Klassinen ›

Mitä mieltä olette Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) musiikista - ja kuinka paljon olette kuulleet hänen tuotantoaan?
 
Mielestäni kyseessä on merkittävin elossa oleva suomalainen säveltäjä, vaikka etenkin Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg tuntuvat myös nykyään olevan kovassa huudossa. Pidän myös Saariahon ja Lindbergin musiikista, mutta mielestäni Rautavaara on merkitykseltään suomalaiselle musiikille täysin tasavertainen Jean Sibeliuksen kanssa.
 
Sibelius ja Rautavaara - siinä mielestäni kaksi suurinta suomalaista säveltäjää! :)

Äijä rokkaa ihan kympillä. Olen kuunnellut kirjastoni koko Rautavaaratarjonnan läpi. Pelimannit op.1 on oma ylivoimainen suosikkini. Tietysti Cantus Arctica on se legendaarisin.

Äijä rokkaa ihan kympillä. Olen kuunnellut kirjastoni koko Rautavaaratarjonnan läpi. Pelimannit op.1 on oma ylivoimainen suosikkini. Tietysti Cantus Arctica on se legendaarisin.
 
Pelimmannit on tosiaan hyvä, kuten Cantus Arcticus:kin. Ootko kuunnellu Pelimanneista molemmat versiot, 40-luvun pianobiisin (alkuperäinen) ja 70-luvun jousiorkesterisovituksen? Varsinkin eka osa, Närbööläisten Braa Speli on aivan mahtava, ja itse lämpiän enemmän tuolle jousiorkesterisovitukselle :)
 
Rautavaaran sinfoniat ovat upeita teoksia, mm. 7. sinfonia "Angel of Light" (1994) ja 8. sinfonia "The Journey" (1999) ovat mahtavia. Myös aivan liian vähän soitettu kontrabassokonsertto "Angel of Dusk" (1980) on upea teos!

Ei voi kuin karehtia kun poikeroiset on noin päteviä ja perehtyneitä.
 
Tunnen erittäin huonosti Rautavaaran teoksia. Uskon jotain vahingossa kuulleeni ja olen muodostanut käsityksen hänen teoksistaan että uutta musaa ovat. Olenkohan edes tuossa asiassa oikeassa?
 
Oletan nyt kuitenkin että Rautavaara tekee ns. uutta musaa. Joka on tavalliselle tallaajalle aikamoinen kauhistus. Pitäis varmaankin olla kahlannut kaiken klassisen kyllästymiseen asti läpi että haluaa tätä uutta musaa kuunnella ja että siitä jotain irti saa.
 
Nuoremman tyttäreni huiluope on lykännyt Sofialle joitain uuden musan edustajien biisejä. Ne tuntuu aluksi aivan mielipuolisilta. Erittäin vaikeita ovat vaikkei tietysti ihan helppoa enää tolppaa suorittava huilisti soitakkaan. Ihan eri maailmaa on tämä uus musa klassiseen verrattuna.
 
Karehdin vilpittömästi ihmisiä joilla musiikillinen taju on kasvanut jopa uuden musiikin kuunteluun. Sen tekemisestä puhumattakaan. Harvalukuinen on kansa joka Rautavaaraa ymmärtää. Ehkä hänen arvonsa tajutaan laajemmin vasta myöhemmin.

Schönbergin vaikutusta ei ole 1920-luvulta lähtien voinut miltei kukaan säveltäjä välttää, ei Rautavaarakaan, jonka esim. oopperan "Kaivos" (v. 1963) säveltämiseen antoi ainekset Vladimir Vogelilta saatu dodekafonian jatkokoulutus, vaikka tästä eteenpäin dodekafonian osuus Rautavaaran musiikissa väheneekin ja 1970 luvulla hänen musiikkinsa lähestyy tonaalisuutta.
 
Se suuri vaikutusvalta, joka Schönbergillä on ollut aikamme musiikissa, on yhtä paljon peräisin hänen teorioistaan ja hänen kokonaisnäkemyksestään musiikkiin kuin hänen sävellyksistäänkin. Vaikka Schönbergin ideat ja teokset ovat aiheuttaneetkin musiikin maailmaa kohdanneen perusteellisen muutoksen, hänen esittelemänsä uuden sävelmaailman tärkein vaikutus on ollut kuitenkin se, että se on erottanut yleisön ja säveltäjän toisistaan.
 
Monet ihmiset uskovat, että juuri Schönberg on tuhonnut korjaamattomasti yleisön ja säveltäjän välisen sopimuksen, että hän on murtanut heidän yhteisymmärrykseen perustuvan liittonsa ja luonut heidän välilleen syvän vihamielisyyden. Tällaiset ihmiset väittävät, että Schönbergin kehittämästä kielestä ei ole tullut yleispätevää siitä syystä, että sillä ei ole emotionaalista referenssisysteemiä, jonka aikamme ihmiset yleisesti hyväksyisivät. Varmastikin nykyajan konserttimusiikki - ainakin se osa, joka on velkaa Schönbergin vaikutukselle - esittää hyvin pientä osaa monien ihmisten elämässä.

