Studiotyöskentely ›

Niin pitäs saada jämäkät saundit mutta yleensä tullu melko softit
vaikka miten on yritetty.
Virveliin pitäs saada ainaki potkua ja mahd. myös basariin niin jos vain on vinkkejä niin antaa tulla.

Niin pitäs saada jämäkät saundit mutta yleensä tullu melko softit
vaikka miten on yritetty.
Virveliin pitäs saada ainaki potkua ja mahd. myös basariin niin jos vain on vinkkejä niin antaa tulla.
 
Minä äänitän yleensä virvelin kahella mikillä(yleensä 57:t). Yläkalvolle n. 2cm vanteen yläpuolelle, nokka suuntaamaan rummun halki kohti alavannetta. Alakalvolle n. 5cm kalvosta irti, maton kohdalle. Alamikistä käännän vaiheen(phase, löytyy pöydästä tai toolssista muistaakseni invert). Joskus tarvii kompuraa, muttei kannata laittaa atackiä liian nopeaks ettei kuulosta paskalle. Equttaa voi jos on tarvis. Yleensä tuolta n.3500-4500hz tai alakertaa n.300hz(tuolta voi kuulua ikävää huminaakin..). Lähtökohtana oli tietenkin hyvin viritetty virveli ja hyvä soittaja, suht dempatun huoneen kera.
 
Bassariin oon lyöny beta52:n siihen aukolle. Muuta oo sitten tarvinnutkaan paitsi kompuraa rohkeasti. Joskus vähän equa. Bassarissa yläkerta on tärkeämpi. Ei kannata laittaa liikaa matalia taajuuksia. Ei tuu ku puuroa. Tuolla 4000hz saa kivaa napsetta.
 
Minä oon tehny näin ja ihan hyvältä on kuulostanu(omasta mielestä). Muitten jutuista en tiedä.

Bassariin oon lyöny beta52:n siihen aukolle. Muuta oo sitten tarvinnutkaan paitsi kompuraa rohkeasti. Joskus vähän equa. Bassarissa yläkerta on tärkeämpi. Ei kannata laittaa liikaa matalia taajuuksia. Ei tuu ku puuroa. Tuolla 4000hz saa kivaa napsetta.
 
Yks hyvä on kanssa reipas leikkurointi suhtkoht kapeella Q:lla jostain 300-800 hertsin tienoilta. Siis tuolta etsien,milloin alkaa jytistä eikä lätistä.

Mitkä mikit? Mitkä rummut?
 
Minun henkilökohtainen mielipide on, että kannattaa kuunnella rumpuja ja rumpalia ihan luonnossa ensin ja miettiä miltä se todella saundaa (ja ne rummut vireeseen!). Jos se on se saundi mitä haluatte talteen, niin loppu on kiinni mikkien hyvyydestä ja niiden sijoittelusta. (Ja esivahvistimista tottakai.)
 
Kun mikit on hyvin, rumpuja tarttee equttaa aika pirun vähän. Ehkä jotain lattiatomin huminoita tms. leikata.
 
Jos tämä saundi ei sovi teidän musiikkiin, niin on tietysti lukuisia yleisiä ja vähemmän yleisiä kikkoja saada rummuista irti sellainen rok jytä. Rok jytästä tulee liikaa siloittelemalla helposti vaan aika muovista kamaa. (Liika prosessointi tekee sen, että rummut ei enään kuullosta rummuilta, vaikka subbarit alkaakin jojoilla. Mikä on lähinnä autohifistien harrastus enemmänkin.)
 
Tuossa muilta hyviä equtuskikkoja tulikin. Basarista kannattaa todella muistaa se, että se ei yleensä oikeastaan tartte sitä alapäätä sotkemaan. Kompuralla saa kanssa (jos sellaisen omistaa.) hyvää potkua.
 
Lukaiseppa tuo Pulun Miksaajan käsikirja (Faq/pysyvä). Siinä on rumpuequtuksesta hyvää filosofiaa. Itse käytän suunnilleen samoja oppeja, joten en niitä viitsi tässä alkaa kopioimaan.

Mikit on ....jotku tbone3000...tai jotain.
thomanilta 350euroa.

Yks hyvä on kanssa reipas leikkurointi suhtkoht kapeella Q:lla jostain 300-800 hertsin tienoilta. Siis tuolta etsien,milloin alkaa jytistä eikä lätistä.
 
