Kitarat: kitarakamat ›

Siis onko Standard nykyäänkin tehty muka yhdestä palasta?
 
50-luvulla ja nykyisin stankun runkomahongin pitäisi olla 1-palainen. Tuossa välillähän kokeiltiin enemmän useampipalaisia ja pancakeja jne. mutta jos menet nyt kaupasta ostamaan useammasta palasta tehdyn stankun niin taitaa olla jo jutun aihe se, ainakin LP-vöörymillä :o)
 
EDIT: ja kysehän oli siis rungosta, ei kannesta jonka nykyisin pitäisi 'aina' olla 2-palainen.

Hyvin täällä on tiedetty asioita. Pariin juttuun tahtoisin laittaa pienen täsmennyksen:
 
Mikit: kaikissa kolmessa mallissa (tällä hetkellä valmistettavissa versioissa) on eri mikit:
Studio: 498T/490R
Classic: 500T/496R - nämä vastaavat muuten Studion mikkejä, mutta ovat "kuumemmat", paremminkin hevimikit kuin perinteiset PAF-mikit
Standard: nämä toimitetaan nykyään (vuodesta 2002 alkaen?) Burstbucker-mikeillä, jotka ovat lähempänä perinteistä PAF-soundia kuin Studion tai Classicin vakiomikit. Joidenkin mielestä Gibsonin parhaat mikit tätä nykyä, ovatpa ainakin kalleimmat.
 
Pistemerkinnät otelaudassa: Studiosta on todellakin ollut liikkeellä myös sellaisia variantteja (ainakin Studio Lite Mark III), jossa on käytetty pisteotelautaa. Itse en ole tavannut ko. mallia luonnossa. Yleisesti kuitenkin pisteet löytyvät lähinnä juuri Specialista; nykyään tuotannossa olevissa Standardeissa, Classiceissa ja Studioissa on trapezoidit.
 
Studion rungon paksuus: Jos nyt unohdetaan Studio Litet (jotka ovat ihan oma lukunsa), niin Studion rungon paksuus ei aina ole ihan sama kuin Standardin. Tai jos nyt ollaan pikkumaisia, itse runko on kyllä yhtä paksu, mutta Studion vaahterakansi saattaa olla vähän (1/8 tuuman) ohuempi. Tässä kuitenkin on vähän vaihtelua sen mukaan, minä vuonna valmistetusta Studiosta puhutaan.

Minulla on '99 tai '00 vuoden Studio ja paremman mikkivalitsimen vaihtaminen kariutui siihen, kun body oli tosiaan about tuon 1/8":n verran ohuempi kuin Standardissa. Olisin siis vaihtanut samanlaisen jämäkän valitsimen kun Standardissa. Tuossa minun mallissani on myös dotit otelaudassa, mikä vähän harmittaa.

Mulla on '95 vuosimallinen studio ja se on ollut yhtä paksu kuin vertaamissani standardeissa. Binding hämää helposti ja saa näyttämään rungon paksummalta kuin se on. Ihmettelinkin joskus noita uusia studioita kun rungot ovat selkeästi hieman ohuempia kuin omassani.

En tiedä onko kovinkin yleistä, että Studioiden kaulat on huolimattomasti viimeisteltyjä. Muutamaa olen päässyt testailemaan, ja ainakin kahdessa törrötti nauhanpäät ilkeästi. Vai olenko saanut kätösiini lähinnä sunnuntaikappaleita?

En tiedä onko kovinkin yleistä, että Studioiden kaulat on huolimattomasti viimeisteltyjä. Muutamaa olen päässyt testailemaan, ja ainakin kahdessa törrötti nauhanpäät ilkeästi. Vai olenko saanut kätösiini lähinnä sunnuntaikappaleita?
 
Lämpimästä ämeriikästä kylmään suomeen, niin siinä törröttää nauhan päät mallista ja valmistajasta riippumatta - tosin onhan ne voineet olla tehtaalta lähtiessäänkin jo huonosti mutta mistäs sitä tietää.
 
Tuollaisia ostaessa tingataan nauhojen pään remppa samaan hintaan.

Kalliita ovat vaan pirulaiset.
Mie luulin olevani uniikki kun valkkasin omaan rojektiin samanlaiset samanlaiset otelautamerkit, enhän mä ainakaan tietoisesti muistanut että Supremessä on samanlaiset. Onneksi on sentään eriväriset.
 
Ei muuten hotsittaisi vaihtaa supremeen mikkejä ihan äkkiseltään. Vaikka nyt näyttääkin tuo plate ja ilmeisesti aukko olevan vähän tavallista isompi.

Lämpimästä ämeriikästä kylmään suomeen, niin siinä törröttää nauhan päät mallista ja valmistajasta riippumatta - tosin onhan ne voineet olla tehtaalta lähtiessäänkin jo huonosti mutta mistäs sitä tietää.
 
Tuollaisia ostaessa tingataan nauhojen pään remppa samaan hintaan.
 
