Studiotyöskentely ›

Eilen innostuin hakemaan unelmasoundia taannoin treenikämpällä äänitetystä virvelisamplesta. Halusin vain kysellä ovatko tapani kovinkin yleisiä ja mitä väärää tai vaaroja menetelmissä on.
 
Käsittelin seuraavasti:
Laitoin virveliin gaten, jolla sai soinnin viimeisen hännän, jossa oli treenikämpän huonetta mukana, pois. 4-alueisella parametrisellä EQ:lla tein suht' kevyitä liikkeitä. Korostin Ylintä yläpäätä (jostain 15 kilon päältä) hieman, samoin sieltä 6 kilon tienoilta. Jostain 500 hertsistä leikkasin vähän reteämmin, ja sitten koitin saada hiukan potkua korostamalla hippasen n. 100 hertsin aluetta.
 
Tämän jälkeen kopioin raidan efektoimatta toiselle raidalle, jolle asetin hallikaiun täysin märkänä. Eq:tin aika rajusti kaikua saadakseni mieleiseni soundin ja tämän jälkeen geittasin vielä kaiun, jottei se soisi turhan pitkään. Gaten asetuksissa oli paljon säätämistä, koska ko. efetkiä en ole paljon käytellyt. Sain kuitenkin välttävän lopputuloksen attack- ja release-aikoja sorvattuani. Kun vielä laitoin raidat balanssiin, oli soundi suht' hyvin onnistunut.
 
Meninkö metsään?

Meninkö metsään?
Jos kaupunkialueella asustelet, niin veikkaisin että et! Eh... No jos kuulostaa hyvältä hyvistä luureista, monitoreista ja sitten vielä mummovainaan mono-asasta kuunneltuna, niin sittenhän sä olet tehnyt ihan oikein.

Meninkö metsään?

Vaikea sanoa, kun ei ole kuullut lopputulosta. Noi nyt on muutenkin makuasioita.

Itse en oikein tuohon 100 hertsiin pistäisi lisää. Usein päinvastoin, tulee leikattua alapäätä reippaastikin pois. Siellä on usein muutakin töhnää aika paljon biisissä, ja saattaa tulla vähän täyttä.

Toi geittaaminen on joskus ihan jees. Mä tosin diggaan kyllä usein seillaisesta vähemmän geitatusta virvelistä, mieluummin joku expander yms. Joteskin luonnollisempi.

Sen sijaan kompuroita tulee nykyään heiteltyä virveliin ja kannuihin noin yleensäkin aika reippaasti. Se usein vaatii sitten ehkä jonkun geitin perään....

Vaikea sanoa, kun ei ole kuullut lopputulosta. Noi nyt on muutenkin makuasioita.
 
Joo toki, ja riippuu niin paljon tyylistä ja muusta miksauksesta. Just vaan ajattelin että onko yleisiäkin tapoja, kun noita ei kukaan ole varsinaisesti opettanut, vaan lähinnä kantapään kautta tullut kokeiltua ja täältä kerätyillä neuvoilla sovellettu. 80lukubillyidolvirveli on vähän erilainen kun joku raaempi funkkisjuttu.

Itse en oikein tuohon 100 hertsiin pistäisi lisää. Usein päinvastoin, tulee leikattua alapäätä reippaastikin pois. Siellä on usein muutakin töhnää aika paljon biisissä, ja saattaa tulla vähän täyttä.
 
Jees. Tällä kertaa vaan kokeilin tuota juuri yksinään, niin toi vähän töminää. Todnäk, koko miksauksessa voisi käydä niin että menisiä leikkaamiseksi.

Itse en geittaisi kaikua (riippuen tietty musasta) vaan yrittäisin kikkailla itse kaiulla ja tehdä siitä lähtökohtaisesti oikean kuuloisen.
 
Geitattu kompressoitu kaiku on se trikki, jolla tehdään se meidän kaikkien tuntema 70-80 -lukujen virvelisoundi, se zZZUm. Jos se sopii biisiin, niin mikä jottei - mä olen käyttänyt virvelin ryydittäjänä gaten jälkeen kaikkea analogidelaysta, Microverbista ja Big Muffista Yamahan SPX900:n ja phaseriin, mutta aina aika kohtuudella ja ehdottomasti eri kanavalla, myöskin virvelistä on mikitetty muutakin kuin yläkalvo tai matto.
 
Tärkeämpää mun mielestä kuin miltä se virvelin "efektikanava" kuulostaa, on se miltä virvelin puhdas kanava soi. Dynamiikkaa saa olla, ja rumpu saa soida, mutta periaatteessa lähtökohta on yleensä se, että kuten joka soittimella on "peakkinsa" eli kohta jossa soi parhaiten, virvelillä on kaksi. Alempi ja ylempi. Nää haetaan parametrisella sweepaten, ja sitten valitaan niistä se, joka biisiin paremmin istuu. Molempia ei kannata yrittää ottaa, se on ihan kuin päättäis laittaa kermakakun väriläiskäksi vielä yhden kivasti kiiltävän sardiinin:-)
 
Eli virveli kahteen kanavaan, joista toinen mahdollisimman soivaksi ja luonnolliseksi, toiseen mahdollisimman rankkaa jytinää. On mistä yhdistellä:-)
 
Ja gatella on hyvä rajata efektiä, ettei se vahingossa soi kauemmin kuin puhdas ääni. Sen pitää jäädä vain sinne iskun alle.