Noniin nyt sain vihdoin kuuneltavaksi tämän teoksen ja kuten arvasinkin niin tämähän oli ihan vallan mahtava. Blackfield ei ihan saa kuitenkaan aikaa samanlaisia huippu fiiliksiä kuin porcupinen tuotanto ja välillä tulee meilee että levy on vain progeilusta karsittu porcupinen levy, mutta levyltä löytyy kyllä aika perkuleen kovia raitoja (esim. Blackfield, Pain ja Hello) jotka ovat hieman helposti lähestyttävämpiä kuin Wilsonin muu tuotanto. Levy pysyy hyvin kuosissa ja linjassaa tosin jonkin räväkämmän vedon olisi toivonut piristämään.(mutta siltihän se on viime vuoden paras levy)
Nyt vaan innolla odottamaan uutta Piikkisian lättyä..
Onko muilla samantapaisia kokemuksia levystä? Aikuisviihde on elämän ruokakerma! IMIK #6 | 
PornoDaddy
kingdom
