Media ja viihde ›

Kyllä ne perinteiset Evil Dead, Manaaja, The Omen I, Elm Street 1, pelotti penskana kaikkein eniten. Evil Dead varsinkin. Ja sellainen italialainen kauhupätkä kuin Inferno 8 on jäänyt mieleen hyvänä leffana. Se pitäis hommata jostain.

Ghostbusters tuntui omituiselta kun sen katsoo jotain 5 vuotiaana.
 
The Exorcist oli ihan kiva.
Mutta ei oikein mikään pelota. Toisin kuin jotkut unet.

Tuo The Ring tuntuu jakavan mielipiteet kahtia niihin, joita se pelottaa ja niihin, joita se naurattaa. Aika erikoista, että näitä "emmänyttiiäolihanseihanjännä"-mielipiteitä ei juuri näy. Minua The Ring kyllä pelotti, jotenkin oli niin ahdistava se tyttö siinä. En silti sano, että se mitenkään tavallista parempi elokuva olisi, juoni oli kyllä ihan oivaltava mutta jotain siitä uupui. Siitä on kyllä jo jonkin aikaa, kun tuon näin, että kovin jäävi en ole mitään sanomaan kun muistikuvat ko. leffasta ovat aika hatarat.
 
Joo mielenkiintoista tuo miten ihmiset suhtautuu kaksijakoisesti rinkulaan. Itsellä se on viimeisin elokuvakokemus joka oli jotenkin... Puistattavan ahdistava. Luulen että tunnelmaa loi pitkälti se tietynlainen 'rehellinen' pahuus. Lapsihan ei voi olla oikeasti paha. Mutta tämä oli :)

Event Horizon ja Audition tulevat päälimmäisenä mieleen. Tosin, en harrasta kauhuleffoja juurikaan.

scream oli huippu pelottava leffa. Pelottaa viäkin ola yksin kotona.

Event Horizon, ring, bwp, alien 1 ja 3.

Kumpi on parempi the ring vai ringu?
 
ringu on parempi ku ringi... Pentuna pelkäsin vähä uhrilampaita, mut mielenkiinnosta seki piti kattoo :D!

The Jaws oli kyllä aika paha pinenä. Sitte halloween oli aika rangga ja täytyy myöntää kumminki että alkuperänen texas chainsaw massacre on vieläkin ehkä pelottavin elokuva mitä löytyy.
 
The ringistä vielä: vaikka siinä ei niinkään mitään suoranaista kauhua ole niin itse ainakin paneuduin siihen ihan 100% ja olin sellases jännittyneessä tilassa kokoajan ja siks se varmaan oliki niin pelottava, vaikka en oikeastaaan "säikähtänyt " kuin kerran. Mahtavasti toteutettu leffa

The Cell, se oli jotenki niin sellanen leffa et siin tuntu et itekki sekoo... ne kaikki värit ja musat oli sellaset et huhhuh...

Onko Ju-on: The Grudge paljonkin parempi kun toi uus jenkkiversio? En tiiä odotinko liikoja kun kävin ton Grudgen kattomassa. Hirveesti oli hypetetty että son pelottavampi kuin mikään, mutta mun mielestä se oli ihan perinteistä säikyttelyä, ja kaiken lisäksi samoilla jutuilla säikyttelyä melkeen koko leffa. Eikä ne kummittelun syytkään mitään erityisen rankkaa ollu.
Ringiä ja Ringua kattoessa sen sijaan pelotti koko ajan. Siinä tuotiin niin uusia yllätyksiä koko ajan ruudulle. Ja se juttu oli muutenkin niin paha.
P.S. Kauhuleffat pitää katsoa yksin pimeässä. Ihmissusileffat mielellään täysikuulla.

Sellainen elokuva kuin Darkness Falls tuli katsottua eilen. Kyseessä on sellainen "hammaspeikko" elokuva. Ja aikamoisen paskahan tuo leffa oli eikä edes pelottanut vaan lähinnä pitkästytti. Mutta jotain siitä jäi mieleen, koska tänä aamuna kun heräsin, niin rupesin miettimään sitä mörköä ja meinasi käydä pelottamaan kun katselin varjoihin.

