Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Elikkä voisikos joku valaista tuota teoriaa tuossa sointukulussa ja soolossa. Sointu kierto menee siis näin:
 
|D|D|C|G|
 
Ensin ajattelin että D-duuria vaan mennään, mutta sitten tuossa olikin tuo C.
 
Tuo onnistui tänään aiheuttamaan päänvaivaa..
Piti oikeasti alkaa miettimään että eihän tämä menekkään näin helposti kuin luulisi.
D-duuria ja D-miksolyydistä (se kun sisältää tun C:n) tuohon soittelin ja kyllähän se toimikin.
Onko tuo joku modaalinen sointukulku tai jotain vastaavaa?
Jää aina vaivaaman tällaiset asiat jos ei ole ihan varmaa tietoa että mitä tässä nyt tapahtuu..
 
Aika epäselvä teksti, mutta toivonmukaan joku edes tajuaisi mitä haen takaa.

"G-duuri", perhaps?
 
EDIT: Elikäs tuossa sointuasteet menee V-IV-I, missään laissa ei ole määrätty, notta kaiken pitäisi alkaa I-asteesta. D-miksolyydinen on G-duurin V moodi, ja siksi se sopii tuohon.

Aerodactev on sen verran väärässä, että biisi ei mene G- vaan D-duurissa (tai itse asiassa Db-duurissa, mutta ei takerruta siihen). Sointukierto on siis asteina I-bVII-IV (sama kierto löytyy vaikka Ghostbustersin tunnarista tai Sweet Home Alabamasta) ja tuo bVII (tässä siis C-duurisointu) aiheuttaa poikkeaman D-duuriin.
 
Ehkä kaikkein "varmin" tapa on soittaa joka soinnun päälle sen soinnun duuripentatonista, eli D:n päälle D-, C:n päälle C- ja G:n päälle G-duuripentatonista. Tässä systeemissä tosin jää ulkopuolelle monta ääntä, jotka voisivat tuoda mielenkiintoa improvisointiin.
 
Myös pelkällä G-duurilla pärjää aika hyvin, tällöin D:n päälle muodostuu D-miksolyydinen, C:n päälle C-lyydinen ja G:n päälle G-duuri.
 
Lisäksi Slash soittaa biisin soolossa vällillä molliterssin ja liu'uttaa tai venyttää sen sitten duuriterssiin, tuoden näin mukaan hieman bluesahtavaa soundia.

Lisäksi Slash soittaa biisin soolossa vällillä molliterssin ja liu'uttaa tai venyttää sen sitten duuriterssiin, tuoden näin mukaan hieman bluesahtavaa soundia.
 
"It's got a kind of bluesy sound. I call it blue"

Aerodactev on sen verran väärässä, että biisi ei mene G- vaan D-duurissa.
 
Ahaa, haenkin siis takkini ja meen viilteleen itteeni porkkanalla.

Tällaisiin biiseihin ei ole yleensä tapana soitella harmonisesti kovinkaan monimutkaisia sooloja. Sen sijaan että miettisi sointujen vastaavia moodeja, kannattaa keskittyä vain sävellajiin ja sointukeskukseen, joiden molempien voidaan sanoa olevan tässä tapauksessa D eli Db. Pentatoninen yhdestä pohjasävelestä toimii hyvin 95 %:ssa pop- ja rock -biiseistä. Mollipentatonisen hetkellinen käyttö tuo sävyvaihteluja duuripentatoniseen. Bluesista on kuitenkin viimekädessä kysymys; ennemmin bluesista kuin duuri/mollitonaalisuudesta. Jos tarjoaa paljon b7 -ääntä (eli C:tä), niin se kannattaa ennemmin linkittää mollipentatoniseen kuin miksolyydiseen.
 
Tietysti; kaikki mikä kuulostaa hyvältä, on hyvää (ja "oikein"), mutta täytyy ottaa tyyliseikatkin huomioon. Itse en mitään moodia lähtisi käyttämään tässä biisissä, vaan ottaisin B.B.King / Angus Young / Slash -tyylisesti sointukeskuksen polttopisteeseen, ja pysyttelisin siinä. Sitten vain hyviä bluesfraaseja kehiin hyvällä soundilla.

Tietysti; kaikki mikä kuulostaa hyvältä, on hyvää (ja "oikein"), mutta täytyy ottaa tyyliseikatkin huomioon. Itse en mitään moodia lähtisi käyttämään tässä biisissä, vaan ottaisin B.B.King / Angus Young / Slash -tyylisesti sointukeskuksen polttopisteeseen, ja pysyttelisin siinä. Sitten vain hyviä bluesfraaseja kehiin hyvällä soundilla.
 
Juu, enhän minä tuohon mitään monimutkaisia juttuja meinannutkaan alkaa laittamaan/soittamaan. Yleisesti vaan teorian kannalta aloin pähkäilemään tuota kun heräsi päässä kysymyksiä että mitäs tässä tapahtuu ja miksi.

Ei tuo miksolyydinen mitenkään huono tulkinta tästä tilanteesta ole, ainakaan itse sointujen osalta. Mulla ei oo ao. biisiä itsellä narulla että voisin kuunnella melodisen maaston, mutta kyseessä on tosi tavallinen tilanne. Se mikä erottaa tämän G-duurista on tuo jo mainittu sävellajin tai soinnutuksen "keskus". Se sävel joka on perusäänenä siinä soinnussa johon aina palataan esimerkiksi osien ensimmäisissä tahdeissa.
 
Kuulija hahmottaa sävellajin keskuksen (jos nyt moodia voi sävellajiksi kutsua) paljolti siitä syystä, missä kohtaa rakennetta soinnut ovat, sekä siitä sävelestä jota kohden melodiassa ajaudutaan. Esim. toi Sweet Home Alabama, jossa on soinnut D C ja G, melodia lähtee F#, sitten E, D, B, D. D:hen päädytään, parillisten tahtien ykkösiskulla on aina tuo D-duurisointu. Nämä tuottavat yhdessä vankan tunteen siitä että kyseisen biisin keskus on D-sävel. Eli miksolyydistä siis tämäkin.