin? Voiko olla kun apiksen hiekka biisin soolossa on se yks vähän niinku tilu kohta niin kun se ei meinaa millään mennä täysin yhtä nopeesti kun levyn mukaan vaikka oon sitä tosi kauan hinkannu voisko olla et paremmalla kitaralla se vois mennä?
 
hei tiiätsä jätkä?!haku on toiminu jo eilisestä lähtien!joten järki käteen jos se löytyy sieltä hanurista.
 
ja niistä harjotuksista..ite kehittyin soittamaan nopeemmin näitä 1-2-3-4 harjotuksia joka kieleltä aina kahdenteentoista nauhaan astia.ja asteikoita hirveellä vauhilla.tuli nopeutta ja tarkkuuta lisää.
 
mut miks perkeleessä siitä tilusta pitää koko ajan sössöttää?

Opettele aluksi noi ihan perusjutut ja eteenkin plektran käsittely. Monet koittavat tiluttaa jotain ja hakkaavat plektralla alas alas alas, vaikka plektran pitää liikkua alas ylös sarjaa. Opettele käyttämään kaikkia sormia ja nosta kitara ylös, jotta otteet ovat helpompia ottaa ja saat voimaa soittoon. Harjoittele aluksi pelkästään yksinkertaisia hammer on:eja ja pull off:eja ja siitä sitten jotain pientä asteikon poikasta. JA MUISTA ALOITTAA HITAASTI! Kuten on monesti sanottu, hiljaa hyvä tulee.

Tämä on se pahin moka minkä aloittelija nykyisin tekee. Halutaan pian nopeutta laadun kustannuksella. Totuus on, että ilman perustekniikkaa ei kunnon tiluttajaksi kehity tai jäät niin sanotuksi "fakki-idiootiksi", eli osaat vain tiettyjä juttuja ja ne menee vain kotona oikein eikä kompin kanssa aina sielläkään.
 
Jos haluat tulla hyväksi, niin paina seuraava mieleen tosi lujasti "nopeus on tarkkuuden ja tekniikan sivutuote" ja kehittämällä hitaasti perustekniikkaa sulle kasvaa nopeuden lisäksi myös taito soittaa vaikeitakin juttuja ja oma tyylisi kehittyy huomattavasti järkevämpään suuntaan. Tilutuksen opettelulla et ainakaan tule olemaan esim. edes kohtuullisen hyvä komppaaja ja sitäkin tarvitaan jos biisissä haluat muutakin kuin seisoskella odottamassa soolo-osuutta.
 
Moni aloittaa nykyisin soittamisen tältä Yngwie-DreamTheather-Metallica jne. linjalta joka on aloittelijalle houkuttelevaa, mutta aivan turhan rankkaa matskua. Noi hemmot on itse opetellut aivan eri pohjalta soittamisen (mitäs noihin aikoihin olikaan?) ja siihen tulisi sinunkin pyrkiä. Soolojen näkökulmasta opettele ensin vaikkapa 2-3 vanhaa Shadowsin rautalankabiisiä kokonaan, niin että puhdas soundisoittosi kestää kuuntelun jälkikäteen nauhalta. Siinä on aluksi haastetta ja moni kokeneempikin putoaa polvilleen vaikka sinänsä helppoja kipaleita melodisesti.
 
Sustahan ois vaikka papiksi tuommosella saarnalla! :)
 
Itse olen huomannut, että ensin kiinosti nopeus. Kun taas nopeus hieman lisääntyi (ei merkittävästi, mutta esim. troopperin soolot menee jo ok.) niin huomasin ettei se kiinnosta, pitää kehitellä omia sooloja! Nyt oonkin sit ruennu jauhamaan skaaloja edestakas ja kaikennäkönen kikkailu jäänyt vähän vähemmälle.
 
Mutta mitä tohon tilutukseen tulee... Sulla pitäs olla ainakin tekniikka hallussa, ja että sulla ois tekniikka hallussa, pitäs sulla olla myös käsilihakset kunnossa. En tarkota että tarvis olla kauheat muskelit, mutta motoriikka ja lihaksisto pitää olla suhteellisen hyvin kohdallaan, toisin sanoen se tarvii sorminäppäryyttä.
 
Tyylitaju on kaiken a ja o. :)

Mitäs tämä niinku tarkottaa? Mitä tarkoittaa "kaikkien" arpeggioiden opettelu? Onko niitä joku tietty sovittu määrä olemassa?
 
No periaatteessa on... Muodostat sävellajissa kaikki sointuasteet(myös maantieteelliset, pidätykset, muunnesävelet, jne) ja laajennukset mahdollisimman suuriksi. Sit katot kaikki mahdolliset käännökset ja yhdistelet niitä ympäri kaulaa. Arpeggioiden määrä on rajallinen, sillä kitaran äänialakin on. Ja klusterit eivät ole sointuja, joka rajaa asioita ihan hirvittävästi.

Miten opin tiluttaan 10:ssä päivässä pikakurssi aloittelijoille (in 10 short steps):
 
1. Opettele perussoinnut:
C,Cm,Cdim,Caug,C6,Cm6,Cmaj7,Cm7,C7,C9,C11,C13,Cadd2,Csus4,Cm7-5,C7sus4,C6add9,C/G,C/E,C/F jne. Kaikki sävellajit mukaan.
 
2.Noista perussoinnuista on helppo lähteä muodostamaan perusarpeggiot. Siitä sitten kaikki mahdolliset käännökset mukaan.Myös kaikki muut 11 Sävellajia arpeggiot käännöksineen. opettele vaikka lopuksi soittamaan ne kädet ristissä ja myös otelaudan yläpuolelta.
 
3.Ja sen jälkeen opettele kätsysti noita puolikromaattisia juttuja ja muita kivoja arpeggioita.
 
Eli perusarpeggiot oppii tosi nopeesti kuten ohesta näkyy.
 
Siirry itse nopeusharjoitteluun:
 
4 Opettelet vielä plektra käden tekniikkaa ja nopeutta niin että menee sujuvasti ja puhtaasti semmoista 16 osia jonnekin 200-240Bbm. Tämä on tyydyttävä nopeus näin aluksi.
 
5.Opettele kaikki ainakin tärkeimmät kirkkosävellajit / moodit.
 
6. Opettele tapping, aloita yhden sormen tappingilla ja päädy
8-sormen tapping likkeihin.
 
7. Opettele kaikki klassiset tilu lickit yngieltä,satrianilta,van halenilta,vailta,petruccilta.
 
8.Opettele soittamaan leadeja niin ettet sahaa skaalaa edestakaisin. Voit myös opetella improvisoimaan. 8:s päivä on hyvä siihen.
 
9.Opettele legato,hammer on, slidet, pinch harmonicsit, dive bombit ym
 
10. Opettele 10 klassisinta perustilubiisiä mitä kitaralla on tehty. Aloita helposta 80 luvun jutusta nimeltä "Eruption". Nauhoita vaikka c-kasetille ja voit hämmästyttää ystäviäsi huijaamalla että van halen soi muka taustalla.
Voit lopuksi sanoa ylpeästi että soitit sen itse narulle.
 
Eikös olekin helppoa tuo tilutuksen oppiminen? :)
 
Lue lisää kirjasta opi soittamaan kitaraa 20 päivässä (osa1:perusteet: hevirock).

Shh... älä paljasta kaikkia salaisuuksia :).