Kitarat: kitarakamat ›

Siinä lattialla olevassa pömpelissä on pieni vahvistin ja kaiutin, joka toistaa kitaran äänen. Sitä putkea pitkin se ääni tulee sitten suuhun, josta laulumikrofoni sen nappaa. Eli ilman laulukamoja oikeaa Talk Boxia ei voi käyttää. Sitten on tietysti niitä versioita, jotka muokkaavat ääntä muulla tavalla (esim. vokooderit) suun mukaan, mutta ne ovat sitten jo oma lukunsa. Tuo Danelectro kuuluu juuri niihin kuulemma.

Minulla oli tuo Danon versio vähän aikaa sitten.
 
Se toimii edellisen kirjoittajan kuvaamalla tavalla normaalin talkboxin tyyliin, mutta lisäksi siinä on sellainen viritelmä, että sen saa toimimaan (periaatteessa) ilman laulukamojakin.
 
Siihen putkeen voi kiinnittää klipsillä kaksi pientä mikkiä, jotka kytketään itse pedaaliin (joka kytketään normaalin kitarapurkin tapaan signaalitiehen).
 
Danossa on lisäksi etuvahvistin, joka mahdollistaa sen kytkemisen suoraan kitaran jälkeen (yleensä talkboxit kytketään päätteen ja kaiuttimen väliin, jotta signaalin taso on riittävä ajamaan talkboxin sisältämää driveriä, mikä se nyt sitten suomeksi onkaan, pieni kaiutinelementin tapainen kuitenkin).
 
Eli teoriassa ei tarvitse pa:ta, purkki kitaran perseeseen kiinni, letku suuhun ja menoksi. Kitaran signaali purkkiin->purkista letkua pitkin suuhun->mikkien välityksellä takaisin purkkiin ja edelleen vahvistimeen.
 
Noh, ihan kiva niin kauan, kun äänenvoimakkuus on olohuonetasoa. Jos meinaa edes sudeilla soitettujen rumpujen yli kuulua kitaroineen, niin ne pikkuiset klipsimikit kiertävät alta aikayksikön. Käyttökelvoton bändikäytössä siis.
 
Tokihan se toimii siten, että vetää letkun mikkiständiä ylös ja ohjaa sen talkbox-soundin pa:han.
 
Tai sitten ostaa niiden kämäisten pikkumikkien tilalle kunnolliset. Saattaisi poistaa kierto-ongelman.
 
Soundi on kyllä autenttinen ja laite toimii sinänsä ihan hyvin. Efektilenkissä parhaiten, ainakin omassa systeemissäni aikanaan.