Aihe: Kysyjä 1
hoja 15.01.2005 11:01:38
Nuorna miesnä hairahduin tekemään tajunnanvirtalyriikoita, jotka olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa. Katastrofiuutiset palauttivat mieleeni yhden näistä: Kysyjä Kysyn tietä ohikulkijalta Hän ei tiedä edes nimeään Kuljen sinne minne nenä näyttää Eipä hyvältä näytä Etsin totuutta kukkaruukusta Vaikken löytäisikään mitään Tiedän silti jonkun siellä käyneen Jalanjäljet mullassa.. Tänään pelkoa huomenna vihaa Kun pelkkä hymy ois riittänyt Tulva-aalto pyyhkäisee yli maan Ja äidit etsivät lapsiaan Ja äidit etsivät lapsiaan K100 #8 Oleminen on havaituksi tulemista - esse est percipi
numb000 15.01.2005 20:10:10
Kuljen sinne minne nenä näyttää eipä näytä hyvältä minuu häiritsee tuo näyttää-sanan toisto. En keksi mitään korvaavaa just nyt mutta sinuna miettisin sitä...? Tulva-aalto pyyhkäisee yli maan Ja äidit etsivät lapsiaan Ja äidit etsivät lapsiaan tulva-aalto -sanan korvaisin taas vaikka ihan "aallolla" ja pyyhkäisee vois olla joku synonyymi, mutta ideaan ja riimiin rakastuin. Meetkö miun kaa naimisiin? bad artists always admire each otherŽs work (Oscar Wilde)
Ostinaatio 16.01.2005 02:30:37
Kuljen sinne minne nenä näyttää Eipä hyvältä näytä Minusta taasen tämä oli paras, tyrmäys ja toisto samalla, hassua. "Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein
H. Ani 16.01.2005 18:56:43
Kuljen sinne minne nenä näyttää Eipä hyvältä näytä Se toimii sittenkin, tekstin paras kohta. Tulva-aalto pyyhkäisee yli maan Ja äidit etsivät lapsiaan Tästä tuli mieleen Mokoman Punainen kukko - lyriikka. "...Äidit etsii lapsiaan, miehet vaimojaan..." Hmm aika lyhyt teksti ja toinen säkeistö oli vähän mitään sanomaton. Ei nyt säväyttänyt, mutta ei tämä huonokaan ole. Niin se on ja niin sen tulee olla!
‹ edellinen sivu \| seuraava sivu › 1

› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)

› Keskustelualueet ‹
› Haku tästä aiheesta / Haku ‹
› Säännöt ‹

Lyriikka ›