 Pula-Aho08.01.2005 12:50:04 | |
|---|---|
Tämmöinen tiedote sattui silmiini. Nyt kaikki ensi viikolla kuuntelemaan tieteellistä näkemystä aiheesta. Helsingin yliopisto Viestintäosasto 7.1.2005 Ravintolamuusikon nousu ja tuho Ravintolamuusikolle muusikon ura on elämäntapa. Työsuhteiden muuttuminen yhden illan keikkailuksi on kuitenkin saattanut ammattikunnan sukupuuton partaalle. Valtiotieteiden maisteri ja ravintolamuusikko Ahti Nikkosen Helsingin yliopistossa 14.1.2005 tarkastettavassa sosiaalipolitiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassa "Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho" valotetaan ravintolamuusikon ammattia sosiaalihistorialliselta ja elämäkerralliselta kannalta. Ahti Nikkosen tutkimus kuvaa ravintolamuusikon ammattikunnan elämänkaarta 1920-luvulta 1990-luvulle. Tuona aikana työsuhteet ovat muuttuneet yhden illan keikkailuksi. Nikkonen on suhteuttanut ammattikunnan kehityskaarta suomalaisessa alkoholi- ja työpolitiikassa sekä musiikkikulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin ja jakanut tarkastelemansa jakson kolmeen kauteen: kurin (1919-1949), sivistämisen (1950-1989) ja markkinakurin (1990-luvulta alkaen) kausiin. Nikkosen mukaan ravintolamuusikot ovat eräällä tavalla olleet postmodernin työelämän edelläkävijöitä. Ravintolamuusikot ovat toimineet jo muutaman vuosikymmenen ajan sen tyyppisissä työsuhteissa, joiden on katsottu alkaneen yleistyä muualla työelämässä vasta 1990-luvulta lähtien. Globalisoituvat työmarkkinat ovat aiheuttaneet koko läntisessä maailmassa työlainsäädännön purkamista, jonka seurauksena työvoiman joustaminen on lisääntynyt määräaikaisten työsuhteiden johdosta. Palkkatyön osittuminen ja lisääntynyt pätkätyö luovat aivan uudenlaisen työmarkkinatilanteen, jossa suuri osa työvoimasta joutuu tulemaan toimeen palkan ja sosiaaliturvasta mahdollisesti saadun tuen avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ravintolamuusikkojen ammatillista eetosta ammattikunnan elämänkaaren sosiaalihistoriallista taustaa vasten. Entisenä päätoimisena ravintolamuusikkona Nikkonen tuntee kenttänsä, ja aineistoon kuuluu runsaasti ravintolamuusikoiden haastatteluja. Haastatteluaineistoa analysoimalla hän on hahmottanut muusikkouden kolme perusorientaatiota: musiikin ja ravintolaelämän maailmassa seikkailevat "elämäntapamuusikot", ammattimuusikon uraa kunnianhimoisempaan päämäärään, kuten tangokuninkaalliseksi, hamuavat "tähtiinpyrkijät" sekä elämäntyylin ja ammatin vaihdosta haikailevat "ohimenijät". Kaikkein vahvimmin haastatteluissa korostui näkemys, että muusikkous on ennen kaikkea elämäntapa. Ravintolamuusikot ja elämänpolitiikka kohtaavat siinä, että ravintolamuusikolle työstä selviytyminen on aina edellyttänyt erityistä muusikon elämäntapaa. Elämäntapaorientaatio auttaa muusikon identiteetin ylläpitoa tilanteessa, jossa työn epävarmuus ja lyhytaikaisuus vaatii usein muutakin kuin ravintolamuusikon työn tekemistä. Moni joutuu elättämään itsensä soittamalla erilaisissa kokoonpanoissa tai yhtyeissä. Nikkosen mukaan muusikkouden orientaatiotyypit olivatkin alun perin työhön sopeutumisen strategioita, mutta muillekin elämän alueille levinnyt epävarmuus antaa aihetta tulkita niitä myös itse elämän sopeutumisstrategioiksi. Yleistäen Nikkonen toteaakin, että postmodernille ajalle ominaiset työsuhteet