Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Niin no joo, ehkä harhalopukkeeseen ei saa _lopettaa_, mutta itse harhalopuke on kyllä erittäin sallittu ja ilmeisesti jopa suositeltava. :)
 
Tosin on aika makeeta lopettaa johonkin muuhun kuin I-asteen sointuun.
 
No huhuh, sanookaa mua vaikka new age kitaristiksi, mutta noita sääntöjä en kyllä ala noudattamaan.

Hohhoh, kyllähän näiden "saan musiikkini pyhän intuitioni johdattamana"-ihmistenkin taidepläjäykset noudattavat joitain "sääntöjä", vaikka musiikki olisi minkälaista pyykkilaudan raavinta/paperipussin rapistelu- free jazzia. "Säännöt" saattavat vain olla hieman monimutkaisempia kuin nämä 'vältä harhalopuketta kappaleen lopussa'-kollegansa, mutta kyllä sellaiset sieltä olisi kaivettavissa esiin.
 
Eikös teoriakirjojenkin säännöt ole luotu musiikkia tutkimalla, eikä päinvastoin? Aina tällainen länsimaisen taidemusiikin klassis-romanttisen ym. aikakausien säännöstö, jota suuressa osassa kirjoja selvennetään, ei välttämättä täysin päde vaikkapa jossain hc-läiskeessä, mutta kyllä niitä yhtäläisyyksiäkin löytyy yllättävän paljon. Onhan monet Ramones-kappaleetkin aika suoraa I-IV-V-I paahtoa, vaikka kadensseja tuskin on mietitty niitä väsättäessä.

Ei kai mikään ole kiellettyä...edes minkään teoria kirjan mukaan...kysehän on käsittääkseni enemmänkin muusiikillisen tehon menestyksestä jos rikkoo jotain näitä mainittuja sääntöjä...alles klar?

Kaikkea saa tehdä. Varsinkin jos tietää mitä tekee. IMO noista säännöistä on kuitenkin hyötyä varsinkin alussa, jolloin ne voivat auttaa välttämään ne pahimmat mokat. Eli tavallaan säännöt voi ymmärtää oppimisvälineiksi. Jos alottelijalle lätkäisee heti alussa perussäännöksi, että kaikkea saa tehdä, niin eihän se tule siitä vielä yhtään viisaammaksi. Sitten kun alkaa olla homma jo paremmin hallussa (tietää mitä tekee) niin niitä sääntöjä voi/kannattaakin alkaa rikkomaan (ainakin jossain määrin) kun tuntee sen soundin mitä se rikkominen aiheuttaa.
 
Nuo säännöt on kuitenkin ohjeita siihen, mikä kuulostaa hyvältä tietyn tyylilajin sisällä. Ja koska useimpien korvat on kylllästetty länsimaisella musiikilla, ei ole mikään ihme, että noita sääntöjä eksytään noudattamaan vaikka niistä ei oltaisi tietoisiakaan (vrt. Ramones-esimerkki aikaisemmin).
 
Ei kai mikään ole kiellettyä...edes minkään teoria kirjan mukaan...kysehän on käsittääkseni enemmänkin muusiikillisen tehon menestyksestä jos rikkoo jotain näitä mainittuja sääntöjä...alles klar?

Niin kirjassa sanottiin että: "harhalopuke on sävellyksen sisäinen kadenssi, joka koskaan esiinny sävellyksen lopussa..."
 
Niin kirja oli Musiikin kieli 1, perustiedot
 
Huomannet myös että luku käsittelee "yksinkertaistettuna sellaista sointuyhdistelmien järjestelmää joka on ollut käytössä etenkin 1700-luvun alkupuolella." (s.95)
 
Kontusen kirja on hyvä kirja. Kirjaa lukiessa on syytä kuitenkin muistaa että se käsittelee klassista musiikin teoriaa, joka määrittelee mikä on harmonisesti tai rakenneopillisesti (absoluuttisen) oikein/väärin. Itse ajattelen (korjatkaa mikäli olen väärässä) että vastaavasti pop/jazz teoria on eräänlainen laajennus klassiseen musiikin teoriaan. Eli nykyisin tuskin kukaan lähtee väittämään että kappaletta ei missään nimessä saa päättää harhalopukkeeseen. Tähän tietysti vaikuttaa kappaleen tyylilaji yms. seikat.
 