Voisiko tähän liittyä myös se, että koska studioissa ei ole kaulassa bindingiä niin nuo nauhat alkavat helpommin törröttään ilmaston vaikutuksesta. Tosin aikoinaan ostetussa omassani nauhat eivät törröttäneet.

Voisiko tähän liittyä myös se, että koska studioissa ei ole kaulassa bindingiä niin nuo nauhat alkavat helpommin törröttään ilmaston vaikutuksesta. Tosin aikoinaan ostetussa omassani nauhat eivät törröttäneet.
 
Osittain kyllä, sillä Iso G on noissa reunalistallisissa otelaudoissa käyttänyt nauhoituksessa systeemiä, jossa jokainen otenauhan pää siitä lautaan tulevalta osalta viistetään, joten laudan eläminen ei pysty työntämään nauhan päätä ulospäin, ja onhan siinä se bindingi vielä. Varsinaisen nauhan pää jää lisäksi sellaisen "nispukan" suojaamaksi. Kyseinen nauhoitussysteemi on työläs, ja varsinkin uudelleennauhoitettaessa usein on nuo bindingin nipukat hiottu tasaisiksi ja nauhan pää on vaan sen bindingin päällä. Ei ne kaikki nauhanpäät törrötä G:ssä sen paremmin kuin Fenkuissa, Jacksoneissa, Kramereissa eikä muissakaan, vaan, jos kaulan/otelaudan puu ei ole ihan riittävästi kuivunut ja "lopettanut elämistänsä". Suuri syy on tässä just Suomen ilmasto ja se, että maahantuojilla ja liikkeillä ei oo enää sitä "remonttimiestä" joka ennen myyntiä tsekkaa ja huoltaa kitarat, ei liikkeen henkilökunta joka paikkaan repee. Ja maahantuojan varastot on nykyään keskitetysti jossain...
 
Noista Studion otelautamerkeistä vielä, riippuen valmistusvuodesta niissä on joko dotteja, mini-trapetsoideja tai trapetsoideja, otelauta voi ihan tavallisessa Studiossa olla jopa eebeniä, tosin ei sitä kaikkein mustinta ja arvokkainta, mutta kuitenkin.. Metallit on joko kromia tai kullattuja.. Tuo kansivaahteran paksuus tuohon mikkiswitchin vaihtoon ei luulis vaikuttavan, sillä Switchcraftin suorassa vipukytkimessä on siinä shaftissa kaulusmutterit joilla kiristyksen saa kohdalleen. Toki saattaa olla että joku on liikkeessä ottanut sen toisen mutterin "parempaan käyttöön"...silloin tuo switchi tietenkin nousee tosikorkeelle.. Kyllä muissakin kytkimissä moiset pitäis olla, jopa noissa kaukoidän box-mallisissa..

Sittenhän on lisäksi tuo LP Supreme, jossa on split-block inlay ja rungon takaosakin vaahteraa. Eikä takana ole ollenkaan reikiä elektroniikalle :) Kaikki potikat ja switchi tungetaan jackplaten kautta :)
 
Ihan fiksu ajatus joo, mutta turhan paljon tyhjää bodyssa näyttäisi olevan. Muistuttaa semionttona enemmän puoliakustista kuin perinteistä umpi-LP:a.

Mitenkäs sitten Gibson vs. Epiphone asettelu Les Paulien suhteen? Onko radikaalia eroa muuta kuin hinnassa?

Mitenkäs sitten Gibson vs. Epiphone asettelu Les Paulien suhteen? Onko radikaalia eroa muuta kuin hinnassa?
 
T?

Siis tottakai Gibson on aina Gibson, don't get me wrong, mutta vilkaisu tiliotteeseen pistää miettimään hieman edullisempia vaihtoehtoja.

Mitenkäs sitten Gibson vs. Epiphone asettelu Les Paulien suhteen? Onko radikaalia eroa muuta kuin hinnassa?
 
No, voidaan lähteä siitä, että Epiphoneissa (lukuun ottamatta Japanissa valmistettua Elite/Elitist-sarjaa ja Tsekeissä valmistettuja Heritage malleja) on huonommat osat ja puut. Kansi on mallista (ja yksilöstä?) riippuen leppää vaahteran sijasta. Mahonki on jotain huonompilaatuista/halvempaa kamaa kuin Gibsonin käyttämä tavara.
Loimukuvioitu puu on sitten vain millin ohut viilu päällä. Ei tuossa mitään pahaa ole sinänsä..samaa tapaa käyttävät monet valmistajat.
 