tulevat vaatimaan yhä enemmän sitoutumista erityiseen postmoderniin elämäntapaan, jotta työstä pystytään suoriutumaan menestyksellisesti. VTM Ahti Nikkosen väitöskirja "Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho" tarkastetaan Helsingin yliopiston päärakennuksen auditorium XII:ssa (Unioninkatu 34) 14.1.2005 kello 12. Väitöskirja löytyy sähköisessä muodossa yliopiston verkkosivuilta osoitteesta http://ethesis.helsinki.fi. Lisätiedot: Ahti Nikkonen, p. 09-141724, ahti.nikkonen@helsinki.fi Maailman toiseksi hauskin asia on kännissä soittaminen. | |
| Pula-Aho 08.01.2005 12:54:23 (muokattu 08.01.2005 12:54:45) | |
Yleistäen Nikkonen toteaakin, että postmodernille ajalle ominaiset työsuhteet tulevat vaatimaan yhä enemmän sitoutumista erityiseen postmoderniin elämäntapaan, jotta työstä pystytään suoriutumaan menestyksellisesti. Ai niin. Koittakaa elää postmodernisti niin tulee menestystä eikä ahista. Hähää. Maailman toiseksi hauskin asia on kännissä soittaminen. | |
 R.Syke08.01.2005 12:58:46 (muokattu 08.01.2005 14:25:48) | |
Tutkimuksen päärahoittaja: Alhoholitutkimussäätiö :o Elämme postmodernisti jälkiteollisessa, globaalisoituvassa yhteiskunnassa. sähköpost- | |
 Rantsu08.01.2005 13:08:50 | |
--- ammattimuusikon uraa kunnianhimoisempaan päämäärään, kuten tangokuninkaalliseksi--- Just. "Ehke parempi mine kotona." | |
| Sertzo S 08.01.2005 13:11:58 (muokattu 08.01.2005 13:12:40) | |
Niin, jospa nyt olisin nuori ja pitäisi harkita päätoimiseksi tanssi/ravintolamuusikoksi ryhtymistä niin se taitaisi jäädä. Sitä kun on selvinnyt soittajana kuin koira veräjästä siihen pisteessen, että esim. asunto on maksettu ja jne. Silti pitää elää kieltämättä nykytuloilla miltei kädestä suuhun, enkä valehtele yhtään. Musiikintekoa täytyy silti kuitenkin yrittää pienimuotoisesti jatkaa tällä säv.san.sov.puolella ja sekään ei kyllä pahemmin elätä. Jonkin verran tekijäinoikeustuloja kuitenkin saan, mutta ei mitenkään ruhtinaallisesti. | |
| Neljä Ruuvia 08.01.2005 13:32:11 | |
Vähän silmäilin tuota pdf:ää ja täytyy sanoa että mun mielestä Ahti N. on tehnyt hyvää työtä. Kiva että joku meidänkin hommia tutkii. Mä luulen olevani semmonen postmodernisti työläinen. Ja osapäivä-alkoholisti... | |
| R.Syke 08.01.2005 14:27:29 (muokattu 08.01.2005 14:31:26) | |
Päätoimiseksi humppakuninkaaksi ryhtyminen. Tämän lisäisin tavoitteisiin. Humppa-aatelisiahan jo löytyy kyllä. Ja turpeeseen sidottuja alustalaisia hirveitä määriä. Täällä on väitelty aiheesta jo ainakin 100 väitöskirjan verran. Lanseeraan uuden väitöskirjan aiheen: 'Ravintolamuusikon nousu ja uho' | |
| uruttaja 08.01.2005 14:34:04 | |
A.N. on tehnyt huolella ja erittäin pitkään tämän väitöskirjatyönsä. Tutkimuksesta varmaan jokainen löytää itsensä. Haastattelut ovat laaja-alaisia ja niitä on tehty runsaasti. Ahtin näkemys on aika vanhaa, alkiaa jo 1920-luvulta, siitä tulee tietysti asiaan näkemystä. Tutustuin tähän Ahtin aineistoon jo 7 vuotta sitten, enkä ihan näin äkkiä osaa analysoida, onko ravintolamuusikon 2000-luvulla tapahtuneeseen työkuvan murrokseen otettu aivan uusin näkökulma. Ahtin näkökulma on myös aika akateeminen . Johtuu mielestäni vähäisestä omakohtaisesta kokemuksesta ravintolamuusikkona toimimisesessa. Tätä postmodernismia ei voi lähestyä täydellä "vakavuudella" kuin se joka on itse tämän kokenut. Voi olla että kukaan humppamyllyn´läpikäynyt ei ole enää niin sekkeillään, että osaisi väitöskirjan tehdä? Erittäin hyvä asia, että meidän työtä joku tutkii ja on tutkinut. Valmiita gradu-tai lisensiaattitason tutkimuksia on käsittääkseni puolisen kymmentä, väitöskirjana taitaa olla ensimmäinen tämä Ahtin. Sen piti ainakin olla eka. Kyllä Ahtista Tohtori tulee, mutta saako se tällä MN:sten keskuudessa Humppatohtorin arvoa jää nähtäväksi. | |