Tunnen erittäin huonosti Rautavaaran teoksia. Uskon jotain vahingossa kuulleeni ja olen muodostanut käsityksen hänen teoksistaan että uutta musaa ovat. Olenkohan edes tuossa asiassa oikeassa? -- Harvalukuinen on kansa joka Rautavaaraa ymmärtää. Ehkä hänen arvonsa tajutaan laajemmin vasta myöhemmin.
 
Olet kuullut luultavasti Rautavaaran dodekafonisen kauden teoksia, jotka tosiaan ovat aika moderneja, mm. Arabescata (tunnetaan nykyään nimellä Sinfonia No. 4).
 
Rautavaara on kuitenkin jo 1970-luvulta lähtien tehnyt erittäin "yleisöystävällistä" musiikkia, joka on tyyliltään pohjannut mm. vapaatonaalisuuteen ja näin ollen aika ajoin myös melko perinteisiin harmonioihin, vaikka mukana onkin usein jotain hyvin omaperäistä ja kiehtovaa, Rautavaaralle tyypillistä sävelkieltä.
 
Kannattaa kuunnella Rautavaaralta mm. nämä teokset: Cantus Arcticus, Sinfoniat 1, 2, 3, 7 ja 8, kontrabassokonsertto Angel of Dusk, vain muutamia mainitakseni. Huomaat, että Rautavaara on moneen muuhun nykysäveltäjään verrattuna varsin helposti lähestyttävä, mutta silti taiteellisesti erittäin ansiokasta musiikkia tekevä säveltäjä. Hänen arvonsa on ymmärretty jo nykyään hyvin, mutta mielestäni häntä voisi kyllä vielä enemmänkin arvostaa :)

Aikamoinen Höpönassu oot. Mistä tuon jutun leikkasit?
 
On mielestäni aika liioiteltua väittää jonkun säveltäjän pystyvän saamaan jotain noin dramaattista aikaan. Ehkä häneltä itseltään ja oppilailtaan loppuu yleisö mutta siihen se välirikko jääkin.
 
Kun menee yli pipon ja tuntuu pahalta niin kansa siirtyy takaisin jätkänhumpan ja Janne Tulkin pariin. Ei siinä sen kummempaa tapahdu.
 
Hyvä että musaakin ravistellaan oikein kunnolla. Eihän me opi mistään pitämään jos emme sitä mistään kuule. Mitä erikoisempaa on musa niin sitä pienempi osa porukoista siitä pitää. Osa pysyy jokatapauksessa helpossa ja perinteisessä koko ikänsä. Eikä esim. Rautavaaraa koskaan kuuntele.

. Hänen arvonsa on ymmärretty jo nykyään hyvin, mutta mielestäni häntä voisi kyllä vielä enemmänkin arvostaa :)
 
Kumpaa Rautavaaran tuotannosta enemmän arvostetaan? Sitä kakofonista vai tätä harmonisempaa juttua?

Kumpaa Rautavaaran tuotannosta enemmän arvostetaan? Sitä kakofonista vai tätä harmonisempaa juttua?
 
Mitä luultavimmin ns. "normaali yleisö" arvostaa varsinkin Rautavaaran nykytuotantoa, joka mielestäni on varsin helposti lähestyttävää, mutta musiikkillisesti kuitenkin erittäin ansiokasta. Tällä en tarkoita että "kaunis" musiikki olisi arvotonta, mutta nykyään tätä "kaunista" musiikkia tekevät sortuvat aivan liian usein kliseisiin ja yksinkertaisesti melko tyhjältä ja ulkokohtaiselta kuulostavan musiikin tekemiseen. Tähän Rautavaara ei kuitenkaan ole sortunut, vaan on onnistunut pitämään musiikkinsa tyhjien kliseiden ulkopuolella.
 
Kriitikot ovat myös kehuneet jopa Rautavaaran nykytuotantoa, mutta he pitävät myös hänen "vaikeammasta" musiikistaan, joka mielestäni sekin on tutustumisen arvoista, eikä muutaman kuuntelun jälkeen välttämättä niin "vaikeaa".

Armoitettu melodikko Toivo Kuula, jonka romanttiselle tyylille on ominaista dramaattiset, jopa pateettiset nousut, valtava alkuvoima ja toisaalla pakahduttava kaipuu kehittyneeseen inhimillisyyteen, on kiistattomasti yksi Suomen sekä suosituimpia että myöskin merkittävimpiä säveltäjiä, oman näkemykseni mukaan ehkä jopa kaikkein merkittävin. Esim. laulusäveltäjänä Kuula on suomalaisittain ylittämätön, Trio A-duuri on suomalaisen kamarimusiikin huippuja ja Sibeliuksen kansallisromanttisiin pikkukappaleisiin verrattuna Kuulan parhaat a cappella-teokset voidaan empimättä laskea oman aikansa ja genrensä parhaimpiin koko Euroopassa jne. Toivo Kuulan varhainen kuolema aiheutti kuitenkin sen, että hän jäi ikään kuin suureksi lupaukseksi, vihjeeksi siitä, mitä hänen pateettisen suomalaisen, myöhemmin jo impressionismin värimaailmaa esikuvanaan käyttävä säveltaiteensa olisi voinut täyteen kypsyyteen ehtineenä olla.

