Tanssimusiikki ›

Ketakäyttöiskelmille pitäisi säätää haittavero!
 
Ja niille eilisiltaisille euroviisu ehdokas tekeleille oikein kunnon mätkyt päälle. Menee vuosi vuodelta huonommaksi :

Aikasemmin joku taisi jo mainita tästä Kyrön "Sekosin jo Tallinnan laivalla" Žbiisistä? Se on melkein kauheinta mitä olen kuullut! Myös Pirkko Mannola on levyttänyt muutaman tosi raikkaan rallin aikoinaan ja omasta musiikki kokoelmastani löytyy sen verran kovaa Väinö Korsu tuotantoa C-kasetilla että käytän aina silloin kun tuntuu että pitäis lopettaa koko soittaminen kokonaan. Vähän aikaa kun Väinöä kuuntelee niin siinä unohtuu sillon turhanpäiväiset tiluttajat jotka neinaavat välillä viedä uskon omiin kykyihini!

Ja niille eilisiltaisille euroviisu ehdokas tekeleille oikein kunnon mätkyt päälle. Menee vuosi vuodelta huonommaksi :
 
Melkein jo voin fyysisesti pahoin. Just' iskelmäradiossa haastateltiin sen I'dees-yhtyen jäsentä. Haastattelussa käsiteltiin kauneutta, meikkejä ja muita sangen vähän musiikkiin liittyviä, artistillisia elementtejä aidolla hihihihi-airhead -periaatteella. Pulitzer lienee jo tulossa Pia Korisevalle postitse kotiin.
 
Musiikkimaailma tuntuu olevan semmoinen diletanttien temmellyskenttä, että huh huh. Onneksi esim. Toivo Kärki ei ole enää toteamassa tätä sisällöttömyyttä. Oltiin Kärjen piisidiktatuurista mitä mieltä tahansa, tulee päivä päivältä enemmän ikävä hänen kaltaisiaan tyyliäijiä, joille joillakin asioilla sentään oli väliä.
 
Mielestäni.

Kyllä mun korvissani kunnon huonous esiintyy sanoituspuolella.
 
Tulee mieleen hämärästi kappale, jonka nimeä ja esittäjää en muista, mutta sanoituksen idis on se, että poika reissaa ympäri maailmaa ja äidin kutomat villasukat kulkee mukana ja niitä "haistellessa" tulee koti ja rakas äiti mieleen.
 
Sanoissa ei suoraan sanota, mutta ei voi välttyä ajatukselta hirveästä jalkahien hajusta.

Lienee Vanhat villasukat säv. san. Ilpo Rossi, esitt. Eero Aven. Olen joskus säestänyt ko. herraa ja tätä kappaletta. Kun kysyin Eerolta, mistä kaukaa hän oikein tuli, hän vastasi: "Tuolta metsästä."

Melkein jo voin fyysisesti pahoin. Just' iskelmäradiossa haastateltiin sen I'dees-yhtyen jäsentä. Haastattelussa käsiteltiin kauneutta, meikkejä ja muita sangen vähän musiikkiin liittyviä, artistillisia elementtejä aidolla hihihihi-airhead -periaatteella. Pulitzer lienee jo tulossa Pia Korisevalle postitse kotiin.
 
Musiikkimaailma tuntuu olevan semmoinen diletanttien temmellyskenttä, että huh huh. Onneksi esim. Toivo Kärki ei ole enää toteamassa tätä sisällöttömyyttä. Oltiin Kärjen piisidiktatuurista mitä mieltä tahansa, tulee päivä päivältä enemmän ikävä hänen kaltaisiaan tyyliäijiä, joille joillakin asioilla sentään oli väliä.
 
Mielestäni.
 
AAMEN!

Kyllä mun korvissani kunnon huonous esiintyy sanoituspuolella.
 
Tulee mieleen hämärästi kappale, jonka nimeä ja esittäjää en muista, mutta sanoituksen idis on se, että poika reissaa ympäri maailmaa ja äidin kutomat villasukat kulkee mukana ja niitä "haistellessa" tulee koti ja rakas äiti mieleen.
 
Sanoissa ei suoraan sanota, mutta ei voi välttyä ajatukselta hirveästä jalkahien hajusta.
 
Jos mun EX muijaa on uskomista, niin villasukkia ei tarvitse pestä koska ne puhdistuu itsestään. Mää kyllä tosin aina vittuilin niistä sukista sille, mutta ei se sen takia pakannut kamojansa.

Pohjanmaalla ja täällä keski-suomessa kuuluu alavudelta lähetettävä Järviradio. Ne soittaa vaikka mitä, ihan demoista lähtien. Vaikka Maarettia Hyväkkäineen, jos äänite studioon eksyy. Vanha väestö tykkää kuunnella sitä kuin hullut lapioida puuroa. Välillä kuulee aika vaarallistakin musaa mut eipähän soi pelkkä Mattila (1,2,3) vaan kaikkee tulee ja tuskin levy-yhtiöiden rahalla. Hyvä näin, kuuntelijoita ainakin piisaa.
 
Huom! Olet kirjoittamassa antiikkisen vanhaan ketjuun!
 
Onpa tullut kuunneltua nyt muutaman päivänä autossa järviradiota.
 