Sellainen elokuva kuin Darkness Falls tuli katsottua eilen. Kyseessä on sellainen "hammaspeikko" elokuva. Ja aikamoisen paskahan tuo leffa oli eikä edes pelottanut vaan lähinnä pitkästytti.
 
Tämä tuli katsottua tuossa syksyllä ja ei voinut muuta kuin käkätellä. Haluaismpa tavata jampan joka on tarinan kirjoittanut.

Tämä tuli katsottua tuossa syksyllä ja ei voinut muuta kuin käkätellä. Haluaismpa tavata jampan joka on tarinan kirjoittanut.
 
Onneksi en tiennyt lapsena, että tuo hammastyyppi (miksi sitä tyyppiä, joka käy vaihtamassa hampaan rahaksi, kutsutaan?) on noin vittumainen olento. Olisin varmaan ihan kiltisti heittänyt hampaat suoraan roskiin. Kaikkea ne jenkit keksii.

Sellainen elokuva kuin Darkness Falls.
 
Kannattaa kattoa semmonen leffa ku Darkness.

Muutama vuosi sitten kun olin jotain 8 tai 9, ehk pienepikin niin katottiin isosiskojen ja veljen kanssa joku niistä Painajainen Elm Streetillä

Halloween.
 
Paskannan housuuni aina kun nään sen.
 
sama homma. edelleenkin.tosin vain se ensimmäinen. jatko-osia pystyy kattomaan ihan ongelmitta...
 
lapsena(ala-aste..olisko joskus kolmannella) tosin myöhemmin komediaksi paljastunut Hämähäkkileffa (taitaa muuten olla Spielbergin) arachnofobia aiheutti painajaisten kylkiäisiksi myös erittäin voimakkaan araknofobian.

Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva on aina yhtä jännittävä. En uskalla vieläkään katsoa sitä ilman lasteni läsnaoloa.
Onneksi olen jo oppinut pikkuhiljaa muistamaan, että se päättyy onnellisesti, jopa se pikku kisu pelastuu Nipsun sylissä luolaan. Vain synttärikakku menee pilalle, kun filosofi istui sen päälle.....

Pienenä pelotti eniten Ransun salapoliisikerho osana pikku-kakkosta.
 
Nyt ehkäpä jenkkiversio Ringistä on ollut tehokkainta mitä on tullut nähtyä - leffateatterissa tietenkin. Mikään ei pilaa enempää kauhuleffan tehoa kuin katsoa se kotoa pienestä tv:stä samalla kun kaveriporukka hihittelee ympärillä.
 
Ringin teho perustuu hyvin pitkälle sen pahaenteiseen tunnelmaan, joka hissunkissun vaapulavissun rakentuu taustalla. Tätä rakennetaan tyylikkäästi oikeilla kamerakulmilla ja visuaalisilla jipoilla. (esim ne irralliset kuvat verenpunaisista lehdistä ja puusta mäellä..) Onhan siinä sitten näitä mindfuck juttujakin mitkä toimivat vain
leffateatterissa; yhden ruudun ajan välähtävä kuva kaivosta oikeassa kohdassa saa pulssin nousemaan, ilman että katsoja ehtii edes tajuta miksi. Ja siitä epämääräisestä tunteesta sitten se kauhu alkaa kasaantua.
 
Hideo Nakatan Dark Water on aika kova myös. Sätkyttelyt minimissä mutta tunnelma katossa.

Suurimman vaikutuksen on tehnyt Evil Dead, kun katsoin sen joskus aikoinaan muistaakseni peruskoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kyllä meinasivat saada alushousut uuden värityksen ja suuri osa leffasta tuli katsottua vilkuillen sohvan takaa. Reilut 15 vuotta taisi vierähtää ennen kuin sain tietää, että leffa oli Evil Dead, jonka jälkeen tilasinkin leffan sitten postimyynnistä. Ei tarvinnut enää sohvan takaa katsella, mutta parissa kohdassa tuli vilun väreitä, kun muistui miten ne olivat lapsena pelottaneet. Voi olla ettei leffalla olisi niin suurta vaikutusta, jos en olisi nähnyt sitä lapsena.