Klassisen musiikin teoria (esim. Musiikin kieli) on mielestäni oppi siitä, mikä on kaikista luonnollisin tapa kuljettaa ääntä, luoda harmoniaa tai muotorakenteita. Mielestäni olisikin suotavaa että pop/jazz muusikkokin tutustuisi ensiksi klassisen musiikin teoriaan (kaksiäänisyys, kolmiäänisyys, hajasävelet, äänenkuljetus jne, jne) ennen kuin syöksyisi ostamaan Jazz Theory Bookkeja tai Backlundin Improvisointi Pop- jazz musiikissa. On jotenkin kornia että esim. Backlundin kirjassa aluksi opetetaan musiikin perusasiat kuten nuotit ja rytmit, mutta jo parin sivun päästä ollaan käsittelemässä laajoja sointumuotoja (nelisoinnut, viisisoinnut jne).
 
Vastaavasti klassisen musiikin teoriassa (esim Musiikin Kieli) käydään aluksi kattavasti läpi intervallit, niiden laadut sekä konsonoivuudet/dissonoivuudet, pidätykset ja purkaukset, melodian liikkeet, hajasävelet, kaksiäänisyys, kolmiäänisyys jne. Edellinen on kuitenkin sitä musiikin teon perushuttua, johon joutuu väistämättä törmäämään.
 
Hyötynä musiikin teoriatietämyksestä on, että kun tietää/näkee miten asiat tehdään ns. "oikein" ja tietää myös näille "oikeille ratkaisuille" vaihtoehtoja, musiikillinen ilmaisu rikastuu.
 
Niin, ja onko musiikin säännönmukaisuus pelkästään ominaista länsimaiselle musiikille? Esim. se että kappaleen lopussa palataan samaan sointuun jolla kappale alkoi?

Tä?
 
No ei kait siinä. Fiksulta kuulostaa (:

Pöhheh sentään! Ei musiikissa ole mitään sääntöjä! Kaikkea saa tehdä, kyse onkin sitten siitä miltä se kuulostaa!
Pöhinää....

Rinnakkaiset kvintit oli kontrapuntaalisista syistä tietyssä vaiheessa kova ei.
 
Kaikkia sääntöjä on kuitenkin tietoisesti rikottu ajankuluessa, mutta ensin on pitänyt ollu ne säännöt joita on rikottu. Työkalujahan säännöt tietysti on, ei mitään velvoitteita.

Klassisen musiikin teoria (esim. Musiikin kieli) on mielestäni oppi siitä, mikä on kaikista luonnollisin tapa kuljettaa ääntä, luoda harmoniaa tai muotorakenteita. Mielestäni olisikin suotavaa että pop/jazz muusikkokin tutustuisi ensiksi klassisen musiikin teoriaan (kaksiäänisyys, kolmiäänisyys, hajasävelet, äänenkuljetus jne, jne) ennen kuin syöksyisi ostamaan Jazz Theory Bookkeja tai Backlundin Improvisointi Pop- jazz musiikissa. On jotenkin kornia että esim. Backlundin kirjassa aluksi opetetaan musiikin perusasiat kuten nuotit ja rytmit, mutta jo parin sivun päästä ollaan käsittelemässä laajoja sointumuotoja (nelisoinnut, viisisoinnut jne).
 
Useimmiten kun tehdään oppikirjaa, pitää olla joku syy miksi se tehdään ja se syy aikalailla muotoilee sen miten kirjan sisältö koostuu. Mitä tulee esim. Backlundin kirjaan, jos harmonia ja melodia olisi perusteellisesti läpikäyty ennenkuin mennään improvisointiin saakka, olis loppunut sivut kesken ennenkuin päästään itse asiaan. En nyt halua ottaa kantaa siihen onko ko. teos hyvä vai huono, mutta luulen ymmärtäväni oppikirjan kirjoittamisen problematiikkaa. Backlundin kirja on ensisijaisesti kirjoitettu _improvisoinnin_ oppikirjaksi jonka avulla voi edetä jazzimprovisoinnin saralla. Vaikka kirjaa on käytetty myös pop/jazz-teorian opetuksessa, kirjaa ei ole ensisijaisesti siihen tarpeeseen suunniteltu.
 
