Media ja viihde ›

Niin taidolla ja oivaltavan esteettisellä visuaalisella aistilla ohjattu ja psykologista jännitystä tihkuva elokuva kuin HOhto onkin hyvin elettyjä näyttelijäsuorituksia unohtamati, elokuvaan on sen ohjaajan äärimmäisen perfektionistisesta lähestymistavasta huolimatta; hänhän saattoi kuvata 120 kertaa muutamia kohtauksia kunnes sai haluamansa vaikutelman filmille; joko tietoisesti tarkituksella tai tiedostamatta pujahtanut ainakin yksi karkea psykiatrinen väärä diagnoosi. Nimittäin klaustrofobia, kuten ei mikään muukaan mielenterveydellisesti melko harmoton fobian muoto, missään olosuhteissa aiheuta potijalleen ensinnäkään hallusinaatiota eli harha-aistimuksia, esim. paranoidisen skitsofrenian tavoin, joihin saattaa liittyä vielä vainoharhaista ja aggressiivista käyttäytymisdtä täysin viattomiakin ulkopuolisia ihmisiä kohtaan, liittyen siis, kuten sanottu, paljon vakavampiiin mielenhäiriötiloihin, joita varsinaisiksi mielisairauksiksikin kutsuttaneen, kuten skitsofrenian paranoidiseen muotoon, jossa henkilö ei ainoastaan näe edellä kuvatun kaltaisia aistiharhoja, vaan saattaa myös käyttäytyä hyvin aggressivisesti kanssaihmisiään kohtaan mahdolliseti jonkin sisäisen äänen pakottamana, jota satetaan luulla vaikkapa jumalan ääneksi.
 
Se minua elokuvasa ärsytti. Siitä siis ISO miinus elokuvan tekijöile ja ennen kaikea käsikirjoittajalle, vaikkei se elokuvan kiistämätöttömän suggestiivista kauhutunnelmaa ja tehoa, taiteellista vaikutelmaa ja ansiota tippaakaan vähentänytkään.
 
mahdolisesti ohjaaja halusi näin tuoda esille sen, että poliisikin on vain erehtyväinen ihminen, eikä ainakaan psykiatrisesti oppinut ja pätevä arvioimaan ihmisen psyykkistä terveydentilaa, ainakaan kuolleelta henkilöltä
 
Eristyneisyys ja yksinäisyys eivät myöskään aiheuta klaustrofobiaa, eikä klaustrofoobikko voi olla raivohullu samanaikaisesti, koska muutoin hän ei olisi klaustrofoobikko ja mökkihöperö, vaan nimenomaan raivohullu, mikä ollee kananomainen ilmaisu ja termi paranoidiselle skitsofrenialle taikka hermosairaalle, hermorauniolle, millä taas ei ole fobian kanssa sinänsä mitään yhtäläisyyttä, Siksi toisekseen, ihminen harvemmin edes kokee olevansa yksinäinen rakkaiden perheenjäsentensä parissa, kuten työn toimeksiantaja antoi ymmärtää. Siis epäloogisuuksia ja tolkuttomuuksia tolkuttomuuksien perään, vaikkei minkään taideteoksen arvo tai elokuvan teho pieniiin asiavirheisiin kaadukaan, vaan pikemminin saa elämänsä ja psykologisen vaikutuksensa irrationaalisista aineksista ja elementeistä.

Ei! Älä tänne.

klaustrofobia
 
Sait plussaa, mutta varo portaita, jotkin askelmat ovat huteria.

Taas tätä huvittavaa ja helvetin sekavaa megatheriumin sanankäyttöä ;-)
 
On aikaa kun tuon katoin, mutta missä vaiheessa siinä diagnosoidaan ja ketä kalustrofoobikoksi?
 
Mökkihöperyyshän melko useinkin voi olla jokin psykoosinkaltainen, ja paranoidinen skitsofreniakin voi olla sellainen mitä mökkihöperyydeksi kutsutaan. Ja se voi aivan hyvin puhjeta perheenjäsenienkin seurassa (ei ole edes kovin harvinaista, että jollain lapsiperheen stressaantuneista vanhemmista puhkeaa skitsofrenia, tosin tähän täytyy olla valmista taipumusta). Joku suurempi syy psykoosin puhkeamiseen pitäisi olla, sehän jää vähän hämäräksi, että mikä kaikki nuo tapahtumat sitten aiheutti.
 