| R.Syke 08.01.2005 14:37:43 | |
Ahtin näkökulma on myös aika akateeminen . Johtuu mielestäni. -Eikös väitöskirjan pidäkin opinnäytteenä olla akateeminen ? | |
| uruttaja 08.01.2005 14:46:23 | |
:) tarkoitan akateemisuudella munattomuutta, jos et sitä rivien välistä osannut tulkita. Omakohtaisten kokemusten kautta hankittu "rosoisuus" puuttuu. VArmasti se akateemisesti ajateltuna on ihan bueno. Kuvittele, jos joku teidän kunnan sosiaalitantta tekis ravintolamuusikoista vakavastiotettavan tieteellisen tutkimuksen. Akateemisuus ehkä riittäisi, MUTTA:*) Rouva Tutkija ei olis koskaan tehnyt mitään niin rajua kuin edes kussut ulos.Tai tehnyt mitään jäynää, paitsi pannut 3 palaa sokeria kunnanjohtajan teehen kahden palan asemesta. Ja siitä sitten riittäisi puhetta seuraaviin pikkujouluihin saakka, hui kauheeta. | |
 Ukko08.01.2005 15:39:01 | |
:) Rouva Tutkija ei olis koskaan tehnyt mitään niin rajua kuin edes kussut ulos.Tai tehnyt mitään jäynää, paitsi pannut 3 palaa sokeria kunnanjohtajan teehen kahden palan asemesta. Ja siitä sitten riittäisi puhetta seuraaviin pikkujouluihin saakka, hui kauheeta. Rouva tutkijan pitäis tehdä sama temppu kuin teki se jenkkiläinen tutkijatar. Se hyppäs elämään ilman mitään tukiverkkoja pariksi vuodeksi tavalliseksi amerikkalaiseksi kouluja käymättömäksi pienipalkkaiseksi duunariksi. Ei ollut kauheen lohdullista luettavaa. Romuttui mm. se käsitys kuinka noustaan ahkeruudella yhteiskunnan eliittiin. No kaikkihan sen tietävät että pohjalta huipulle ei ole kuin yksi tie. Raaka kusetus ja muiden säälimätön hyväksi käyttö. Se on sitä "kyvykkyyttä". | |
 half08.01.2005 15:52:30 | |
Parasta mielestäni on se, että tämän tason tutkimus osoittaa meidänkin toimintamme olevan ihan oikeaa kovaa työtä. Olen huomannut tämän oivaltamisen olevan vieläkin vaikeaa monille " ev. lut., sos. dem. kok.jne, vatupassin alla ikänsä rivissä seisoneille " kunnon " kansalaisille. Väärin ? Kyllä tämmöinenkin biisi kai on. | |
| R.Syke 08.01.2005 17:03:12 (muokattu 08.01.2005 17:03:48) | |
:) tarkoitan akateemisuudella munattomuutta, sosiaalitantta -Joo. Myönnän. Sosiaalitantalta puuttuu munat. Tekiskö se sitten väitöskirjan aihesta 'Sosiaaliset suhteet ravintolamuusikoiden keskuudessa'? | |
 Jami08.01.2005 17:21:44 | |
Ahtin näkökulma on myös aika akateeminen . Johtuu mielestäni vähäisestä omakohtaisesta kokemuksesta ravintolamuusikkona toimimisesessa.. Entisenä päätoimisena ravintolamuusikkona Nikkonen tuntee kenttänsä, ja aineistoon kuuluu runsaasti ravintolamuusikoiden haastatteluja. ???? | |
| uruttaja 08.01.2005 17:41:54 | |