Mä taas lähen yleensä leikkaamaan juuri noilta tienoilta sitä ärsyttävää "pahvilaatikkoa" veke. Kapealla piikillä 300-550 hertsin hujakoilta.

Piti muutama tuhat viestiä kirjottaa ennenku tuli tuplat.

Mä yleensä haen luonnollista ja soivaa soundia, ei liikaa lätinää, ja pitää siellä vähän sitä pahvilaatikkoakin olla, jos nyt samasta jutusta puhutaan...

Mä yleensä haen luonnollista ja soivaa soundia, ei liikaa lätinää, ja pitää siellä vähän sitä pahvilaatikkoakin olla, jos nyt samasta jutusta puhutaan...
 
Tilanteen mukaan, toki. Hevibassari on kovin eri juttu kuin jazz-bassari. Toi tietty alue nyt vaan hirveen usein kuulostaa tunkkaselta ja on ikävästi asioiden tiellä.

Yksi mielenkiintoinen, jonka kuulin, mutta siis en ole itse kerinnyt kokeilemaan. Muutaman metrin päähän rummuista joku mahdollisimman suuntaava konkkamikki muiden lisäksi. Sen paikkaa voi ihan miettiä itse. Katselee ja kuuntelee. Miksatessa sitten sitä raitaa hieman taustalle, niin elävöittää soundia ja luulisin että tuota virveli ongelmaa helpottaisi, kun suuntaa sen sopivasti...
tiedä häntä sitten :)
hännästä tosin en tiedä :/

Ärh. Onnistuinpa tyrimään huolimattomuuttani pitkän kirjoituksen tilamikeistä...
 
Ehkä tuo mainittu miksauskäsikirja kertoo niistä. Ideana on kuitenkin erillisellä mikrofonilla, tai miksei vaikka stereoparilla, napata setin soundia tilassa kauempaa.

Tilanteen mukaan, toki. Hevibassari on kovin eri juttu kuin jazz-bassari.
 
Totta, mutta ei välttämättä. Esimerkkinä voisin käyttää vaikkapa Cult of Lunan uusinta levyä 'Salvation' (näytebiisi www.cultofluna.com). Koko rumpusoundi on hyvinkin 'tilamainen' ja ns. luonnollinen.
 
Biisien raskaimmissa kohdissa kaikki silti erottuu ja sitä massaa ja potkua todellakin löytyy.
 
Rummut on ehkä lopulta haastavin soitin saada kuullostamaan hyvältä. Varsinkin kotiäänityksissä. Itse kun aloittelin kotiäänityksiä niin usein kaikki silloisen logiikanvastaiset jutut toimii nykyään hienosti.
 
(Tyyliin aluksi luulin, että basariin kannattaa lisätä leveältä alueelta alapäätä. Todellisuudessa hyvin usein miksauksen kokonaisaudille nimenomaan basarin alapään leikkaus tekee hyvää.)

Rummut on ehkä lopulta haastavin soitin saada kuullostamaan hyvältä. Varsinkin kotiäänityksissä. Itse kun aloittelin kotiäänityksiä niin usein kaikki silloisen logiikanvastaiset jutut toimii nykyään hienosti.
 
(Tyyliin aluksi luulin, että basariin kannattaa lisätä leveältä alueelta alapäätä. Todellisuudessa hyvin usein miksauksen kokonaisaudille nimenomaan basarin alapään leikkaus tekee hyvää.)
 
Aivan!
 
Jo pelkkä mikrofonien sijoittelu on ns. loputon suo. Mutta mukavahan sitä on opetella, jos ei ole kiirettä... vaihtoehtoja on loppumaton määrä. Mä olen innostunut sellasesta "less is more"-jutusta, eli ettei lähimikitetä kaikkea mahdollista jne, vaan mahdollisimman vähillä mikeillä yritetään saada se soundi talteen. Tää vaatii tosin sen, että rumpujen ja rumpalin pitää soundata hyvältä, jälkimmäisen pitää vieläpä osata säädellä settinsä balanssia.
 
Tässä erään kovan luokan äijjän ajatuksia aiheesta:
 
http://www.mercenaryaudio.com/3micdrumstuf.html

Jimmy Page sen sanoi parhaiten: "Distance equals depth".