---
 
Varsinkin Kubrickin hohto-versio on kai tehty juuri korostamaan sitä kummittelua, eikä se sinällään ole mikään mielenterveysongelmankuvaus lainkaan. Sen sijaan siinä on korostettu kansanyhteisen hengen allalepäävää pahuutta ja rappeutumaan, intiaanien hautuasmaa sekä tietyt kuvat antavat suoraaviitettä moraaliselle spekuloinnille Eurooppalaisten siirtolaisten hirmuteoista amerikassa. Kyse on vähän niinkuin kansan yhteisen alitajunnan hämärien kellarien kuvailuista... Tain niin minä olen sen käsittänyt.

Tuo skitsofreniatulkinta Hohdosta on houkutteleva, mutta se ei selitä kaikkea mitä elokuvassa näemme; Torrancen sekoavan mielen piikkiin ei voi pistää jokaista elementtiä. Tästä syystä, pitemmittä sepustuksitta, olen aika samaa mieltä Ostinaation kanssa, joskin sana "kummittelu" vie ajatuksia liikaa Kingin alkuperäisteoksen suuntaan - kirja oli kyllä pelottava silloin kymmenvuotiaana, mutta sen jälkeen teho on hiipunut vikkelästi. Mutta "kollektiivisen alitajunnan" ilmeneminen länsimaisen miehen sairaudessa sellaisena kuin sen usein Kubrickin elokuvissa näemme lienee tulkinnallisesti hyvä ja hedelmällinen näkökulma tähänkin elokuvaan.

ja mitenkä se sekos sielä, kun se ei ollutkaan oikia ruokavarasto ? Häh?

Elokuvat tuppaa olemaan aika usein semmoisia kuvitteellisia, mutta siitä huolimatta jotkut ihmiset jaksavat kiinnittää huomiota joskus melko tarkkoihin yksityiskohtiin, jotka heidän mielestään ovat "väärin".

Kubrick yrittää mielestäni tuoda esiin, että kauhu on usein irrationaalista, ei rationaalista. Siksi perinteinen järkiajattelu ei sovellu kauhupätkiin välttämättä yhtä hyvin.

Niin taidolla ja oivaltavan esteettisellä visuaalisella aistilla ohjattu ja psykologista jännitystä tihkuva elokuva kuin HOhto onkin hyvin elettyjä näyttelijäsuorituksia unohtamati, elokuvaan on sen ohjaajan äärimmäisen perfektionistisesta lähestymistavasta huolimatta; hänhän saattoi kuvata 120 kertaa muutamia kohtauksia kunnes sai haluamansa vaikutelman filmille; joko tietoisesti tarkituksella tai tiedostamatta pujahtanut ainakin yksi karkea psykiatrinen väärä diagnoosi. Nimittäin klaustrofobia, kuten ei mikään muukaan mielenterveydellisesti melko harmoton fobian muoto, missään olosuhteissa aiheuta potijalleen ensinnäkään hallusinaatiota eli harha-aistimuksia, esim. paranoidisen skitsofrenian tavoin, joihin saattaa liittyä vielä vainoharhaista ja aggressiivista käyttäytymisdtä täysin viattomiakin ulkopuolisia ihmisiä kohtaan, liittyen siis, kuten sanottu, paljon vakavampiiin mielenhäiriötiloihin, joita varsinaisiksi mielisairauksiksikin kutsuttaneen, kuten skitsofrenian paranoidiseen muotoon, jossa henkilö ei ainoastaan näe edellä kuvatun kaltaisia aistiharhoja, vaan saattaa myös käyttäytyä hyvin aggressivisesti kanssaihmisiään kohtaan mahdolliseti jonkin sisäisen äänen pakottamana, jota satetaan luulla vaikkapa jumalan ääneksi.
 
Se minua elokuvasa ärsytti. Siitä siis ISO miinus elokuvan tekijöile ja ennen kaikea käsikirjoittajalle, vaikkei se elokuvan kiistämätöttömän suggestiivista kauhutunnelmaa ja tehoa, taiteellista vaikutelmaa ja ansiota tippaakaan vähentänytkään.
 
mahdolisesti ohjaaja halusi näin tuoda esille sen, että poliisikin on vain erehtyväinen ihminen, eikä ainakaan psykiatrisesti oppinut ja pätevä arvioimaan ihmisen psyykkistä terveydentilaa, ainakaan kuolleelta henkilöltä
 