Joo, se kontrabassokonsertto on kieltämättä mieletön.
 
Siis mitä hittoa, en ole siitä 40-luvun pianoversiosta pelimanneista kuullutkaan. Nyt pitää heti rientää levykauppaan.

Ei voi kuin karehtia kun poikeroiset on noin päteviä ja perehtyneitä.
 
Tunnen erittäin huonosti Rautavaaran teoksia. Uskon jotain vahingossa kuulleeni ja olen muodostanut käsityksen hänen teoksistaan että uutta musaa ovat. Olenkohan edes tuossa asiassa oikeassa?
 
Käsittääkseni olit musiikin opettaja. Nyt hetkeksi rokit narikkaan ja yleissivistystä KAIKILTA musiikin aloilta. Kyllä siellä yläasteella muuhunkin pitäisi tutustua.
 
Karehdin vilpittömästi ihmisiä joilla musiikillinen taju on kasvanut jopa uuden musiikin kuunteluun. Sen tekemisestä puhumattakaan. Harvalukuinen on kansa joka Rautavaaraa ymmärtää. Ehkä hänen arvonsa tajutaan laajemmin vasta myöhemmin.
 
Uusi musiikki on useimmiten todella helppotajuista. Sitä pitää vaan lähestyä eri tavoilla.

Schönbergin dodekafonisten sävellysten myötä musiikki siirtyi Newtonin maailmasta Einsteinin maailmaan: Tonaalisuuden idea perustuu maailmankaikkeuteen, jonka perustekijät ovat painovoima ja koheesiovoima. Sarjallinen idea perustuu maailmankaikkeuteen, joka laajenee jatkuvasti.

Schönbergin dodekafonisten sävellysten myötä musiikki siirtyi Newtonin maailmasta Einsteinin maailmaan: Tonaalisuuden idea perustuu maailmankaikkeuteen, jonka perustekijät ovat painovoima ja koheesiovoima. Sarjallinen idea perustuu maailmankaikkeuteen, joka laajenee jatkuvasti.
 
Luepa välillä itsekin, mitä tekstiä tulee tänne työnnettyä.

Se vähä mitä Rautavaaraa tunnen (Angel of dusk ja Angel of light), niin eivät ne ole "uutta" (jos uusi musiikki on sitä mitä kukaan ei ymmärrä, on vain ymmärtävinään), vaan hyvinkin perinteistä ja kaunista. Sitä voi kuunnella, vaikkei tuntisikaan kaikkien säveltäjien syntymäaikoja ja opusnumeroita.

Ite löysin Rautavaaran, kun kuulin/katsoin telkusta muutama vuosi sitten konsertin, jossa esitettiin R.n Fantasia sinfoniaorkesterille ja kuorolle nimeltään "On the Last Frontier". Ja samantien levykauppaan.
 
Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos pitää äijän "helpommasta" matskusta.

Se, mitä olen Rautavaaraa tv:stä kuullut ja nähnyt, ei säväyttänyt yhtään. Paitsi sekopäisyydellään ja sekavuudellaan. Äijä tuntuu elävän samalla planeetalla kuin Johan af Gran. Musiikki jota kuulin, oli jotain kakofonian ja skotsofrenian välimaastoa, ehkäpä molempia. Jos ihmiselle on annettu säveltämisen lahja, niin luulisi hänen osaavan sijoittaa edes yhden järkevän nuotin johonkin kohtaan kappaletta. Näin ei Rautavaaran kohdalla valitettavasti käy.
 
Joku kehaisi Sibeliuksen ja Rautavaaran olevan kovia nimiä. Sibelius oli sitä, Rautavaara ei tule sitä olemaan.
 
Juhan af Grann, ei Johan af Gran. Skitsofrenia, ei skotsofrenia... ;)
 
Luultavasti olet kuullut Rautavaaran modernistisimman kauden sävellyksiä, joissa niissäkin osassa on mielestäni paljonkin ideaa. Tutustupa R:n uudempaan tuotantoon (1970-l:sta eteenpäin), pidät varmasti. Ja jos et ole kuullut mm. teoksia Cantus Arcticus, Angel of Dusk, Angel of Light (sinfonia nro. 7), Pelimannit, Sinfoniat 1-3 ja 8, kuuntele ne välittömästi, ennen kuin menet julistamaan että Rautavaara ei tule olemaan suuri säveltäjä - mitä hän on ollut jo pitkään.

Edelleen suosittelen tutustumaan Rautavaaran tuotantoon kunnolla ennen kuin alat häntä julkisesti vähätellä...