LP-kopsuissa minä suosittelenkin kääntämään katseen kohti Japania. Siellä meinaan myydään yhtä jos toista LP-kopiota usean eri merkin voimin. Täällä kotimaassakin tunnettu Tokai (jonka korealaiset mallit eivät kyllä ole LP:tä nähneetkään..mutta japanilaiset mallit ovat asiallisia) sekä mm. ESP/Edwards, Greco, Fernandes/Burny (tosin vain vanhat mallit, uudet eivät vakuuttaneet pikaisen kokeilun perusteella). Noita saisi Japanista tilaamalla esim Ishibashin (http://www.ishibashi.co.jp ) kautta n. tuhannella eurolla (sisältäen postikulut, tullit ja verot). Jos jostain löydät Fenixin LP-kopsun, osta pois..ovat vielä melko edullisia ja materiaalien puolesta ei ole valittamista.
 
Ishibashista puheen ollen, näyttäisi siellä olevan Gibsoneitakin melko edullisesti. LP Standard noin ¥170000 eli 1240€. Verojen ja postikulujen jälkeen sellaisen saisi n. 1700€:lla. Ilmeisesti tuo on joku rajoitettu erä josta halutaan syystä tai toisesta päästä eroon, normaalisti hinta olisi ¥223000 eli 1627€.

Mahonki on jotain huonompilaatuista/halvempaa kamaa kuin Gibsonin käyttämä tavara.
 
No joo, tuo mahonki taitaa kyllä olla suhteellisen huonolaatuista kautta linjan tänä päivänä. Mahonki, mitä yleensä nykyään käytetään, on pääasiassa viljeltyä, kun vielä parikymmentä vuotta sitten sitä tuotettiin huomattavasti runsaslukuisemmin sademetsistä tähän päivään verrattuna.
 
Mutta muuten kyllä loistopelejähän nuo Epipuhelimet on. Mulla Sheraton on toiminut 15 vuoden ajan luotettavasti paikassaan siinä kuin mitä oikea 335:kin olisi voinut ja muutkin tutustumani Epit ovat olleet kyllä pääsääntöisesti hyviä värkkejä.

No joo, tuo mahonki taitaa kyllä olla suhteellisen huonolaatuista kautta linjan tänä päivänä.
 
Voisitko perustella tätä jotenkin? Onko kyse sinun kokemuksista? Oisko sulla viittauksia johonkin? tms...
 
Mahonki, mitä yleensä nykyään käytetään, on pääasiassa viljeltyä, kun vielä parikymmentä vuotta sitten sitä tuotettiin huomattavasti runsaslukuisemmin sademetsistä tähän päivään verrattuna.
 
Mahonkilaatuja on hyvin monia erilaisia, nykyisin käytettäneen halpispeleissä ehkä enemmän näitä "heikompia" laatuja (tai oikeastaan jo lähes laaduttomia, jos puu on vain mahongin sukulaista) kun aikoinaan kitaroihin änkettiin surutta Hondurasin mahonkia.
 
Ei kaikki mahonki nykypäivänä huonoa ole.

Voisitko perustella tätä jotenkin? Onko kyse sinun kokemuksista? Oisko sulla viittauksia johonkin? tms...
 
aikoinaan kitaroihin änkettiin surutta Hondurasin mahonkia.
 
Siinähän tuo tuli selitettyä :)
 
Anyway, viljellyssä puussa on usein syyrakenne toisenlainen kuin luontaisesti kasvaneessa puussa. Tähän syynä lannoitus etc. Mutta se sitä.

Siinähän tuo tuli selitettyä :)
 
Eli sä luotat Hondurasin mahongin ylivertaisuuteen?

Myös hondurasin mahonki voi olla viljeltyä, esimerkiksi Fiji-saarilla on suuria Hondurarsin mahongin viljelmiä. Honduras mahonki on itseasiassa se puu (Swietenia macrophylla), josta alunperin on käytetty nimeä mahonki.
 
Afrikkalaiset mahonkilaadut joita esimerkiksi Gibson käyttää eivät aivan tarkaan ottaen ole mahonkia lainkaan, mutta ominaisuuksiltaan hyvin lähelle sama puu. Afrikkalainenkin mahonki voi olla Etelä Amerikassa viljeltyä niinkuin se Gibsonin tapauksessa luultavasti onkin - Afrikkalaisten logistiikka ei ole riittävän luotettavaa teolliseen tuotantoon.
 
Filipiiniläinen mahonki on kauppanimi jota saa käytää aasialaisista punapuulajeista - Filippiiniläisenä mahonkina saa myydä melkein mitä tahansa hieman punaista puuta - yleensä se on seetriä.
 
Jos halpa LP - kopio on mukamas tehty mahongista ja siinä on vaahtera kansi - niin todenäköisesti se ei tarkaan ottaen pidä paikkaansa, mutta koska kyseessä ovat kauppajärjestöjen sopimat kauppanimet niin saa sanoa.
 
Toivon hartaasti että kaikki kitaroissa käytetty mahonki olisi viljeltyä - en halua yhdenkään puun kaatuvan sademetsistä soittoharrastukseni takia. Viljelty puu ei välttämättä ole huonompaa kuin luonnossa kasvanutkaan - laatuun vaikuttavat myös muut tekijät kuten kasvualusta, kosteus ja lämpötila.