Eristyneisyys ja yksinäisyys eivät myöskään aiheuta klaustrofobiaa, eikä klaustrofoobikko voi olla raivohullu samanaikaisesti, koska muutoin hän ei olisi klaustrofoobikko ja mökkihöperö, vaan nimenomaan raivohullu, mikä ollee kananomainen ilmaisu ja termi paranoidiselle skitsofrenialle taikka hermosairaalle, hermorauniolle, millä taas ei ole fobian kanssa sinänsä mitään yhtäläisyyttä, Siksi toisekseen, ihminen harvemmin edes kokee olevansa yksinäinen rakkaiden perheenjäsentensä parissa, kuten työn toimeksiantaja antoi ymmärtää. Siis epäloogisuuksia ja tolkuttomuuksia tolkuttomuuksien perään, vaikkei minkään taideteoksen arvo tai elokuvan teho pieniiin asiavirheisiin kaadukaan, vaan pikemminin saa elämänsä ja psykologisen vaikutuksensa irrationaalisista aineksista ja elementeistä.
 
Luen tuon läpi heti kun olet oppinut käyttämään pistettä.

...kauhu on usein irrationaalista, ei rationaalista. Siksi perinteinen järkiajattelu ei sovellu kauhupätkiin välttämättä yhtä hyvin.
 
Taisin muuten juuri keksiä minkä vuoksi en ole kovinkaan monesta näkemästäni kauhuleffasta pitänyt: en vaan yksinkertaisesti ymmärrä niitä.

Taisin muuten juuri keksiä minkä vuoksi en ole kovinkaan monesta näkemästäni kauhuleffasta pitänyt: en vaan yksinkertaisesti ymmärrä niitä.
 
Zori pilata järkeilysi, NHRis: ne vain eivät yleensä ole hyviä. Ne ovat inte grryybh.

Zori pilata järkeilysi, NHRis: ne vain eivät yleensä ole hyviä.
 
No niin minäkin olen aina tähän asti kuvitellut. Ehkä se sitten on vaan niin.

No niin minäkin olen aina tähän asti kuvitellut. Ehkä se sitten on vaan niin.
 
Ja minä yritän ja yritän olla kauhufani. On vaannii vaikeeta.

Luen tuon läpi heti kun olet oppinut käyttämään pistettä.
 
Tämän luonnonoikun verbaalioksennuksissa mainitsemasi ongelma on aina ollut läsnä. Kuten lukiossa opetettiinkin, mitä enemmän sivulauseita, sitä huonompi kirjoittaja.

Tämän luonnonoikun verbaalioksennuksissa mainitsemasi ongelma on aina ollut läsnä. Kuten lukiossa opetettiinkin, mitä enemmän sivulauseita, sitä huonompi kirjoittaja.
 
Älviitti, meggis o taidistaja.

Taas tätä huvittavaa ja helvetin sekavaa megatheriumin sanankäyttöä ;-)
 
Heh, tuon lukeminen on kyllä melkoinen suoritus ja lukemansa tajuaminen on toinen. Plussahan tuolle oli annettava.
Asiaan:Hohto on sekä kirjana että leffana todella loistava. Jack Nicholson on yksi suosikkinäyttelijöistäni eikä vähiten tämän roolin ansiosta. Kubrick oli varmaankin omituinen persoona, mutta hyviä elokuvia hän ainakin teki. En tosin tiedä liittyykö tämä Megatertun viestiin, kun en oikein tajunnut sitä.

aiku oot fiksu

Loistavaa!!!!!
 
ps. Mege on Turbon kaksoisveli...

ja mitenkä se sekos sielä, kun se ei ollutkaan oikia ruokavarasto ? Häh?
 
Sitä olenkin monasti pohtinut, kukakohan mahtanee avata elintarvikevarasaton ulkoapäin lukitun oven, jonne Jackin vaimo on miehensä teljennyt. Kenties huoneen numero 247 hullu nainen, jota Jack luulee Charles Delbert Gradyksi ex- talonhoityajaksi. mikään muu vaihtoehto ei tunnu järkeenkäyvältä.
 
Samalla selittyisi sekin kuinka hullu nainen pysyy hengissä vuosikaudet ja etenkin sesongin mentyä ohi, talvikaudet, mikäli oletamme, että hänellä on hallussaan elintarvikevaraston avaimet, ja motiivinaan hän haluaa tehdä palveluksen Jackille, jota tämä oli pidellyt kylppärissä, jotta saisi tämän omakseen ja samalla raivattua aikomustensa tieltä Jackin vaimon ja pojan. Mitään muuta mahdolisuutta ei oikein ole, sillä muussa tapauksessa filmi sortuu jo epätodennäköisyydessään uskontojen uskottavuustasolle irrationaalisuudessa, järjettömyyksissä, joka on, niinkuin Schopenhauer sanoo, uskontojen täysipätöinen aines.