Lukekaapa väikkäri vaikka nopeasti läpi. Sosiaalipolittinen lähestysminen, alkoholipoliittinen sidosryhmä pääsponsorina jne. Mun mielestä ravintolamuusikon ammatti ei ole tuhoutunut. Siis itse työ. Olosuhteet on suureksi osaksi syöty, mutta itse muusikko ja sen työ voisivat elää laajastikin. Osittain olosuhteiden takia puhtaita kapakkabändejä ja sitä kautta ravintolamuusikoita on aika vähän. Osalla keikkaa hirvittävästi, osalla sitten vähän vähemmän. 2000-luvulla alan murros näkyi selvästi, haastattelut ovat kuitenkin lähdeaineiston mukaan tehty 90-luvulla ja aiemmin. Moni nykyinen kapakkasoittaja olisi todella onnellinen jos edes 90-luvun olosuhteet olisivat voimassa. | |
| Neljä Ruuvia 08.01.2005 17:58:56 | |
Lukekaapa väikkäri vaikka nopeasti läpi. Sosiaalipolittinen lähestysminen, alkoholipoliittinen sidosryhmä pääsponsorina jne. Mun mielestä ravintolamuusikon ammatti ei ole tuhoutunut. Siis itse työ. Olosuhteet on suureksi osaksi syöty, mutta itse muusikko ja sen työ voisivat elää laajastikin. Osittain olosuhteiden takia puhtaita kapakkabändejä ja sitä kautta ravintolamuusikoita on aika vähän. Osalla keikkaa hirvittävästi, osalla sitten vähän vähemmän. 2000-luvulla alan murros näkyi selvästi, haastattelut ovat kuitenkin lähdeaineiston mukaan tehty 90-luvulla ja aiemmin. Moni nykyinen kapakkasoittaja olisi todella onnellinen jos edes 90-luvun olosuhteet olisivat voimassa. Mä en tajuu tästä mitään.Siis suomeks... Mitä ihmettä sä tsigutat/vaahtoot siellä? Onks tuo jotenkin epäkurantti tuo väitöstyö??? Keikat on menny ajat sitte ,jos et oo huomannu. Mä en ny vaan varmaan tajuu? | |
| R.Syke 08.01.2005 18:03:41 | |
Mä en tajuu tästä mitään.Siis suomeks... Mitä ihmettä sä tsigutat/vaahtoot siellä? -Jos se tuo alkoholipolitiikka sotkee hyvän tulkinnan? ;) | |
| uruttaja 08.01.2005 18:16:42 | |
Mä en tajuu tästä mitään.Siis suomeks... Mitä ihmettä sä tsigutat/vaahtoot siellä? Onks tuo jotenkin epäkurantti tuo väitöstyö??? Keikat on menny ajat sitte ,jos et oo huomannu. Mä en ny vaan varmaan tajuu? Sille en voi mitään jos et tajua. Eikö tämä ollutkaan mielipiteiden julkituontia varten oleva vaahtoamispalsta? Vai pitäiskö kaikki kannanotot lähettää ensin sinulle hyväksyttäväksi. Aika monta kertaa on tullut sieltä päin lunta tupaan. Väitöstyö ei ole epäkurantti, sitä en ole en ole väittänytkään, vai olenko? Ihan ensimmäisenä minulle iskee silmään Väikkärin otsikko; ei vaan oikeen natsaa, ei ravintolamuusikon ammatti ole tuhoutunut, niitä ravintolamuusikoita on ihan elävänäkin nähty. Lue hitaasti jos et ymmärrä: Vaikkapa käsinlatojan ammatti on totaalisesti loppunut tai laivasähköttäjän, mutta ravintolamuusikoita on ihan päätoimisestikkin toimivia vaikka kuinka monta. Kysy minulta jos et tunne ketään. Elämää on nimittäin Espoon takanakin. | |
 baron08.01.2005 19:13:22 | |
1. Jos väittelijä keksii kirjalleen myyvän otsikon ja ohjaajat ja tarkastajat sen hyväksyvät, se on pelkästään hyvä. 2. Kaverini, muusikko Jukka Alihanka ehdotti väitöskirjalleen myyvää otsikkoa "Movements In Bed", mutta työnohjaaja, ikävä kyllä, diskasi. Olisi voinut ylittää laajemminkin uutiskynnyksen. Children of Baron- "The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | |
 toyopet08.01.2005 19:25:13 | |
Saattaisiko tällä kaikkien muusikoiden kaverilla, Teosto ry:llä, olla mitään tekemistä keikkojen vähenemisen kanssa? Taksat nousee koko ajan vaikka ravintoloiden kokonaistulos ei välttämättä parane. Yritä siinä sitten palkata bändiä. Väitöskirjaan mitenkään kantaa ottamatta. Laitetaanpa omaksi aiheekseen... Työtön osa-aikamuusikko | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)