Mitä tulee siihen, mitä kunkin kannattaisi ensimmäisenä tehdä on tosi moniulotteinen juttu. Kaikki mikä motivoi on oikeata tekemistä, IMHO. Mielestäni näissä jazzteoriakirjoissa on se lyömätön puoli, että jos jatsimusiikki kiinnostaa, niissä mennään mahdollisimman pian itse asiaan eli jatsimusiikkiin. Tietysti äänenkuljetus, intervallien karakteerit ja 2- tai 3ääninen kontrapunkti on hyödyllisiä aiheita osata kenelle tahansa, mutta ne eivät ole edellytys soittamiselle tai säveltämiselle. Tarkoitan tällä sitä, että kannattaa mennä sinne mikä kiinnostaa koska silloin jaksaa motivoitua tekemään. Jos lähtee jatsreittiä, ennenpitkää päätyy tsekkaamaan muitakin tontteja mikäli musiikki oikeasti kiinnostaa. Jos ei, niin hyvä niinkin. Kuvitellaan, että barokkimusa olis mulle se kaikista kovin juttu. Voin kuvitella että olisi työlästä motivoitua lähestymään aihetta vaikkapa jazzteoriasta käsin vain siksi että se olisi tehokas reitti musiikin ilmiöiden oppimiseen. Kyllä mä haluaisin silloin Bachista kuulla, ja esimerkkeinä sitä itseään. Tosin tää on vain mun näkemys.
 
Vastaavasti klassisen musiikin teoriassa (esim Musiikin Kieli) käydään aluksi kattavasti läpi intervallit, niiden laadut sekä konsonoivuudet/dissonoivuudet, pidätykset ja purkaukset, melodian liikkeet, hajasävelet, kaksiäänisyys, kolmiäänisyys jne. Edellinen on kuitenkin sitä musiikin teon perushuttua, johon joutuu väistämättä törmäämään.
 
Niin, tottakai. En missään muotoa kyseenalaista reitin toimivuutta tai tiedon hyödyllisyyttä - niille, jotka luonnostaan tykkäävät opiskella asiat tällä tavalla, reitti on paras mahdollinen. Kohta kymmenen vuotta aihetta opettaneena olen vain itse sitä mieltä että jos käydään kattavasti kaikki mainitsemasi aiheet perusteellisesti läpi ensiksi, se reitti on selkeälle enemmistölle ihmisiä liian raskas jotta motivaatio pysyisi yllä. Motivaatio liittyy kaikilla ensisijaisesti itse musiikkiin, ja siihen musiikkiin mikä kolahtaa. Niistä naruista tulee vedellä, koska silloin motivaatio pysyy yllä ja oikeaa oppimista tapahtuu. Ja uskon myös, etteivät ne kirjaostokset koskaan aivan hukkaan mene. Lukeminen kannattaa aina!! ;)

Mitä tarkoittaa johtosävelen kaksinnus?

Mitä tarkoittaa johtosävelen kaksinnus?
 
Sitä että sulla soi johtosävel (eli 7. asteen sävel) yhtäaikaa kahresta kohrasta siällä piisissä.

Sitä että sulla soi johtosävel (eli 7. asteen sävel) yhtäaikaa kahresta kohrasta siällä piisissä.
 
No tota, ööö, vois sen kyllä selvemminkin selittää... :)
 
Eli siis satsissa, jossa on tietty määrä ääniä (ja jossa nyt ylipäätänsä voi katsoa olevan jonkinlaista äänenkuljetusta) sellainen tilanne, että esim. V asteen soinnussa soinnun terssi esiintyy kahdessa äänessä (räikeimmillään melodia ja basso) yhtaikaa. Mutta tämä ei tarkoita esim. sellaista pianosatsia, jossa "oikea käsi" kulkee oktaaveissa; silloin ne oktaavit ovat osa sitä soundia eikä niin, että kun tulee johtosävel niin silloin oktaavikaksinnus pois. Tämähän toki on sanomattakin selvää, mutta tulipa sanottua kuitenkin.

Pyrin soittamaan sitä mikä kuulostaa minusta hyvältä. Muut saavat miettiä onko se sääntöjen mukaista.

Mä haluan ihan periaatteen vuoksi rikkoa "sääntöjä". Jotta sen voisi tehdä, täytyy tietää mitkä ne on.
 
Kriminaali! Hulttio! Saatananpalvoja!

Mä haluan ihan periaatteen vuoksi rikkoa "sääntöjä". Jotta sen voisi tehdä, täytyy tietää mitkä ne on.
 
Eiks oo myös siistiä rikkoa sääntöjä niin, että itse tietää niin tehneensä mutta muut eivät huomaa! (omahyväistä tuhinaa ja hihitystä)

Mä haluan ihan periaatteen vuoksi rikkoa "sääntöjä". Jotta sen voisi tehdä, täytyy tietää mitkä ne on.
 
Veit jalat suustani.

Eiks oo myös siistiä rikkoa sääntöjä niin, että itse tietää niin tehneensä mutta muut eivät huomaa! (omahyväistä tuhinaa ja hihitystä)
 
Se on niille oikein!!!

mä teen tahallani paskoja biisejä rikkoakseni sääntöjä.

mä teen tahallani paskoja biisejä rikkoakseni sääntöjä.
 
Olette nero. N.E.R.O.