Ei tuon hauskempaa radioasemaa olekaan. Tosiaan laidasta laitaan musiikkia eikä varmasti mitään soittolistoja.
Välillä on kyllä semmoista tavaraa, että jo esiintyjän puolesta toivoisi ettei nimeä mainittaisi.

Eniten mulla tökkii tämä sanoituspuoli. Yleensä ne on niin järjettömän surullisia ja sairaalloisen ahdistavia, tekee mieli vetää ranteet auki tylsällä veitsellä pikavauhtia. Ei ihme, että Suomi onkin paalupaikalla itsemurhien määrässä. Kaikki on näissä sanoituksissa aina huonosti, kaikki on mennyttä, muija jättänyt, lapsia on ikävä, äiti kuollut ja renkaissa ei ole edes nastoja talvella. Lillutaan itsesäälin visvaisessa paskassa ja kusessa. Saatanan saatana! Miksi näin pitää olla?

Eniten mulla tökkii tämä sanoituspuoli. Yleensä ne on niin järjettömän surullisia ja sairaalloisen ahdistavia, tekee mieli vetää ranteet auki tylsällä veitsellä pikavauhtia. Ei ihme, että Suomi onkin paalupaikalla itsemurhien määrässä. Kaikki on näissä sanoituksissa aina huonosti, kaikki on mennyttä, muija jättänyt, lapsia on ikävä, äiti kuollut ja renkaissa ei ole edes nastoja talvella. Lillutaan itsesäälin visvaisessa paskassa ja kusessa. Saatanan saatana! Miksi näin pitää olla?
 
Eiks noi oo ihan klassisia blues-teemoja?
 
(Tässähän alkoi ihan runosuoni sykkiä: Blues Datsun satasesta, jonka renkaista nastat hävinneet ja jolla tyttöystävä ajoi lumimyrskyssä jorpakkoon!)
 
Edit: Vika värssy
//So that lousy Datsun 100 and A//
took my dear baby away

Lillutaan itsesäälin visvaisessa paskassa ja kusessa. Saatanan saatana! Miksi näin pitää olla?
 
Martta Kuikkaa siteerateksani: Suru on ilon sisar. Musiikin tehtävänä on tunteiden herättäminen ja tunteena suru koetaan usein paljon syvällisemmin kuin ilo. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, surullinen saa katu-uskottavasti olla selvinkin päin.

//So that lousy Datsun 100 and A//
took my dear baby away
 
Hehe. Mun on vaikea kuvitella jotain elämänkolhimaa bluesukkoa tulkitsemassa tuskaansa jossain savuisessa kapakassa kertoen tarinaa Datsun 100 A:sta.

Martta Kuikkaa siteerateksani: Suru on ilon sisar. Musiikin tehtävänä on tunteiden herättäminen ja tunteena suru koetaan usein paljon syvällisemmin kuin ilo. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, surullinen saa katu-uskottavasti olla selvinkin päin.
 
Niin noh. Kyllähän iloista iskelmää kuullessa tulee väistämättä mieleen, että juttu tuoksahtaa pikkasen homoilulta tai ainakin ruotsalaiselta.

Eiks noi oo ihan klassisia blues-teemoja?
 
(Tässähän alkoi ihan runosuoni sykkiä: Blues Datsun satasesta, jonka renkaista nastat hävinneet ja jolla tyttöystävä ajoi lumimyrskyssä jorpakkoon!)
 
Edit: Vika värssy
//So that lousy Datsun 100 and A//
took my dear baby away
 
..tai jos tekee vielä masentavamman ja toi oliski eka värssy..

Eiks noi oo ihan klassisia blues-teemoja?
 
(Tässähän alkoi ihan runosuoni sykkiä: Blues Datsun satasesta, jonka renkaista nastat hävinneet ja jolla tyttöystävä ajoi lumimyrskyssä jorpakkoon!)
 
Edit: Vika värssy
//So that lousy Datsun 100 and A//
took my dear baby away
 
//Now I'm crying alone in bed
I should have bought Datsun Cherry instead..//

Kaikki iskelmät mistä soittaja saa rahaa ovat hyviä.

Eero Avenin "Sirpaleet"-valssi oli ennen inhokkini mutta ei enää sen jälkeen kun pääsin tuon säestämään Seija Simolan laulamana.Meinasin ruveta poraamaan , s-na.

Huom! Olet kirjoittamassa antiikkisen vanhaan ketjuun!
 
Onpa tullut kuunneltua nyt muutaman päivänä autossa järviradiota.
 
Ei tuon hauskempaa radioasemaa olekaan. Tosiaan laidasta laitaan musiikkia eikä varmasti mitään soittolistoja.
Välillä on kyllä semmoista tavaraa, että jo esiintyjän puolesta toivoisi ettei nimeä mainittaisi.
 
Ai perhana! Kiitos vinkistä, tuonne kun ei ole vielä lähetetty meidän uutta sinkkua...

Niinhän se on, että jos joku piisi tuntuu olevan perseestä, niin jonku toisen laulamana se on aivan eri piisi.Esim. "Olet mulle maailmain" kappale toimi mahtavasti Pepe Willbergin laulamana mutta sitte joku "Siltsu" tullee ja häpäsee eli raiskaa hyvän piisin.